29.10.2014

Cooperin testi

Cooperin testi

Cooper ei ollut koskaan minulle ongelma. Olinhan nähnyt televisiosta Sheriffin. Helpointa oli vain pysyä liikkeessä. Omalla tahdilla jaksaa lähes loputtomiin. En usko että fyysinen puoli oli muillekaan se ongelma. Aikaraja oli todellinen haaste. Muut juoksivat kilommetrejä, minä minuutteja. Joku meni aina välillä ohi, joku jäi jälkeen. En pitänyt kiirettä. Perille pääsy oli vain ajan kysymys.

Oli kommunisteja, kumouksia ja hippejä, mutta se kaikki oli jo ohi kun pääsin perille. Juoksin ympyrää mutta silti maailma maalilinjalla vaikutti vieraalta, muut ihmiset elottomilta ja muovisilta kuin nuket. En ymmärtänyt miksi. Täältä me kuitenkin alunperin lähdimme. Päätin astua pois radalta ja nauttia nukkein tanssista.

Olohuone

Ommattu Viljamille joka ei jälkeenpäin pystynyt selittämään mistä sai ideansa.


Olohuone


Sen jälkeen kun sarvikuono oli syönyt meidät elämä muuttui tylsäksi. Kulutimme päivät katselemalla vaimon kanssa televisiota mutta riitelimme aina kanavista. Olisin halunnut nähdä Sergio Leonen lännenfilmin, vaimo taas Kotikadun uusimman jakson. Hän meni helposti hysteeriseksi ja väitti intiaanien ampuneen häntä. Eihän se ollut mahdollista, intiaanit kuuluivat John Waynen elokuviin.

Vaimo ei viitsinyt laittaa ruokaakaan, vaan valmisti tehosekoittimella jotain supersmoothieta. Itse yleensä tilasin muutaman kebabin iltaisin lähipizzeriasta. Kaiken kaikkiaan asiat olisivat voineet olla huonomminkin.

Avokado, sinappi ja leipä muuttuivat tehosekoittimen kidassa elämän väriseksi mauttomaksi massaksi. Ehkä tänään sarvikuono pelästyisi tehosekoittimen ääntä ja juoksisi takaisin perunakellariin, minne vanhemmat olivat sen alunperin lukinneet.