22.7.2008

Nostalgiaa

Viimeiset kaksi kuukautta olen pelannut läpi lapsuuteni suosikkipelejä. Quake, Duke Nukem 3d, Starcarft, Diablo, Age of empires 2 jne... Tämän lisäksi olen pohtinut ja muistellut entisiä tyttöystäviäni, lähinnä kuitenkin niitä kahta merkittävintä. Mielenkiintoista tässä on se, että vuosia piti kulua aikamoinen määrä ennen kuin mistään noista alkoi saada mitään irti. Nyt tämä oikeasti hauskaa kun osaa!

SP:WaWista minun piti kuitenkin puhua. Kaksi viimeistä peliä Depotissa ovat koituneet tappioksi, samaten ainakin toinen käynnissä olevista (Aavikko ei ole minun kuppi teetäni, varsinkaan Italialla).

Urani depotissa lähti harjoitus taistelujen jälkeen hurjaan nousuun. Saksalaisilla kaksi peliä samaa vastustajaa vastaan. Neukut hävisivät molemmat, niin alkusodan kaupunkitaistelun kuin kohtaamisen ensimmäisten tiikereiden kanssa. Päätin sitten vaihteeksi kokeilla huonommalla osapuolella eri pelaajaa vastaan.

En olisi uskonut neukkujen häviöön kaupungissa mutta tosin kuitenkin kävi. Saksalaisilla oli enemmän konepistooleja. Niiden lisäksi olisin tarvinnut enemmän panssaritukea, mutta taisin tehdä jotain tyhmää.

Kahden voiton jälkeen pääsin kuitenkin kokeilemaan onneani kouluttajaa vastaan. Halusin kokeilla jotain uutta joten valitsin kartan missä Japanilaiset taistelevat Intialaisia vastaan pienen saaren hallinnasta 1941. Pelasin Japanilaisilla koska näiden hulluus ja korkea moraali on yleisesti tiedossa.

Puolessa välissä peliä olin pakottanut vastustajan hylkäämään puolenkymmentä erilaista panssariautoa ja nirhannut pistimillä jalkaväkeä melkoisen määrän. Kaikki heksat olivat myös vallattu. Tosin taistelut olivat kurittaneet melkoisesti kahta jalkaväkikomppaniaani.

Seuraavaksi Japanilaisten komentaja Monoro-gu-San katseli avuttomana kuinka tykistötuli lamaantui täysin etelän kylään linnoittautuneen merijalkaväen. Yksi kerrallaan nämä lähtivät perääntymään kuollakseen vain tyhjästä ilmestyneihin panssariautoihin. Yllättäen myös pohjoisesta saaren kulmasta alkoi pursuta joukkoja ja keskustaan hyökkäsi täydellä voimalla plutoona sikhejä.

Intian tuoreet joukot tykistö tukenaan teloittivat väsyneet japanilaiset viimeiseen mieheen. Ainoastaan komentaja Monoro-gu-San, tykistö ja kuljetuskalusto pääsi pakenemaan. Katkera oppitunti reservien hyödyllisyydestä oli ohi.

Lopuksi: Minulla on ongelma. Serkkuni lähti armeijaan joten eeppiset taistot jäävät joksikin aikaa historiaan. Spwawia pelaan edelleen, mutta taistelukuvaukset onnistuvat parhaiten kun peli pelataan kerralla loppuun. Taisteluraportteja pitää kuitenkin ruveta tekemään, koska nykyään ne saa kätevästi tulosten kylkiäisiksi. Teräspantterit kehittyy, listanhoitaja vain vaihtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti