22.7.2008
Vihaan
...Amerikkalaisia. Mikä niitä oikein vaivaa? Jenkkiversio Life on Marsista, voi hyvä luoja...
Nostalgiaa
Viimeiset kaksi kuukautta olen pelannut läpi lapsuuteni suosikkipelejä. Quake, Duke Nukem 3d, Starcarft, Diablo, Age of empires 2 jne... Tämän lisäksi olen pohtinut ja muistellut entisiä tyttöystäviäni, lähinnä kuitenkin niitä kahta merkittävintä. Mielenkiintoista tässä on se, että vuosia piti kulua aikamoinen määrä ennen kuin mistään noista alkoi saada mitään irti. Nyt tämä oikeasti hauskaa kun osaa!
SP:WaWista minun piti kuitenkin puhua. Kaksi viimeistä peliä Depotissa ovat koituneet tappioksi, samaten ainakin toinen käynnissä olevista (Aavikko ei ole minun kuppi teetäni, varsinkaan Italialla).
Urani depotissa lähti harjoitus taistelujen jälkeen hurjaan nousuun. Saksalaisilla kaksi peliä samaa vastustajaa vastaan. Neukut hävisivät molemmat, niin alkusodan kaupunkitaistelun kuin kohtaamisen ensimmäisten tiikereiden kanssa. Päätin sitten vaihteeksi kokeilla huonommalla osapuolella eri pelaajaa vastaan.
En olisi uskonut neukkujen häviöön kaupungissa mutta tosin kuitenkin kävi. Saksalaisilla oli enemmän konepistooleja. Niiden lisäksi olisin tarvinnut enemmän panssaritukea, mutta taisin tehdä jotain tyhmää.
Kahden voiton jälkeen pääsin kuitenkin kokeilemaan onneani kouluttajaa vastaan. Halusin kokeilla jotain uutta joten valitsin kartan missä Japanilaiset taistelevat Intialaisia vastaan pienen saaren hallinnasta 1941. Pelasin Japanilaisilla koska näiden hulluus ja korkea moraali on yleisesti tiedossa.
Puolessa välissä peliä olin pakottanut vastustajan hylkäämään puolenkymmentä erilaista panssariautoa ja nirhannut pistimillä jalkaväkeä melkoisen määrän. Kaikki heksat olivat myös vallattu. Tosin taistelut olivat kurittaneet melkoisesti kahta jalkaväkikomppaniaani.
Seuraavaksi Japanilaisten komentaja Monoro-gu-San katseli avuttomana kuinka tykistötuli lamaantui täysin etelän kylään linnoittautuneen merijalkaväen. Yksi kerrallaan nämä lähtivät perääntymään kuollakseen vain tyhjästä ilmestyneihin panssariautoihin. Yllättäen myös pohjoisesta saaren kulmasta alkoi pursuta joukkoja ja keskustaan hyökkäsi täydellä voimalla plutoona sikhejä.
Intian tuoreet joukot tykistö tukenaan teloittivat väsyneet japanilaiset viimeiseen mieheen. Ainoastaan komentaja Monoro-gu-San, tykistö ja kuljetuskalusto pääsi pakenemaan. Katkera oppitunti reservien hyödyllisyydestä oli ohi.
Lopuksi: Minulla on ongelma. Serkkuni lähti armeijaan joten eeppiset taistot jäävät joksikin aikaa historiaan. Spwawia pelaan edelleen, mutta taistelukuvaukset onnistuvat parhaiten kun peli pelataan kerralla loppuun. Taisteluraportteja pitää kuitenkin ruveta tekemään, koska nykyään ne saa kätevästi tulosten kylkiäisiksi. Teräspantterit kehittyy, listanhoitaja vain vaihtuu.
SP:WaWista minun piti kuitenkin puhua. Kaksi viimeistä peliä Depotissa ovat koituneet tappioksi, samaten ainakin toinen käynnissä olevista (Aavikko ei ole minun kuppi teetäni, varsinkaan Italialla).
Urani depotissa lähti harjoitus taistelujen jälkeen hurjaan nousuun. Saksalaisilla kaksi peliä samaa vastustajaa vastaan. Neukut hävisivät molemmat, niin alkusodan kaupunkitaistelun kuin kohtaamisen ensimmäisten tiikereiden kanssa. Päätin sitten vaihteeksi kokeilla huonommalla osapuolella eri pelaajaa vastaan.
En olisi uskonut neukkujen häviöön kaupungissa mutta tosin kuitenkin kävi. Saksalaisilla oli enemmän konepistooleja. Niiden lisäksi olisin tarvinnut enemmän panssaritukea, mutta taisin tehdä jotain tyhmää.
Kahden voiton jälkeen pääsin kuitenkin kokeilemaan onneani kouluttajaa vastaan. Halusin kokeilla jotain uutta joten valitsin kartan missä Japanilaiset taistelevat Intialaisia vastaan pienen saaren hallinnasta 1941. Pelasin Japanilaisilla koska näiden hulluus ja korkea moraali on yleisesti tiedossa.
Puolessa välissä peliä olin pakottanut vastustajan hylkäämään puolenkymmentä erilaista panssariautoa ja nirhannut pistimillä jalkaväkeä melkoisen määrän. Kaikki heksat olivat myös vallattu. Tosin taistelut olivat kurittaneet melkoisesti kahta jalkaväkikomppaniaani.
Seuraavaksi Japanilaisten komentaja Monoro-gu-San katseli avuttomana kuinka tykistötuli lamaantui täysin etelän kylään linnoittautuneen merijalkaväen. Yksi kerrallaan nämä lähtivät perääntymään kuollakseen vain tyhjästä ilmestyneihin panssariautoihin. Yllättäen myös pohjoisesta saaren kulmasta alkoi pursuta joukkoja ja keskustaan hyökkäsi täydellä voimalla plutoona sikhejä.
Intian tuoreet joukot tykistö tukenaan teloittivat väsyneet japanilaiset viimeiseen mieheen. Ainoastaan komentaja Monoro-gu-San, tykistö ja kuljetuskalusto pääsi pakenemaan. Katkera oppitunti reservien hyödyllisyydestä oli ohi.
Lopuksi: Minulla on ongelma. Serkkuni lähti armeijaan joten eeppiset taistot jäävät joksikin aikaa historiaan. Spwawia pelaan edelleen, mutta taistelukuvaukset onnistuvat parhaiten kun peli pelataan kerralla loppuun. Taisteluraportteja pitää kuitenkin ruveta tekemään, koska nykyään ne saa kätevästi tulosten kylkiäisiksi. Teräspantterit kehittyy, listanhoitaja vain vaihtuu.
21.7.2008
Naisista, miehistä ja toisistakin
miehen PITÄÄ olla läski
naisen pitää olla Nainen
Miehen pitää olla MIES!
väärien valintojen naiset
Väkivaltaiset naiset
Täydelliset naiset
naisen pitää olla Nainen
Miehen pitää olla MIES!
väärien valintojen naiset
Väkivaltaiset naiset
Täydelliset naiset
Vartijat
Iivari kysyi minulta kerran nähtyään kuvan huoneestani, että onko tuo Pratchettin vartijat. Ei ollut. Minusta jotenkin supersankarit kuuluvat sarjakuvaan, eivätkä elokuvaan, nykyisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Vartijat aiotaan kuitenkin nyt filmata. Ei riitä usko että se olisi samanlainen tajuntaa laajentava kokemus kuin alkuperäinen. Toivottavasti päästään edes Verikoston tasolle.
17.7.2008
15.7.2008
Kirahvi
Mistä lähtien hakukonerunot ovat olleet muka uusi juttu? Minä muistan muutaman vuoden takaa ainakin sen patenttivirkailijan ja jokusen muun. Järki, minäkin kokeilin sitä jo vuosia sitten.
Kirahvi (29. tammikuuta 2007 20:11)
Kirahvin pää on kiilamainen.
Sekä uroksella että naaraalla
Inbutointi harjoitus on turvallinen
Vinkunan kirahvin elämää Savannilla
Pitkä kaula viihdyttää taaperoa
Kirahvi sanoo liköör öri öri camelopardalis öri
Leijona kurkkii vinkuvaa saparoa
Pomppulinna tekee nopeita liikkeitä kuin tiikeri
Sopii kaikenikäisille
Kehityspolitiikkaa ja pitkät jalat pienille
Kirahvi ei maksa televisiosta mitään Tumppu von Tumpulle
Uros Giraffa kävelee käsille
Ja naaraskin yltää tsekkaamaan lähes tuhat verkkopalvelua
13.7.2008
8.7.2008
Sotahuuto 2008
Ohitse on tämäkin sota nyt tältä erää. Hyvin meni. Ei hävitty ja tappoja tuli. Meininki oli entistä isompaa ja hauskempaa. Uutisoinneissakin vilahdin muutamaan otteeseen.
Palataan aiheeseen paremmalla ajalla.
Videomatskua on kuitenkin jo saatavissa.
Loppukevennyksenä ja muuten vaan. Kuvaa ja ääntä löytyy kasoittan taas foorumilta.
Palataan aiheeseen paremmalla ajalla.
Videomatskua on kuitenkin jo saatavissa.
Loppukevennyksenä ja muuten vaan. Kuvaa ja ääntä löytyy kasoittan taas foorumilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)