Ei kokonaista

Ei kokonaista

pitäisi varoa mitä toivoo
ääneen sanottu voi toteutua

kaikki kävi niin helposti
tahdoimme kohdata eroottisen tanssijan
ja että meidät otettaisiin vakavasti


Palasin hetkeen
muuttamaan sen yhden asian
veistoksen lihaksi
lihan viattomaksi

Nyt muutettavien asioiden lista
täyttää jo autotallin
makuuhuone on jo
kumulatiivisella epävarmuudella

Ääneen sanonut toiveet toteutuvat

Olin joulun alla Savossa. Lähdin Iisalmen suuntaan sunnuntaina koska serkkuni tarvitsi kipeästi jatkolippua Jyväskylästäkin eteenpäin. Legendaarinen jälleennäkeminen siis. Tarkoitus oli lähteä pitkästä aikaa mennä katsomaan Vaaria ja mummoa, perinteiden muistoksi. Viime visiitistä taisi olla aikaa yli vuosi.

Iisalmessa pidettiin välipysähdys. Ratkaistiin hyvin pulmallinen älypeli, myytiin rummut ja ajettiin pakettiautolla, joka näytti varastetun tavarankuljetukseen erikoistuneelta. Vaikka yritys oli kova, niin ei myyty mustalaisille, samaten vaikka yritys oli kova niin rumpukauppojakaan ei meinannut syntyä. Rumpujenmyynti toive toteutui lopulta niin kuin oli ajateltu, mutta kaksi kertaa paremmin. Tosin votkaa ei saatu, likööriä kylläkin.

Silti en voi kyllä ymmärtää ihan kaikkea tapahtunutta. Herrasmiehinä ostettiin viiniäkin pari pulloa tuliaisiksi, mutta silti epäluottamuslauseita tuli kaikkialta. Ei näköjään suomalainen pysty käsittämään, että vaikka alkoholiliikkeen kautta on kuljettu niin ei silti olla menossa ryyppäämään. On se kumma kun armeija tekee punaniskaksi ja nuoruus alkoholistiksi. Tosin naamakirja väitti minua Matti Vanhaseksi ja serkkuani Jyrki Kataiseksi, joten ehkä on ymmärrettävää ettei meitä oteta vakavasti.

Helvetin hyvä reissu tulikin sitten tehtyä kuten vaari totesi. Puhuttiin syntejä syviä ja vaari kertoi meille ensimmäistä kertaa sodasta. Nähtiin se Kekkosen kirjekin ja muita vastaavia. Jouluruokaakin laitettiin ja muuta sellaista. Eikä ryypätty. Aika nappiin meni tosiaan.

Uusi kone on myös nykyään alla mutta lomaa pitänee pitää siitä huolimatta. Ajastuksia en vieläkään saa toimimaan. Pitänee tuosta reissusta puhtaaksi muutama runo rustata ja laittaa tänne kun ei tuohon yhteen näköjään saa taaskaan mitään kontaktia.

Tauko II

En taida hirveästi tänne tämän vuoden puolella kirjoittaa. Kone on lunastuskunnossa joten ei hirveästi kirjoitusprojektit etene.

Nykyajan päätös

 Kun valta on kypsynyt tarpeeksi
Eikä ole enää raakaa kuten osterit
se menettää makunsa
siirtyy suljettuihin gabinetteihin
herkkusuiden lähestyttäväksi

Ylikypsää toteavat
arvostelijat
kitkerää

Don julistaa sodan

Don Julistaa sodan

Kun torppari haluaa oikeutta

hän palkkaa toisen luokan tappajan

vaikka ei käsitä

yksilöä ei ole

sillä jos tarvitsee kolme miestä 

yhden miehen tappamiseen

ei koskaan pysy keräämään tarpeeksi miehiä

ollakseen turvassa

yksilöitä ei ole

on vain yhteisöjä

kun hyökkää yksilöä vastaan

niin yhteisöt sotivat

siihen meidän organisaatiomme perustuu

Kysymys on enää vain legioonien määrästä

Maanviljelijät eivät ole sotilaita

heillä on orjan luonto

legioona ei peräänny

kauheaahan se on

jokaisen miehen kurkku täytyy viiltää auki

konekivääri teki sotilaista pelkureita

Stalin ihastui tykistöön

tekniikasta huolimatta japanilaiset pysyivät sotureina

sikhit

Tappiot olivat korkeimmat itärintaman molemmin puolin

askel taakse oli viisi eteenpäin

Rooma

terä-asee pitävät meidät lähellä ihmistä

 meidän tarvitse pelätä

yhteisön saama oikeutta ei voi hinnoitella

nmaksaa monen hengen

Meillä on siihen resurssit

totaaliseen sotaan

8.2.1943

8.2.1943

viimeinen juna palaa rintamalle

Asemalaiturilla

ainoastaan rakastavaiset jotka pystyvät elämään

itsensä kanssa

sanovat hyvästi

Maksuna siitä

jokainen päivä kestää viikon,

eikä yksikään päivä kestä tuntia kauempaa

En arvosta tätä

Ylioppilaslautakunta vaatii minulta pari kymppiä rahaa siitä hyvästä, että saisin oman aineeni takaisin. Mihinköhän tämä nyt oikein perustuu? Oikeasti, minua ei huvita maksaa rahaa siitä hyvästä että saisin ihan ikoman tekstini takaisin. Missä ihmeessä ovat tekijänoikeudet nykymaailmassa?

Taustalla John Coltrane

Taustalla John Coltrane 

kun mies 

makaa sohvalla

kahden naisen vieressä

hän evää itseltään valitusoikeuden

se ei tule kestämään

elämä on samaan tapaan rajattu

huoneisiin joissa jokainen esine on merkittty

baarikaapin vieressä jatspiano,

samppanjapullossa konjakkia

olivat molemmat hammaslääkäreitä

Yhden ihmisen päässä toisistaan

siinä välissä seesteisyys

tuijotti taivaanrantaa

odotti viimeistä sädettä

muutoksia tapahtuu

neljästä muistilapusta irtooa kolme

flyygelin korvaa jukeboksi,

koodilukko

vasemmalla silmällä ei voi itkeä

suruun

kyseessä ei ole kaipaus

etäisyysen korvaa päällekkäisyys,

taustalla John Coltrane 

Taidan paeta Argentiinaan

Mitä oikein pitäisi ajatella kun oikeusministerinä on Tuija Brax, lukiolainen pidätettiin painajaisen perusteella ja julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja haluaa toimiston valvomaan nettiä? Myönnän että olisin mieluummin oseurannut natseja kuin näitä munattomia nykyfasisteja. Niillä oli sentään yhteisö ja yhteisöllisyys ja kyllä vapauden katoamisen on hienompaa kun se tapahtuu juhlien eikä salaviekkaasti.

Pitänee ottaa laina ja lentoliput. 

Haluutsa turpaas, pesäpallomailalla?

Kerron salaisuuden. Alkoi ideat ehtyä joten keksin kierrätyken. Se tunnetusti pelastaa planeetan ja on hyväksi havaittu keino ainakin ihmisten, runojen ja kirjeiden kohdalla. Miksipä ei siis runojenkin. Jos joku on lukenut vanhempia teoksiani näistä löytyy tuttuja elementtejä jotka voivat aiheuttaa outoa levottomuutta.

Kyseessä ei kuitenkaan ole siltikään kierrätystä pienillä muutoksilla. Teemat ja aiheet ovat muutenkin olleet aina samoja. Tämä runo on itsesiassa vastaus, melkein jatko-osa. Ajattelen että kyseessä on kirjeenvaihto johon vastaan, samoja asioita vastakkaisesta näkökulmasta ja hivenen toisin. Tosin se mihin tämä perustuu on näköjänä jäänyt kirjoitamatta tänne.

Runo on kuin nainen. Ei ole väliä millainen kunhan se on tuttu & turvallinen. Näin totesi minulle eräs suomenruotsalainen upseerikokelas aikoinaan.

Haluutsa turpaas, pesäpallomailalla?

Okei, okei
myönnän että huonomminkin voisi mennä
Laske nyt vain se ase

matalanprofiilin ylläpitö on kallista
varsinkin kun hyvitin kaikille fyrkkansa
Jumalauta, puolueeton tuomioistuin totesi mut syyttömäksi
omaa tyhmyyttä hävisivät

pesäpallomailani on edelleen takavarikossa
vaikka kiikärikivääristä ei löytynyt sormenjälkiä

heitä lentoliput omenapuiden luo
ja jätetään se kalaretki väliin,
tekee mieli oliiveja

Cavatina

Cavatina

Minun piti kertoa tarina

mustista nahkanilkkureista

jotka valittiin 

alennusmyynnissä,

koska olivat menneet muodista

mutta katkeralle on turha selittää tunnepitoista soopaa.

harmittaa niin vietävästi, olisi ollut kaunista kerrottavaa

Valkeita kauluspaitoja

Valkeita kauluspaitoja

Elämä
kasa valkeita kauluspaitoja
pinttynyt lika ei lähde
Vedellä 
tarvitaan etanolia
kunnes,
ainoastaan liivi pystyy peittämään tahrat

Matkoja

Kävin Tampereella pelaamassa korttia ja kahviloissa. Neljän hengen porukalla kerrostaloasunnossa pelattiin korttia ja juotiin giniä ja kookosrommia. Taustalla soi vinyyliltä KOM-Teatteria ja Puna-armeijan kuoroa. Edes The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars ei saanut minua uskomaan että elin nykyajassa, olihan kysesentään Tampereesta.

Viime aikoina on myös tullut istuttua saunassa olutta ja vastaavia juoden. Ei siinä mitään outoa, mutta siinä että samalla laulettiin porukalla työväenlauluja. Toisen porukan kanssa alkuperäisiä ja toisten kanssa uusia sanoituksia. Itseironiamme on epäisänmaallista. Mannerheimin ei ole kuitenkaan annettu pyöriä haudassaan vaan myös uimassa on käyty. Kaikesta huolimatta hämmentää tämä seura ja nämä ihmiset.

Helsingissäkin kävin. Samaa vanhaa sielläkin, ikuinen draama ja syvyyksien terrori. Imagoni tosin parantui, se on hyvä. Markkuakin kävin tervehtimässä ja tuli uusia kuviakin otettua. Saa nähdä jossain vaiheessa minkälaisia niistä muotoutui.

Turussa taas imagoni ilmeisesti kärsi rankasti. Turku on paha kaupunki talvella, pitäisi varmaan pikku hiljaa pitää tästäkin periaattesta kiinni. Saa nähdä pystyykö käymään siellä ennen kevättä. Vaikka olihan minulla mielenkiintoinen keskustelu kunnallispolitiikasta ja kääpiöpornosta. Vihreät onnistuivat yhdistämään molemmat.

Kohta on taas uuden seikkailun aika. Varustauduin siihen ostamalla uudet kengät. Vanhat olivat nahkaa eli kolmen sotahuudonkin jälken loistavassa kunnossa ulkopuolelta, mutta sisäpohjat ja vuori oli kärsinyt. Eikä ruskeillä kengillä nyt oikein kehtaa kaupungeihin lähteä.

Kengillä oli siis kaksi kriteeriä, olla mustat ja nahkaa. Sain sitten halvalla nilkkurit, tosin vetoketjuilla mutta kaikkea ei voi saada, eikä tällä hinnalla valittaa. Näiden olettaisi kestävän melko pitkään, varsinkin kun soveltuvat vain talvi ja syyskäyttöön. Jos vielä muutaman uuden puvunkin saisi.

Tämän jäi nyt vähän kyseenalaiseksi. Pointti unohtui, tosin se taisi olla se että kahteen viime kuukauteen en ole kuin yhden viikonlopun elänyt nykyajassa. Tosin nykyaika ei välttämättä tarkoita 2000-lukua...

Näkökulma

1. Kesän jälkeen tänne lähetettyjen tekstien määrä on täysin romahtanut. Mitäköhän tuosta nyt sanoisi tai päättelisi. Voi tätä elämää, onneksi se on ohimenevää.

2. Yritin linkittää tätä naamakirjaan, mutta: "Some content in this message has been reported as abusive by Facebook users."

3. Muokkailin myös syötteitä. En tiedä miten toimivat mutta näyttävät ainakin omalla kohdalla homma toimii.

4. Loma on ohi. Säännölliset päivitykset jatkuvat.

Installaatio

Installaatio

1. En tahtonut puolikasta
peiliin katsominen pelotti
Kaikki kävi järkeen


2. Minusta tehtiin installaatio
laitettiin rautahäkkiin ruotsalaisten naurettavaksi
Amelien ruokittua minua kaltereiden välistä
olin kokonainen,
halusin vain muuttaa yhden ainoan asian maailmankaikkeudessa

Tetsaillen

Nyt kun kaikki Potterit ovat ilmestyneet suomeksi pystyin lähtemään Voldemortin sotaan ilman pelkoa spoilauksista. Odotus on ollut pitkä ja harras, ja nyt se on ohi.

Olin Benjy Fenwick. Joku satunnainen aurori, mutta silti ihan kova jätkä. Suhtauduin muihin yleisen sarkastisesti enkä halunnut sotkea työasioita ja ihmisuhteita. Ehkä siitä syystä jälkimmäisiä ei hirveämmin ollutkaan...

No paikan päällä meidät lähetettiin ensimmäiseksi kartoittamaan metsää. Suurin osa ajasta itseasissa kuluikin siihen. Pimeiden ryteiköiden ja suppien läpi kulkemiseen. Tunnelma oli loistava, jossain pimeässä piileskelisi ainakin Lestrangen-suku ja Harmaaselkä. Ei siis ihme, että jokaisen rasahduksen, valonvälähdyksen tai huojuvan puun kohdalla heittäydyttiin maahan.

Loppujen lopuksi ryhmämme ei löytänyt yhtään ketään, paitsi ryhmänjohtajamme Amelia Bonesin veljen ryhmän ja muita auroreita. Viimeisen puolituntisen aikana tosin mekin näimme, tai siis kuulimme toimintaa. Vangitut kuolonsyöjät olivat yrittäneet paeta kellarista. Meidät oli kuitenkin käsketty vartioimaan metsää. Sain myös esimerkin piiloutumisen helppoudesta kun nojasin puunrunkoon joka paljastuikin velhoksi.

Hirveä kuohunta ja häslinki oli kuitenkin aina loppuun asti päällä, tylsää ei ollut. Hahmoon pääsin todella sisälle kuitenkin vasta puolessa välissä, metsässä tetsailun aikana ei hirveämmin rupateltu vaan keskittyminen meni siihen.

Olen tyytyväinen. Halusin rymytä metsässä ja sitä sainkin tehdä yllin kyllin, tosin viholliskontakti olisi ollut ihan piristävää. Toisaalta en kastunut tai kuollut. Tänne haluan uudestaan, sotiminen on aina hauskaa. Metsärymyilyihin lähden aina mieluusti. Tosin en Lappeenrantaan enää koskaan, kulku-yhteydet on surkeat ja paikan päällä ei ollut suihkuja tai mikroa.

Pelaajat olivat suurilta osin periaatteessa tuttuja, tosin hp-pelaajat ovat aina jääneet jotenkin etäisiksi. Ehkä olin imenyt Benjyn vaikutteita itseeni mutta hirveästi kehenkään en luonut kontaktia. Tosin olihan siellä muutama hyvä tuttua ja yksi onnistunut uusi tuttavuus joka on ihan hyvä saldo. Näihinkin suhtauduin jostain syystä melko Benjymaisesti.

Haluatko rauhoittua?

"Kun ei mitään synny, on turha yrittää, ei siitä tule kuin kipeä kyynärpää. Pidä tauko. Pidä tauko. Tauko"

-Juice Leskinen, Tauko

Taidanpä yrittää pitää ensi viikon lomaa.

Jakki

En saanut kirjoittaa kokemusperäistä sattumaa (runoni ei oikeasti kerro Neuvostoliitosta) Neuvostoliitosta, vaan piti tehdä mystillistä tilanne proosaa. Mitäköhän tuosta nyt sanoisi, ero on marginaalinen.

Jakki 

Mihail Konovovits istui pikajunassa suuren jakkihärän vieressä. Otus oli pitkän karvan peittämä ja se täytti lähes koko vaunun. Mihail katseli jakkia silmiin vedellen välillä vienoja sointuja huuliharpulla. Jakki tuijotti tuhisten takaisin. Ulkona aro vieri eteenpäin.

 

Mihail oli matkustanut jakin kanssa Vladivostokista asti. Kummallakaan ei ollut minkäänlaista yhdistävää tekijää tai katalyyttiä junavaunua lukuun ottamatta, tästä huolimatta jakki ja Mihail olivat tulleet erinomaisesti toimeen. Kumpikaan ei ollut häiriöksi toiselle, vaan molemmat olivat pysyneet omalla puolellaan vaunua.

 

Mihail laittoi huuliharpun taskuunsa ja poimi sieltä tulitikut sekä sikarikotelon. Olut oli jo juotu. Konovovits sytytti sikarin. Jakki tuijotti. "Voi tätä elämää", totesi Mihail. Jakki ei vastannut. Puolessavälissä sikarin maku muuttui liian kitkeräksi ja Mihail laittoi sikarin eläimen suuhun. Härkä pudotti tuhkat lattialle ja alkoi hitaasti rouskuttaa sikaria.   

 

Juna jatkoi eteenpäin.

Maitomiehen kuolema

Jotenkin onnistuin välttämään osallistumiseni Suureen runokilpailuun. Olen katkera, mutta ei kahdeksalla miehelläkään linjaa pidetty. Nanokin ilmeisesti menee ohitse kun harjoittelen taiteilijana oloa. Pidän sitä kuitenkin ehkä positiivisena, erokin on melko pieni.

Maitomiehen kuolema
En halunnut tuntemattoman miehen käskevän
minua tappamaan vihollisia
hekin olivat vain tuntemattomia miehiä 

Kaupungissa yläluokalla ei ollut vihollisia
Vain tuttua joista ystävät käskivät päästä eroon
No, erään liikematkan jälkeen
herätessäni siihen kuinka vieras mies leipoo kakkua keittiössäni

Fetakoski

Fetakoski

Fekofekofekofeko
Fekofekofekofeko
Fekofekofekofeko
Fekofekofekofeko

Okkusenman

Olen katsonut tämän nyt viikon ajan lähes päivittäin. Tämän tietyllä tapaa niin kaunis, varsinkin tuo laulajan äänen murtuminen tuo tuohon jotain sanoin kuvaamatonta.

Löydän tästä itseni, sekä muutaman tutun.

Sateenvarjotyttö

Päätin olla säästämättä tätä sunnuntaille, vanhaa kamaa kun kerta on.

Sateenvarjotyttö

Tyttö katseli muuria. Tytöllä oli harmaa väljä villapaita ja harmaa vekkihame. Itseasiassa kaikki hänessä oli lähes yhtä harmaata kuin muuri. Sylissään hän puristi rakkainta aarrettaan, kirjaa; Maija Poppanen avaa oven. Tyttö katseli muuria ja puristi kirjaa tiukemmin rintaansa vasten.

Maija Poppanen oli ollut ennen muuria. Muurin jälkeen Maija Poppasta ei enää löytynyt, eikä montaa muutakaan asiaa. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa ajasta ennen muuria. Ihmiset kuitenkin sanoivat, että asiat olivat olleet paremmin ilman muuria. Kai he olivat oikeassa, eihän heillä ollut syytä valehdella. Toisaalta, television uutisissa sanottiin, että muuri oli hyvä asia. Ehkä asia olikin niin.

Tyttö pudisti päätään, ja lähti kävelemään takaisin kotiin. Hän ei tiennyt tarkalleen miten maailma erosi muurin takana, mutta siitä hän ottaisi vielä selvää. Jonain päivänä hän lentäisi muurin yli kuin Maija Poppanen.

Yöllä tyttö mietti muurin takana olevaa maailmaa. Hän ei ajatellut vehreitä kukkuloita tai sukulaisia, hän kuvitteli mielessään pojan. Pojan nimeksi hän oli antanut Aladdin, se oli erikoinen ja vieras nimi. Aladdin oli hänen suuri rakkautensa, jonain kauniina päivänä he kiipeäisivät muurin yli ja suutelisivat. Auringonlaskun varjossa he istuisivat muurin päällä ja katselisivat, molemmille puolille.

Herättyään tyttö puki harmaat vaatteensa ja meni keittiöön. Hänen setänsä Henrik istui pöydän ääressä, edessään kahvikuppi. Henrik tuijotti seinäkelloa, kyyneleitä tipahteli hitaasti kahvikuppiin. ”Se on pysähtynyt”, tyttö sanoi. ”Pysähtynyt”, totesi Henrik, ”Pysähtynyt.”

”Saanko minä lainata sateenvarjoasi?”, tyttö kysyi. Henrik käänsi katseen pois kellosta. He katsoivat toisiaan suoraan silmiin. Lopulta Henrik huokasi: ”Hyvä on, tuskin sillä enää on väliä.”
Tyttö käveli eteiseen ja poimi mustan sateenvarjon naulakosta.

Tyttö katseli muuria. Se oli korkea ja harmaa. Toisella puolella oli hänen rakastettunsa. Tyttö hymyili ja avasi sateenvarjon. Hitaasti hän alkoi nousta kohti taivasta.

Sateenvarjotyttö leijui muurin yläpuolelle. Sitten kajahti ensimmäinen laukaus.


****



Minä en oikeastaan tiedä mistä tämä lähti. Toisaalta tämä sijoittuu omaan maailmaani, mikä on täynnä Linnanherroja, lentäviä makaroneja ja Raittiia Aulis Juudaksia. Sateenvarjotyttö oli siellä aiemmin. Tosin minä olen hukannut sen tarinan.

Toisaalta minä halusin kirjoittaa Sateenvarjotytöstä jo paljon aiemmin. Hän on hyvin kaunis, ja älykäs. En sanoisi suoranaisesti sympaattiseksi, mutta ainakin runollinen. Arkienkelin ja Sateenvarjotytön kohtaamisesta ei tullut mitään joten hautasin idean.

Kuitenkin, interaktiivisuus ja se, että pääsin koskettamaan palasta eräästä muurista yhdistyi päässäni kokonaisuudeksi. Yann Tiersen taustalle, ja Kennedyn lasten mustavalkoisuus antoi vielä tyyliä. Kaikki loksahti uskomattoman hyvin paikoilleen.

Oh, ensimmäinen oma tarinani, josta oikeastaan pidän. Harmittaa vain, että nyt viime vuosiani olen ruvennut kirjoittamaan selkeämmin. Kaikki loksahtaa lukijalle liian helposti paikoilleen.

Novellisi

Novellisi
Sekava ja repalainen
kukaan esi.raad jäs. ei löyt. järj. häiv.
Kankea kieli
ristiriitaisuuksia
kankeita virkkeitä.

Esiraadin puolesta

PS. epä.sel. ota toki yht. niin. sel. kant. 

Profiili

Ainiin, keskiviikko. Tuotanto jatkuu taas säännöllisesti.

Profiili

Kun minä olin nuori, niin Pluto oli vielä planeetta.

Kun minä olin nuori, niin Pietari oli vielä Leningrad.

Kun minä olin nuori, Juice oli hengissä ja kova sana.

Kun minä olin nuori, ihmisillä oli aikaa istua ja kuunnella musiikkia yhdessä.

Kun minä olin nuori, Beatles oli britti-invaasion kärkinimi.

Kun minä olin nuori, niin ihmiset nukkuivat yksin ja pystyivät puhumaan puhelimessa aamuyöhön.

Kun minä olin nuori, niin viikonloput olivat yhtä loputonta biletystä.

Kun minä olin nuori, niin ei katsottu hyvällä jos lyyrisessä tuotannossa käytettiin ulkomaanpellejen kielestä väännettyjä sanoja. Niinkuin vaikka televisio tai stadi

Kun minä olin nuori, niin Jääskeläisellä, Martikaisella ja Yrjänällä oli jalat maassa.

Kun minä olin nuori, Anssi Kelasta tuli hitti.

Kun minä olin nuori niin, yhdeksän rivin proosalla pystyi saamaan kolmetoista asiaa sisältävää kommenttia.

Kun minä olin nuori, niin ei seurusteltu vaan pidettiin epämääräisiä juttuja ulkomailla.

Oikolukijaako nyt tarvitaan?

Loma näköjään loppuu Ropeconin jälkeen. Sitten alkaa olla kiire. Viisi larppia tulossa ja oikolukija sekä muusa pitäisi löytää jostain. Itseasiassa muutama vaihtoehto onkin, tosin tällä hetkellä yhteydenpito toimii hyvin kuin serkkuni kanssa.

Muuten, aivan loistava levy tuo U 96:sen Das Boot.

Vihaan

...Amerikkalaisia. Mikä niitä oikein vaivaa? Jenkkiversio Life on Marsista, voi hyvä luoja...

Nostalgiaa

Viimeiset kaksi kuukautta olen pelannut läpi lapsuuteni suosikkipelejä. Quake, Duke Nukem 3d, Starcarft, Diablo, Age of empires 2 jne... Tämän lisäksi olen pohtinut ja muistellut entisiä tyttöystäviäni, lähinnä kuitenkin niitä kahta merkittävintä. Mielenkiintoista tässä on se, että vuosia piti kulua aikamoinen määrä ennen kuin mistään noista alkoi saada mitään irti. Nyt tämä oikeasti hauskaa kun osaa!

SP:WaWista minun piti kuitenkin puhua. Kaksi viimeistä peliä Depotissa ovat koituneet tappioksi, samaten ainakin toinen käynnissä olevista (Aavikko ei ole minun kuppi teetäni, varsinkaan Italialla).

Urani depotissa lähti harjoitus taistelujen jälkeen hurjaan nousuun. Saksalaisilla kaksi peliä samaa vastustajaa vastaan. Neukut hävisivät molemmat, niin alkusodan kaupunkitaistelun kuin kohtaamisen ensimmäisten tiikereiden kanssa. Päätin sitten vaihteeksi kokeilla huonommalla osapuolella eri pelaajaa vastaan.

En olisi uskonut neukkujen häviöön kaupungissa mutta tosin kuitenkin kävi. Saksalaisilla oli enemmän konepistooleja. Niiden lisäksi olisin tarvinnut enemmän panssaritukea, mutta taisin tehdä jotain tyhmää.

Kahden voiton jälkeen pääsin kuitenkin kokeilemaan onneani kouluttajaa vastaan. Halusin kokeilla jotain uutta joten valitsin kartan missä Japanilaiset taistelevat Intialaisia vastaan pienen saaren hallinnasta 1941. Pelasin Japanilaisilla koska näiden hulluus ja korkea moraali on yleisesti tiedossa.

Puolessa välissä peliä olin pakottanut vastustajan hylkäämään puolenkymmentä erilaista panssariautoa ja nirhannut pistimillä jalkaväkeä melkoisen määrän. Kaikki heksat olivat myös vallattu. Tosin taistelut olivat kurittaneet melkoisesti kahta jalkaväkikomppaniaani.

Seuraavaksi Japanilaisten komentaja Monoro-gu-San katseli avuttomana kuinka tykistötuli lamaantui täysin etelän kylään linnoittautuneen merijalkaväen. Yksi kerrallaan nämä lähtivät perääntymään kuollakseen vain tyhjästä ilmestyneihin panssariautoihin. Yllättäen myös pohjoisesta saaren kulmasta alkoi pursuta joukkoja ja keskustaan hyökkäsi täydellä voimalla plutoona sikhejä.

Intian tuoreet joukot tykistö tukenaan teloittivat väsyneet japanilaiset viimeiseen mieheen. Ainoastaan komentaja Monoro-gu-San, tykistö ja kuljetuskalusto pääsi pakenemaan. Katkera oppitunti reservien hyödyllisyydestä oli ohi.

Lopuksi: Minulla on ongelma. Serkkuni lähti armeijaan joten eeppiset taistot jäävät joksikin aikaa historiaan. Spwawia pelaan edelleen, mutta taistelukuvaukset onnistuvat parhaiten kun peli pelataan kerralla loppuun. Taisteluraportteja pitää kuitenkin ruveta tekemään, koska nykyään ne saa kätevästi tulosten kylkiäisiksi. Teräspantterit kehittyy, listanhoitaja vain vaihtuu.

Naisista, miehistä ja toisistakin

miehen PITÄÄ olla läski

naisen pitää olla Nainen

Miehen pitää olla MIES!

väärien valintojen naiset

Väkivaltaiset naiset

Täydelliset naiset

Vartijat

Iivari kysyi minulta kerran nähtyään kuvan huoneestani, että onko tuo Pratchettin vartijat. Ei ollut. Minusta jotenkin supersankarit kuuluvat sarjakuvaan, eivätkä elokuvaan, nykyisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Vartijat aiotaan kuitenkin nyt filmata. Ei riitä usko että se olisi samanlainen tajuntaa laajentava kokemus kuin alkuperäinen. Toivottavasti päästään edes Verikoston tasolle.

Enkös minä...

..Varoittanut? Kampfgruppe rock

Kirahvi

Mistä lähtien hakukonerunot ovat olleet muka uusi juttu? Minä muistan muutaman vuoden takaa ainakin sen patenttivirkailijan ja jokusen muun. Järki, minäkin kokeilin sitä jo vuosia sitten.

Kirahvi (29. tammikuuta 2007 20:11)

Kirahvin pää on kiilamainen.

Sekä uroksella että naaraalla

Inbutointi harjoitus on turvallinen

Vinkunan kirahvin elämää Savannilla

Pitkä kaula viihdyttää taaperoa

Kirahvi sanoo liköör öri öri camelopardalis öri

Leijona kurkkii vinkuvaa saparoa

Pomppulinna tekee nopeita liikkeitä kuin tiikeri

Sopii kaikenikäisille

Kehityspolitiikkaa ja pitkät jalat pienille

Kirahvi ei maksa televisiosta mitään Tumppu von Tumpulle

Uros Giraffa kävelee käsille

Ja naaraskin yltää tsekkaamaan lähes tuhat verkkopalvelua

Argh

Maailma muuttuu. Puhuvaa Koiraa lainatakseni: "Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä."

Sotahuuto 2008

Ohitse on tämäkin sota nyt tältä erää. Hyvin meni. Ei hävitty ja tappoja tuli. Meininki oli entistä isompaa ja hauskempaa. Uutisoinneissakin vilahdin muutamaan otteeseen.

Palataan aiheeseen paremmalla ajalla.

Videomatskua on kuitenkin jo saatavissa.

Loppukevennyksenä ja muuten vaan. Kuvaa ja ääntä löytyy kasoittan taas foorumilta.

Ukkosmyrsky

taistelun jyske lähenee,
kirkon kellot soivat useammin
sateena
elohopea valuu reisille
kuolleet kyykkyyn ja valta kansalle
Tykistö

Turussa

Kävin Turussa. Kolmatta kertaa en haluaisi enää käydä, mutta pakko ehkä on. Tampereella olin myös, mutta maanantaina iskenyt säde pilasi kaiken. Sinne aion mennä kyllä toistekin, sillä loppujen lopuksi asiat menivät kuitenkin melko hyvin. Joitain asioita ei olisi voinut tehdä enää myöhemmin ja toisia taas ei olisi tapahtunut.

Heinäkuu lähestyy, Sotahuuto myös. Puku tai pari pitää hommata. Muutama hammas repiä irti myös.

Kekkosen kosto

Kekkosen kosto

Oli vuosi kahdeksankymmentä, vanha ja väsynyt Kekkonen uinui sikeästi vuoteessaan. Tsekkoslovakian miehitys ja ETYK olivat takana, samaten UKK-sopimus, mutta ne ovat omia tarinoitaan joihin emme tässä tämän enempää paneudu. Kekkosen unet askartelivat paljon maanläheisempien ja miellyttävimpien asioiden keskellä.

Kekkonen heräsi täynnä tarmoa, hän ei ollut tuntenut oloaan yhtä vetreäksi moneen vuoteen. Hän nousi ylös, poimi lähes legendaksi nousseet silmälasinsa yöpöydältä, ja ravisti kelloa, joka kutsui hänen henkilökohtaisen avustajansa.

Avustaja oli tottunut heräämään aikaisin, mutta nähdessään Kekkosen asettelevan pukuaan flanellisen yöpaidan päälle hän tajusi jonkin olevan hullusti. ”Mitä nyt?”
”Nopeasti! Auto! Lentokone! Juna hevoset tai jotain, minä aion valloittaa maailman!”
”Koko maailmanko?”
”No, Karjalan nyt ainakin.” Kekkonen sanoi, outo tuli paloi hänen silmissään.

Aurinko nousi lopulta, vaikka Kekkonen olikin ehtinyt ensin. Hän oli kuitenkin jo rauhoittunut aamusta, mutta avustaja näki hänessä nyt jotain samaa kuin kymmenen vuotta sitten. Kekkonen ei vaikuttanut enää hauraalta vanhukselta vaan ahkeralta urheilusankarilta.

Keskipäivän aikaan Kekkonen vetäytyi työhuoneeseensa. Hän levitti pöydälle erinäisiä Suomen ja Venäjän alueen karttoja, luki uudelleen vanhoja kirjeitä ja sähkösanomia, tutki vanhoja lehtiä ja soitti muutaman puhelun. Viimeiseksi Kekkonen hymyili ja tarttui valkean puhelimen luuriin.
Suora yhteys Moskovaan.

Kahden tuuttauksen jälkeen möreä ääni vastasi: ”Hallo?”
”Täällä puhuu Suomen Tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Pyytäkää Brežnev puhelimeen”, Kekkonen sanoi Venäjäksi.
”Da”, tuli pieni tauko. Taustalta kuului pientä kuiskutusta, ”Kekkoken, da, juuri se Kekkonen”, Pian hieman vähemmän möreä miesääni vastasi: ”Päivää toveri Kekkonen, tässä toveri Brežnev.”
”Toveri Leonid, sinähän tiedät, että minusta itsenäisyydellä ei pidä elämöidä, mutta minun täytyy silti puhua kanssasi tärkeästä asiasta. Ei puhelimessa.”
”Mitä asia koskee, toveri Kekkonen?”
”Karjalaa.”
Puhelimen luuri meni hiljaiseksi muutaman sydämen lyönnin ajaksi. ”Kar-jalaa?” Brežnevin ääni vapisi aavistuksen verran.
”Kyllä.” Painokkaasti

Keskustelun loppu aiheutti suuresti kummastusta Neuvostoliiton puolella. Kymmenen minuutin keskustelun aikana valtionpäämies Brežnev sai sanottua vain muutaman kerran: ”Da”, Suomen puolella taas Kekkonen sai sanottua vain lauseita kuten: ”Käykö ensiviikonloppu?”, ”Kalastusmaja Lapitov” ja ”Omat viinakset.”

Kekkonen ja Brežnev tapasivat melko vaatimattomissa merkeissä pienellä kalastusmajalla itärajan tuntumassa. Viikonloppu meni mukavasti kalastaen ja vodkaa nautiskellen. Syntyipä samalla myös onnistunut sopimuskin, josta niin vuolaasti molemmat valtionpäämiehet kiittelivät toisiaan.

”Oletko aivan varma, että sopimus hyväksytään eduskunnassa, toveri Kekkonen?”
”Kyllä, takaan sen toveri Leonid.”
”Hienoa, hienoa. Sopimus hyväksytään varmasti myös Neuvostoliiton puolella.”
”Hienoa, uskon tämän parantavan maidemme suhteita, viimeinenkin ikävä muisto Suomen ja Neuvostoliiton välillä pyyhitään pois”, Miehet kättelivät.

Kekkonen palasi tyytyväisenä Helsinkiin ja Brežnen Moskovaan. Muutaman päivän kuluttua lehdistö oli kutsuttu paikalle ja huoneet täytetty kaasulla. Kekkonen aloitti puheensa.

”Kansalaiset, medbörjäre.
Vuodet tämän katajaisen kansan johdossa ovat olleet raskaita. Terveyteni ei ole enää entisellään, ja joudun nyt surukseni ilmoittamaan luopuvani tasavallan presidentin virasta. Ilo-uutisena voin kuitenkin kertoa teille Karjala-kysymyksestä.

Eduskunta on juuri hyväksynyt aloitteen jolla Suomi liitetään takaisin Karjalaan...”

Yläpalkki

Pitäisi varmaan jotain logoa tai kuvaa värkätä. Ei vain oikein ole hirveästi taitoa sellaiseen. Näillä näkymin Helsinkiin sotahuudon jälkeen. Sitten varmaan taas päivitellään.

---aikoinaan....

---aikoinaan....
Uhrasimme joskus juureksia
tyttöystäväni oli vegaani
sellainen saatanan palvoja joka ei voinut syödä
kuin kuumaa kiljua
Olisin hänetkin kyllä vaihtanut hamppukassiin kaupungilla
lopulta tylsistyin tyhjien pulllojen kilinään
siirryin kolinaan
Leikkasin hiukset ja menin oikeisiin töihin

....sittemmin----
Heräsin kiinalaisen vierestä
koiran ja puolikkaan lapsen kanssa
olutmakkara



Niin, tämä nyt oli tälläinen vastaisku tekotaiteellisuutta kohtaan. Korkkariruno ei lähtenyt käyntiin. Kuuntelin samalla Joosea joten se vaikutti rytmitykseen ja joihinkin sanavalintoihin. Satunnainen tämä silti on, kertoo jotain ehkä tästä päivästä.

Rankka päivä

Andrei Fyodorov oli aivan tavallinen valtionvirkamies, joka asui Barbara nimisen vaimonsa kanssa pienessä talossa Dmitrovinkatu kuudessa. Joka päivä Andrei meni töihin kahdeksaan, piti kahdeltatoista puolentunnin ruokatauon ja tuli kotiin raitiovaunulla numero 3 tasan Kello 15:45.

Perjantaina neljäs maaliskuuta Andrei saapui tapansa kotiinsa Dmitrovinkatu kuuteen tasan 15:45. Andrei astui sisään, riisui takkinsa ja hattunsa ja asettui tämän jälkeen sohvalle makaamaan. Pian Barbara tuli täyden teetarjottimen kanssa ja kysyi: "Oliko rankka päivä töissä tänään, kulta?" Ennen kuin Andrei ehti vasta Barbara kaatoi kylmän rauhallisesti teekannun Andrein naamalle.

Kuuma tee poltti Andrein kasvoja ja tämä nousi karjuen pystyyn. Tästä suivaantuneena Barbara otti seinustalta hiilihangon ja pamautti sen Andrein päähän. Andrei alkoi hoiperrella ja Barbara löi uudemman kerran. Hiilihanko taipui ja Andrei rojahti lattialle. Sellainen oli Andrein Fyodorov rankka päivä.

Kotiutus

Kun on palannut rintamalta kaikki on sekavaa. Sitä ei voi sanoin kuvailla, koska vain mukana olleet voivat ymmärtää.

Huhut kuolemastani ovat suuresti liioiteltuja

Ikäväksenne minun täytyy todeta, että huhut kuolemastani ovat suuresti liioiteltuja. Vaikka todellisuudentajuni himmenee päivittäin, niin takaan ruumiini olevan edelleen täysissä voimissaan. Sillä toisin kuin huuliharppu, niin Alankomaista tilaamani Luger ei päässyt tullin läpi. Huuliharpun voin sen sijaan kuitenkin myydä kiinnostuneelle, 48-ääninen tremolo.

Kävin torilla eli isossa ruokakaupassa. Suomi alkoi samantien ärsyttää. Karjala-paidat ja lippalakit. Farkkuhaalarit ja lyhythihaiset kauluspaidat. Minä ymmärrän hippien "unformal"-pukeutumista, se on melkein ok. Sääntöjen rikkomisen edellytys on kuitenkin se, että ne tiedetään. Eikä näillä junteilla ole hajuakaan niistä.

Pukeutuminen on viesti. Minkälaisen viestin nämä ihmiset oikein antavat? Hipeillä sentään oli viesti.

Töihin tai lomalle, riippuu ihmisistä, toivottavasti ei liikaa kumpaakaan. Kone lähtee kymmenen tunnin kuluttua. Paluu ensi sunnuntaina.

Palata

Blogi

Enpä olisi uskonut että Kemppisen jälkeen löytyisi mitään blogia jota todella jaksaisi lukea. Löytyipä kuitenkin, vieläpä asiaa.

Ajattelin laittaa seuraavaksi sarjakuvaa. Nopeampi tehdä nyt kesällä.

Life on Mars?

Yritin jäädä junan alle kuunnellen David Bowien Life on Mars-kappaletta. Ei toiminut. En päässyt 70-luvulle vaan tipahdinkin 80-luvulle.

Murroskausi

Kesäkuussa tulee olemaan hetkiä jolloin ei tule säännöllisiä päivityksiä. Näillä näkymin ainakin kaksi ensimmäistä viikkoa.

Murroskausi

Vanhat naiset lähtevät seuraamaan Euroviisuja
he ovat nähneet mainoksen Frederikistä
Kekkonen kulkee vauhdilla kohti yöpakkasia
Kela vyöttää nuorison nostalgiaan
keski-ikäisyys valtaa alaa
pulskat patongit
kessi perseessä
puhuvat pikatsuista
noista kauniista sairaanhoitajista

Debrief

Pitäisi tehdä töitä. Viikko aikaa. Saa nähdä.

Mielenkiintoinen kaavio

Kolme veljestä

Kolme veljestä, Aulis, Raitis ja Juudas päättivät juoda mustetta. Juudas otti mustepullon pöydältä, joi sen ja kuoli. Seuraavaksi Aulis otti mustepullon lipastonlaatikosta, joi sen ja kuoli hänkin. Tämän jälkeen Raitis otti mustepullon takanreunukselta ja laittoi taskuunsa. sillä oikeasti hän oli Juudas.

Juudas otti Auliin päällystakin ja päätti lähteä rautatietorille naaraamaan puluja. Koska ulkona satoi ja oli muutenkin ikävä ilma, niin Juudas päätti kävelyn sijaan mennä raitiovaunulla. Hän pysäyttikin ensimmäisen vastaan tulleen raitiovaunun ja hyppäsi kyytiin. Aikansa kuluksi hän päätti hieman tupakoida. Sytytettyään piipun Juudas alkoi samantien yskiä eikä huomannut kun raitiovaunu ohitti rautatientorin.

Juudas jäi pois seuraavalla pysäkillä ja huomasi ettei ollutkaan rautatientorilla. Tästä harmistuneena hän viskasi hattunsa maahan ja käveli sivukujalle. Käveltyään jonkin matkaa Juudas päätti palata hakemaan hattuaan, mutta sitä ei enää löytynyt. Juudas synkistyi ja päätti lähteä tapaamaan lähettyvillä asuvaa ystäväänsä Moosesta.

Päästyään Mooseksen asunnolle Juudas soitti ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Hän soitti uudestaan, mutta vieläkään kukaan ei tullut avaamaan. Juudas ajatteli, että oli erehtynyt asunnosta ja meni soittamaan viereisen huoneiston ovikelloa. Vieläkään kukaan ei tullut avaamaan joten Juudas palasi soittamaan Mooseksen ovikelloa.

Odotettuaan aikansa Juudas hermostui. "Ime sitä palavaa pensasta saatana!", hän totesi ja lähti happamana takaisin sateeseen. Juudas otti jälleen raitiovaunun. Juudaan lippu oli kuitenkin vanhentunut ja seuraavalla pysäkillä mukaan tuli tarkastaja. Juudas kuitenkin muisti taskussaan olleen mustepullon ja tarjosi tätä tarkastajalle. Koska koskenkorvaa ei saanut sunnuntaisin tarkastaja otti mustepullon, joi sen ja kuoli. Juudas taas otti tarkastajan lakin ja jäi pois kyydistä.

Noustessaan portaita pitkin asuntoonsa Juudas liukastui talonmiehen jättämään ämpäriin ja taittoi niskansa.

Upposin hänen silmiinsä kuin veitsi voihin

Edellinen oli muuten sadas.

Upposin hänen silmiinsä kuin veitsi voihin


Hän oli rasvapallero
kerälle kääritty sipuli
jonka
Punaiset silmät kehräsivät
hiljaisen, demonista tulta

Miksi siis
Hiekkalaatikolla
Hän löi minua lapiolla
myöhemmin
ei edes huomannut

Sama runo kaksi vuotta myöhemmin. Suhde kehittyi eteenpäin.

Olet kuin teelehti sopassani

Keilapallo täydessä vesimaljassa
Uppotukki vesiputouksessa
Olemme salaseura
uppoan silmiisi kuin veitsi voihin
Olet rasvapalleroni
keltainen maksaläiskä!

Herrojen kanssa pellon laidassa

Istuimme kesäyönä
pellon reunalla polttamassa sikareita
sadepisarat laskeutuivat hitaasti
ainoastaan pellolle
eikä niitä erottanut ellei osannut katsoa
kaunista
istua traktorinrenkaan päällä sateen ja valveen rajalla
aamuauringon valossa näimme
kaksi tyttöä lepattavissa yöpaidoissa

Demokratiaa

Väkivalta on minusta luonnollinen osa elämää ja kieltä, kunhan se on harkittua ja asiantuntevaa. En kritisoi sitä kun karman laki toteutuu snagarin jonossa lauantai-iltana ja häirikkö herää krapulassa muutaman mustelman kera. Ensi kerralla sitten muistaa, että itsekin voi saada daijuun.

Ihmisten pitäisi tehdä oikein. Kaikki eivät siihen pysty, mutta meille jotka voimme tehdä jotain se ei ole mikään syy olla toimimatta. Voima tuo velvollisuuksia enemmän kuin oikeuksia. Niiden puolesta pitää puhua joilla ei ole omaa ääntä, joskus näiden puolesta pitää myös murtaa pari nenää ettei diktatuuri pääse valloilleen. Jos voi mennä väliin ja antaa lopettavan iskun se pitää myös antaa.

Ne ihmiset jotka eivät mene väliin ja antavat asioiden tapahtua ovat kaikkein pahimpia. Aina on riski saada satunnaiselta vastaantulijalta puukosta. Se riski kasvaa jos ei mene väliin kun joku saa.

Puukosta voi saada myös kun menee väliin.

Väliin meno on kuitenkin viesti. Viesti siitä, että tällaista ei hyväksytä. Pahimpia ihmisiä ovat ne jotka eivät mene väliin. Jokainen joka näkee pahoinpitelyä puuttumatta siihen hyväksyy sen, osallistuu siihen. Hänestä tulee rikoskumppani, pahoinpitelijä.

Pahimmillaan heikot iskevät vielä heikompia, lapsia. Kun minä olin Jyskän koulussa ala-asteella minua pahoinpideltiin säännöllisesti. Siihen ei oikeastaan koskaan puututtu, eikä sitä koskaan saatu loppumaan. Fyysinen muuttui henkiseksi, kun kiusaajani verta valui lattialle. Opettajat ja oppilaat, kaikki osallistuivat siihen hyväksymällä sen. Poikkeuksena oli internetin ja erämaiden mestari, opettaja joka otti luokan hoitaakseen kolmannesta luokasta eteenpäin. Hän kuitenkin yritti, vaikka yksin ei kaikkeen pystynytkään.

Vaajakosken koulussa (silloinen yläaste, nykyään yläkoulu) pahoinpitely oli säännöllistä. Opettajat olivat pahoinpitelijöitä koska eivät välittäneet tai puuttuneet siihen. Huonoin kuulemani argumentti oli: "Kiusataanhan sitä lukiossakin, siellä se on vielä pahempaa"

Vieläkin, sama meno vain jatkuu. Sitä minä en voi edelleenkään hyväksyä.

Hector & Che

Kaksi vuotta ollut tuo video youtubessa. Lähemmäs 25 000 latausta, tekee keskimäärin noin 30 latausta päivässä. Luvut ovat aika harhaanjohtavia, mutta olen silti melko hämmentynyt.



Ajankuluksi tein myös uutta materiaalia. Leikkaus on huomattavasti parempi, tosin olen sokea omille virheilleni.

Sukattoman paluu & Begemotin kosto

Viime aikoina olen saanut yllättävän paljon fanipostia eli muistutuksia nuoruuden hairahduksista. Jesua Sukaton & Begemot on nyt menettänyt underground maineensa ja tullut mainstream bändiksi. Jesua Sukaton & Begemot on tällä hetkellä kuuminta hottia, sillä vanhoja biisejä on etsitty ja uusia haikailtu.

Tämän antoi minulle inspiraatiota joten lisää on tulossa aivan lähiaikoina. Aloitan julkaisemalla vanhaa materiaalia jota ei ole ennen kehdattu julkaista. Tosin jazzverryttely Rento päärynä riistäytyi käsistä eli Sergei vaihtaa vapaalle on lopullisesti tuhoutunut eikä enää saatavilla. Sinällään harmi, mutta Tuoreimmat viestit saavat korvata sen.

Bändin uusi levy tulee kuitenkin sisältämään upouutta materiaalia, samaten emotionaalinen hardcore ja noise ovat historiaa. Osa biiseistä on kerrottu sisältävän d'n'b elementtejä ja jopa Hip hoppia. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, onko tiedossa vain räppiä vai villiä fuusiojatsia, vai onko uusi levy kova grunge-pamaus?

-Jesua Sukaton & Begemot

Itsemurha

Minulla on haave nimeltä itsemurha. Itsemurha tapahtuisi luonnollisesti koti-oloissa ilman häiriötekijöitä. Hyvin pukeutuneena laittaisin levyn pyörimään ja istuutuisin nojatuoliin. Koska Harakiriin on mahdotonta saada nykyään apulaisia, niin lopullinen toimenpide toteutettaisiin lähietäisyydellä aivoihin tähdätyllä laukauksella Luger parabellum pistoolilla.

En kuitenkaan usko, että minulla olisi tuohon tarpeeksi taitoa, moderneillakaan aseilla kuolema ei ole varma. Olenkin ruvennut pohtimaan vaihtoehtoisia tapoja, sillä tällaiset asiat pitää suunnitella kunnolla sillä mikään ei ole nolompaa kuin pieleen mennyt itsemurha.

Musiikiksi olen ajatellut Puna-armeijan kuoroa. Niitä harvoja omistamiani vinyylejä. Toisaalta eräs televisiosarja on saanut harkitsemaan myös David Bowieta, Life on mars on hieno ja hyvin sopiva kappale. Velvet Underground & Nico olisi myös vaihtoehto, Sunday morning on nostalginen. Fennomaanina minun pitäisi ehkä kuitenkin suosia kotimaista, Hectoria tai Juicea ehkä.

Kuten aikaisemmin totesin, harakiria ei ole mahdollista toteuttaa. Miekat ja veitset ovat siis poissa laskuista, vaikka onhan kylpyamme tietenkin perinne Roomasta. Sotkuista mutta jälkien siivoaminen olisi kuitenkin helppoa. Punainenkylpy ei kuitenkaan ole tule koskaan olemaan sopiva minulle joten jätän sen suosiolla vastustajilleni.

Itsemurhan tarkoituksena on olla halu olla häiritsemättä muita enää enempää tai joskus harvoin viimeinen sana. Ei minulla ole turhan takia mitään syytä häiritä muita sillä enempää kuin tarpeellista. Kirkonkatolta hyppääminen tai junan alle syöksyminen on turhaa huomion hakemista.

Olen päätynyt alkoholin ja opiaattien yhteisvaikutukseen. Hyvää musiikkia, pehmeä tuoli, pullo rommia ja opiaatit eivät kuulosta yhtään huonolta idealta. Varmintahan olisi vielä juosta järveen, mutta mieluummin jalostan tätä vielä hieman eteenpäin. Syanidia jos jostain saisi.

Näin siis siinä tapauksessa jos en satu kuolemaan ennenaikaisesti.

Entä jos?

Olisi käynyt niin, että en olisikaan ollut ainoa lapsi vaan olisin saanut sisaruksia? Kuinka se olisi vaikuttanut minun elämääni? En voi tietää, mutta luultavasti ainakin Minebombersia olisin oppinut pelaamaan.

Isot pyssyt

Nyt jotain aivan muuta. Halusin ensin tehdä rakkausrunon mutta jokin meni kriittisesti pieleen. Toukokuussa 2007. Mutta miten ulkoasu voi olla harkittu, mutta samalla käsittämätön?

Isot pyssyt


Minä en halua ruosteisia huuliasi
kaiken nähneitä silmiäsiä
jotka ovat jääneet tykistökeskityksien alle
   Liian monta kertaa!
Puhumattakaan lähitaistelusta, ja noista 
Maalitauluista (hulluista japanilaisista!)
jotka   ovat   Musertuneet paineen alla
Tiikereiden raavittua etupanssaria
 Kalibeeri oli
huikeat kolmekymmentäkahdeksan senttiä
Vaikka kolmessa tuumassa olisi ollut tarpeeksi läpäisykykyä 
  ammuslasti oli jo valmiiksi rajallinen

Vuoden kovimmat bileet

Olin sitten Club Armadillon avajaisissa. Oli hienoa, eikä jatkoistakaan ole pahaa sanottavaa koska pääsin osaksi legendaa. Erityisen tyytyväinen olin kyllä Richard Milesiin, jonka ilta sujui niin oikein kuin mahdollista. Se oli kaunista. Varsinkin loppukohtaus missä bändin soittaessa viimeistä biisiää, "Hallelujah", Rick tanssi Bethin kanssa. Kaikki osui pirun hyvin kohdalleen, ja kaikki olivat juuri oikealla tavalla hieman stereotyyppisiä. Sitä paitsi sain puhua suosikkibändeistäni ja uusista stereoista.

Näin jälkeenpäin ajatellen Beth (tai siis ei Beth Bethinä) kyllä vaikutti muutenkin ihan söpöltä... Harmi vaan, että en koskaan saa tietää kuka se oli. Ehkä niin on parempi. Olisi sitä kai voinut silti tutustua. Stereot myös ajavat asiansa kohtuullisesti.

Hieman harmittaa myös se, että Santa Esmeraldan ''Don't Let Me Be Misunderstood'' ilmestyi vasta kesällä -77. Olisi sopinut hyvin teemaan, tosin ei kai se niin tarkkaa olisi ollut kun vuosi kuitenkin oli oikea. Palaan taas Richard Milesiin, oikeastaan melko hyvä tyyppi, sitä paitsi Rickillä menee/meni ihan pirun hyvin. Innoituksena toimi etäisesti Buddy Bradley.
Hauskaa oli.

Haastattelija & Luennoitsija

Haastattelija & Luennoitsija

Miksi unessa ei voi sairastaa?
- Koska muut kasvit ovat sieniä isompia.

Mitä tapahtuu nukkuville?
- Koska herkkusienet ovat yleisön suosikkeja.

Mistä unihiekka haetaan?
-Koska sienet kasvavat niin matalalla.

Käytetäänkö hiekan siirtelyyn kauhakuormaajaa tai rekkajonoja?
- Koska sienet ovat pahoja ja vaikeita valmistaa.

Mitä ylijääneelle hiekalle tehdään?
- Koska sienet pelkäävät sadetta.

Voiko tulla herätetyksi jos ei mene nukkumaan?
- Koska sienet pitävät kastemadoista.

Kuinka kovaa saa nukkua?
-Taulusieni on ainakin keinotekoinen.

Voiko nukkuessa piehtaroida kermavaahdossa?
-Taulusienen voi kastella ja puristaa kuivaksi ilman että se hajoaa.

Entä oksennuksessa?
- Koska herkkusienet eivät kaihda uimista.

Saako esimerkillisestä nukkumisesesta palkkion?
- Koska sienet pitävät vihreästä

Voiko unessa herätä kyllästymiseen?
- Koska kärpässieni on helposti vilustuva

Voiko nukkumisen ulkoistaa?
-Koska korvasienellä on hyvä kuulo.

Minne?
- Koska jotkut haluavat tulla syödyksi, jotkut eivät. Siis sienet.

Vedä mua daijuun

Vedä mua daijuun

Vedä mua daijuun
niin katsotaan
kenen isä on vahvin,
nenä poskella

Vedä mua daijuun
nähdään viimeinkin
kuka ui aamiasmurojen seassa
ottaa lukua pöytien alla

Vedä mua daijuun
taksijonossa,
snagarin kupeessa
Rööperin satamassa

Vedä mua daijuun
ystävien kesken
tässä ja nyt
tai uglutan seuraavan oluen

Vedä mua daijuun
Nyrkkiraudalla

Laiton uhkaus....

...on laiton. Niin se vaan on, laiton uhkaus on laiton. Kukapa olisi arvannut.

Hmm. Entäs nyrkillä tapettavat huorat? Onko niiden tappo nyrkillä laitonta vai pitääkö tehdä rikosilmoitus?

Välirauha & Rytin ero

Osa maanantaina ilmestyneistä rauhanehdotuksista sisälsi hyvin suoria aluevaatimuksia Petsamon ja Sallan alueelta. Niiden juokoista löytyy myös vaatimus katkaista yhteydet Saksaan. Ryti myös pohti oikeaa aikaa tuoda Ribbentrop-sopimus julkisuuteen.

Kirjeissään Ryti kertoo arkisista asioista, saksalaisten kanssa käydyistä neuvotteluista ja valittelee työnsä raskautta. Sodan alkuvaiheessa hän myös arvostelee Mannerheimin ja Hitlerin tiedotusvälineille antamia lausuntoja.

Välirauhasta kertoi ensimmäisenä iltalehti. Sen haastattelema Mannerheim sanoi, etteivät nyt julki tulleet rauhanehdot olleet edes rajuimmasta päästä. Hän kertoo myös saaneensa Neuvostoliitolta kymmeniä rauhanehdotuksia.

Rauhanehtoja ja eroaan Ryti kommentoi iltalehdelle tekstiviestillä. Lehden mukaan entinen tasavallan presidentti kirjoitti: "Tässä palataan siihen peruskysymykseen, mikä osa Suomen sisä- ja ulkopolitiikasta kuuluu Suomelle ja mikä Neuvostoliitolle."

Nano 2005

Innostuin julkaisemaan kaiken kirjoittamani tuotannon nyt tänne. Ehkä en kuitenkaan tee sitä. Jatkan illalla. Nyt laitan huvin vuoksi pätkän, muistaakseni vuoden 2005, nanosta. Se oli oikein lystikästä aikaa. Se perustuu puhtaasti houreuniin. Ehkä laitan muutaman muun pätkän joskus.

“Hienoa. Kymmenen kiloa kaalia per päivä ja pari taalaria kuluihin.” Gondarf sanoi. Samalla hän kuitenkin huomasi myös oravan. “Tuo orava on kuunnellut meitä!” Gondarf huusi ja osoitti oravaa.

Kuului pamaus ja orava katosi savuverhoon. Savun haihduttua oravan tilalle oli ilmestynyt Tapsa. “Oravapoju!” ähkäisi Gondarf.
“Mieluummin Tapsa.” Tapsa vastasi.
“Miksi sinä seurasit minua?” Jusal kysyi.
“Huvin vuoksi. Ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu.”
“Ei saatana. Kumpikaan teistä ei sitten kerro näistä pelloista, ne ovat salaisuus. “
“Orava? Miksi sinä olit orava?”
“Kuulitteko? Kumpikaan ei puhu?”
“Se on pitkä juttu. Voin kertoa sen joskus.”
“Hei kuunnelkaa nyt saatana! Te ette puhu!”
“Sopii minulle.”
“Olen huomannut wttä suuni pysyy paremmin kiinni jos taskun pohjaani on ilmestynyt muutama kolikko...” Tapsa virkkoi.
“Ok. Ymmärsin vihjeen.” Gondarf kaivoi taskustaan pienen pussin ja heitti sen Tapsalle.

Gondarf johti joukon portaisiin. Kivinen luukku työnnettiin pois edestä. “Hiljaa. Olemme peeteen kellarissa.” Gondarf suhahti asettaessaan lattialaattaa paikalleen. “Kaikki tiet vievät peeteen kellariin.” Tapsa tokaisi filosofisesti.

Peetee näytti syövän terveellisesti sillä kellari oli täynnä kurkkuja, porkkanoita, salaattia, hilloja, marjoja, soijamaitoa, soijajuustoa, soijajäätelöä, soijapapuja, tofua, nauriita ja Porttilehden kolmas numero vuodelta yhdeksänkymmentäyksi.

Kellarin ovi avautui äänettömästi. Peetee seisoi oviaukossa iso luuta kädessään: “Tapsa ja koko muu ankkalinna. Olisihan se pitänyt arvata. Mitä te oikein teette MINUN kellarissani?”
“Teemme tutkimusta kellareiden pinta-alasta. Taloudenhoitaja päästi meidät sisään.” Tapsa sanoi nopeasti. peetee katsoi heitä pitkään ja huomasi Jusalin kädessä olevat kaalinpäät.
“Vai että taloudenhoitaja! Vai että tutkimusta kellareiden pinta-alasta! Tehän varastatte ruokaani! Sinä siinä. Laske nuo kaalinpäät hitaasti alas. Ja nyt juoskaa ulos täältä!” peetee kiljui.

Lamentoso

Sarjassamme väkivaltaisia tarinoita perustuen runoihin.

Lamentoso

Lattialla lojuu tyhjiä pulloja. Olen viettänyt kuukausia katsellen vanhoja elokuva mustavalkotelevisiostani. Makaan sikiöasennossa sängyllä. Pussilakana on repeytynyt. Luteet ryömivät ulos tyynyliinasta. Yritän lyödä niitä korkkiruuvilla, mutta ne liikkuvat liian nopeasti.

En mahda mitään. Luteet peittävät minut. Tunnen itseni likaiseksi. Suljen silmäni. En näe mitään, olen yksin ja luteet pureutuvat ihooni. Pian olen kaluttu puhtaaksi. Muutun hysteeriseksi. Alan itkeä. Frank Sinata laulaa yhdessä Nancyn kanssa.

Herään. Makaan lattialla. Television lumisade luo keinotekoista hohdettaan pimeään. Vieressäni lojuu vasara ja rannekello. Murskaan kellon vasaralla. Viisarit pysähtyvät ja kello on ikuisesti 02:34. Laitan stereoista soimaan Joy Divisionia ja etsin pimeästä huoneesta puhelimen. Istun nojatuoliin ja alan pyörittää numeroita. Kukaan ei vastaa.

Herään. Olen käpertynyt nojatuoliin. Olen väsynyt ja itkenyt. Ehkä kaikki palaa vielä ennalleen. Huomaan television päällä kirjan. Kävelen television luo ja sammutan sen. Se on Lilyn päiväkirja. En tiedä miksi se on minulla.

Olen lukenut päiväkirjan moneen kertaan. Se on ainoa mitä on jäljellä. Kaikki muu; Valokuvat, kirjeet on poltettu. Ehkä palautan sen tänään. On lauantai ja jossain on juhlat. Lily tulee sinne, oikeastaan hän kutsui minut sinne. Julma nainen.

Olkoon tämä vastalause. Kosto. Minä oksennan pian banaaneja. Täytyy saada persikoita. Mehujää on nopeasti syöty. Pyörryttää. Putoan lattialle ja poimin kynän jostain. Alan täyttää päiväkirjan kirjoittamattomia sivuja.

Herään. Puhelin soi. Mitä väliä kaikella oli? Oliko meillä edes mitään yhteistä. Oli. Olimme myös kauniita, kunnes hän joentörmällä iski minua stiletillä kylkeen. Melkein hukuin enkä koskaan päässyt pinnalle. Talosta minulla on kuitenkin positiivisia muistoja, ja isästä. Jakubin mielestä kaikki oli ollut odotettavissa jo pitkän aikaa.

Vastaan puhelimeen. Jakub huutaa: "Miksi puiden lehtiin on tullut vihreää!" En usko!" En muistanutkaan että olemme jälleen väleissä. Havahdun ja lasken puhelimen luurin. Täytyy lähteä pihajuhliin. Puen ylleni laivaston sinisen klubitakin ja punaisen solmion. Etsin jostain vielä viileät flanelli-housut.

Juon paljon punkkua, olenhan tullut tänne naisen takia. Ehkä virhe oli kommunikaatiossa. Luulin että hän halusi kookaburran, mutta kyse oli kai tuesta. Joku heittää minua vihreällä herkkusienellä. Jakub. Hänellä on Lenin-pinssi napinlävessä ja hän hymyilee leveästi.

Puhumme kirjallisuudesta ja politiikasta. Olemme tyytyväisiä itseemme. Meillä ei ole kiirettä vaan Unkarilaista viiniä. "Tilaisuus tekee varkaan", Jakub toteaa ja laskee pullon pöydän reunalle. Päätämme lopettaa itsesensuurin ja jättää sen kustantajille.

Olen juonut paljon. Jakub katoaa jonnekin ja jään yksin pihakeinuun. Lilyn piti saapua. Hän huijasi minua. Valehteli. Ei koskaan itkenyt. Minä jouduin hoitamaan surutyöt.

Herään. Jakub osoittaa minua ukkomauserilla. Luunpalaset lentävät ympäri pihaa ja sydänvereni valuu nurmelle. Lily saapuu ja Jakub syleilee häntä. Liikkumaton ruumiini makaa paikallaan. Minut on kukistettu.

Kyden kuin sammuttamatta jätetty metsäpalo. Yritän sammuttaa sitä viinillä mutta turhaan. Luteita alkaa taas ilmestyä. Ravistan ne pois yltäni ja kutsun kaksi upseeria retuuttamaan pariskunnan tielle. Heidät laitetaan seisomaan punatiilisen talon seinää vasten. Jakub ja Lily ovat pelkurimaisesti pettäneet isänmaansa. Oikeudenkäynti on lyhyt. Julistan tuomiot.

Nainen anoo armoa teloituskomppanian edessä. Annan anteeksi ja Lily juoksee pois. Lilyn kadottua kyynel laskeutuu leualleni. Annan tulikomennon.
Enkä enää herää.

Vaaleanpunaista palvelua

Minä olen elämäni aikana käynyt kolmessa silmälasiliikkeessä. Ensimmäinen meni konkurssiin, joten kävin Nissenillä ja Instrumentariumilla. Vaikka Nissen kuulostaa ranskalaiselta automerkiltä, niin siitä huolimatta se voittaa tuon toisen kaamean sanahirviön.

Kävin tarkastamassa näköni Nissenillä. Toisin kuin instrussa paikalla ei ollut valkeaan lääkäriin takkiin pukeutunut tekohymy, vaan asiallisesti pukeutunut vanhempi mies henkilö joka rauhallisuudellaan toi mieleen paikallisen räätälin. Miehestä huokui kelloseppämäinen tarkkuus ja valpas ilo työstään. Sain asiantuntevaa palvelua ilman turhaa pelleilyä tai venkoilua.

Tänään kävin uudestaan Nissanilla. Linssi oli irronnut aurinkolaseistani. Olin hoitanut oman osani työstä eli lyönyt palat tiskiin. Mies katosi takahuoneeseen ja viiden minuutin kuluttua lasit olivat ehjät. Ei maksanut mitään. Tämä on hyvää palvelua. Siellä toisessa paikassa yritetään aina myydä jotain, mutta Nissenilla tiedetään että tyytyväinen asiakas palaa.

Lääkintämies oli homo

Argh. Tulin koneelle, mutta unohdin miksi enkä tehnyt mitään. Nyt muistin, että miksi. Piti kirjoittaa tänne. No, ainakin opin hieman imperialismin alkeita. Ikävä kyllä tyydyn nyt ajan puutteen vuoksi julkaisemaan vanhoja lyriikoita, Ehkä niin on parempi.

Ensi viikonloppuna on jyväskylän kirjamessut. Esiinnyn siellä, katseilta piilossa, mutta mainetta saan silti enemmän kuin viime vuonna. Samaan aikaan on tosin myös Magic tapahtuma jyväskylässä.

Tämä rimmasi vain niin hyvin. Ei siis rimmaa, vaan rytmittyy. Toimii minusta edelleen loistavasti lausuttuna hämärässä baarissa. Kirjoitettu joskus kesäkuussa 2007.

Lääkintämies oli homo

Kuten ensimmäinen tyttöystävänikin
Se joka ampui jalkani irti, ja
hyppäsi kalliolta sittemmin

Toinen taas oli
Hmm, miten sen nyt sanoisi
Neuroottinen?
Ehkäpä oli virhe tarjota pilveä

Kolmannesta en muista mitään,
paitsi tietenkin sen
kun hän sitoi minut sänkyyn kiinni

kyllähän niitä varmaan oli muitakin
miksi sitä tarkkaa lukua pitämään?
samanlaisia nalkuttajia jokainen
Minkäs minä sille,
Olinhan vain olosuhteiden orja

Surrealismia

Viime aikoina olen kirjoittanut melko väkivaltaisia tekstejä, siis proosaa. Hämmentävää. Tämä on kuitenkin kaksi vuotta vanhempi teksti. Pieni idea joka lähti paisumaan auringossa luettuani Porttia. Nykyään kirjasto ei enää tilaa sitä. Tykkään tästä edelleen, tätä samaa minä edelleen kirjoitan. Tosin nyt aion siirtyä surrealismiin.

Tähän aikaan vuodesta

Aina tähän aikaan vuodesta kotini alkaa täyttyä hämähäkeistä, niitä tulvi ovista ja ikkunoista. Ne peittävät seinät, lattian, huonekalut ja katon.
Siinä vaiheessa minä lähden kävelemään ratakiskoille juuttikangassäkin kanssa.

Kävelen päämäärättömästi pitkin ratakiskoja kuten aina. Kuulen sihinää takaani, juna saapuu auringonlaskusta ja ajaa kolisten ohitseni. Hymyilen itsekseni ja poimin kellastuneen lehden.

Pudotan lehden kiskoille ja jatkan kävelyäni. Kunnes tulee tunne palata takaisin.

Kävelen eripuolella ratakiskoja. Vastaan kävelee nainen juuttikangassäkin kanssa. Murahdan harmistuneena mutta löydän silti itseni hänen kanssaan aseman ravintolasta.

Emme puhu tai syö paljoa, ainoastaan edesmenneistä henkilöistä ja kalkkunaa. Laskun jälkeen koittaa vihdoin lähtö.

Läheinen motelli saa tarjoaa meille miellyttävän yön.

Seuraava aamu onkin eilinen.

Lähdin kävelemään yksinäni ratakiskoille auringon noustessa. Hänen hengityksensä tuoksui vanhalta maakellarilta ja hän poltti maissipiippua. Tällä kertaa tiesin minne minun pitäisi mennä. Vaihteen läheltä löysin kuolleen vauvan. Asettelin sen juuttikangassäkkiin ja palasin kotiin.

Hämähäkit söivät vauvan ja lähtivät. Kaikki olivat jälleen tyytyväisiä.

Pihajuhlien jälkeen

Tämä on alkuperäisessä asussaan. Mitään ei ole muutettu vaikka ehkä syytä olisi. Kesälomalla 2007.

Pihajuhlien jälkeen

Don
Istuu leveän tammipöytänsä takana
Kuuntelee nuoren miehen uskollisuudenvalaa
Ulkoa kuuluva musiikki vie Donin taaksepäin

Sisilian aurinkoisille kukkuloille
Oliivipuiden ja rypäleiden tuoksu
Lampaiden määkinä
Ikuista taistelua
Selviytymisestä

Mies päättää puheensa,
Don ei huomaa kysyvää katsetta
Hän on laivamatkalla Amerikkaan
Hämyisessä italialaiskorttelissa
Kieltolaissa ja tyylikkäissä liituraitapuvuissa

Don havahtuu 2000-luvulle
Ei ollut mitään pihajuhlia
Kieltolakia
Sisilialaisia vaimoja
Kunniallisia miehiä
Hän syntyi kaiken sen jälkeen, -71
Kolmekymmentä vuotta hän on elänyt kuvitelmissa
Jotka pirstouvuivat
Lähimmän luottomiehen täyttäyessä
Donin kallon lyijyllä
Pelkän rahan takia

Yleinen mielipide oli hänen puolellaan.

Nämä vanhat tekstit ovat tälläisä. Väkivallankorvaajia. Kommunikointia sisäpiirien kanssa. Ei näistä näin jälkikäteen kukaan ota selkoa. Kesä 2006. Alkuperäinen muotoilu.


Yleinen mielipide oli hänen puolellaan.

Hän reagoi oudosti
Pihajuhlien jälkeen
eihän pihajuhlissa mitään pahaa ole
en minä sitä,
järjestihän kummisetäkin niitä

nyt kyllä menin
suljetuille raiteille
jos sitä vaikka palaisi aiheeseen.

Älkää syyttäkö
Minua
en minä silloinkaan oikein käsittänyt
Tekojeni seurauksia
Nyt
vielä vähemmän

No paremman puutteessa,
ehkä pitäisi ojentaa se maissintähkä

kävellä auringonnousuun
Yksin

Emmareetta

Vasta nyt huomasin, että kun aiemmin julkaisin Emmareetan täällä niin ainakin Internet explorerilla siitä tuli aika dataa. En tiedä miksi fontti vaihtui, enkä aio siihen kyllä puuttuakaan. Videota saatte yhä odottaa. Tosin runovideoita voisi ruveta tekemään lisääkin jos saisi kameran käyttöön. Still kuvat ei riitä.

Emmareetta

Linja-autossa hän rakensi tikapuut
Kerroin
kirjoittamisesta,
tyttöystävästäni,
sateesta

Hän kuunteli, hän ymmärsi
          niin erilainen  että luotin häneen
Lähtiessään hän kuiskasi minulle nimensä

Toisen kanssa ihmettelin
Miksi puhuin?
Miksi kerroin?

Junassa hän kuori sipulin
Kerroin
kirjastani,
vaimostani,
murheistani

Hän kuunteli, hän ymmärsi
Hän oli niin luottavainen että häikäisi minut
Lähtiessään hän kuiskasi minulle nimensä

Toisen kanssa ihmettelin
Kuka hän on?
Missä hän asuu?

Omenatarhassa hän antoi minun itkeä olkapäätään vasten
Kerroin
best-selleristä,
pirsoutuneesta kukkaruukusta,

jäisestä tiestä

Hän kuunteli, hän ymmärsi
lähtiessään hän ojensi minulle greipin, silloin minä unohdin
Hänen nimensä

Uutta sisältöä

Tästä lähin julkaisen uutta sisältöä aina keskiviikkoisin ja sunnuntai-iltaisin. Tästä lähin myöskin kaikki tekstit ovat ensisijaisesti runoja. Ne jotka eivät ole runoja ovat skoottereita, joita voidaan myös tarvittaessa ala-indeksoida.

Captain obvious

Tajusin juuri, että on turhaa osoittaa itsestään selvyyksistä. Silläkin ehdolla, että ne ovat ainoata validia tietoa niin en viitsi erikseen otsikoida runoja runoiksi.

Kuvaruno - Talouspolitiikkaa

                       Talouspolitiikkaa
               Varastorakennukset & kasarmit vai
         Tekemisen ilon ylläpito tikapuut kaunistavat
     Täsmällisesti rajat asettuvat jälkeemme teidän eteenne
                    Epäonnistuminen Muistot
                    Tyhjä####Ikkuna####Vain
                    Maata####Mennyt####Niin
                    Menneisyys  Asuinpaikka
                    Turvallisuus[]Steinerin
                    Rauhallisuus[]Toisaalla 

Sähkölamppujen loisteessa

Sähkölamppujen loisteessa

Seisomme nyt
täällä tuomiovuoren huipulla

          videonauha pyörii
Jussit jäivät saamatta, kela lähestyy loppuaan
Yleisö
       Äänestää 
       Jaloillaan

Sähikäisten puutteessa,
yritän sytyttää olutpulloa ja nielaisen pisaran
ohjaajan kyyneliä

Sanoilla leikittelyä.