8.11.2007

Järjen uni synnyttää hirviöitä

Minulle eilinen on historiallinen tapahtuma, enkä ota kantaa historiallisiin kysymyksiin.

Auvinen oli kuulemma syrjäytynyt hyvä kuuliainen koululainen, nettifilosofi eikä taiteilija. Kiinnostuksen kohteina, mainitaan:
"Eksistentialismi, itsetietoisuus, vapaus, oikeus, totuus, moraali- ja yhteiskuntafilosofia, persoonallisuus- ja sosiaalipsykologia, evoluutiotiede, poliittinen epäkorrektius, aseet, ampuminen, naisten alistaminen, BDSM, tietokoneet, internet, nopea ja aggressiivinen elektroninen sekä industrial rock- ja metallimusiikki, väkivaltaiset elokuvat, FPS -tietokonepelit, sarkasmi, ironia, musta huumori, makaaberi taide, massa- ja sarjamurhaajatapaukset, luonnonkatastrofit, eugeniikka"

Omasta listastani löytyisi ainakin puolet noista. Ymmärrän sinällään myös kommentin:
"se, kuinka paljon tiedostan asioita, on tehnyt minut onnettomaksi, turhautuneeksi ja vihaiseksi"

Tosin minä olen niin laiska ihminen, etten jaksa oikein vihata mitään tai ketään kunnolla nykyaikaisen suvaitsevaisuuden aikoina. Tästä listasta ei löydy mitään minulle;


"Equality, tolerance, human rights, political correctness, hypocrisy, ignorance, enslaving religions and ideologies, antidepressants, TV soap operas & drama shows, rap -music, mass media, censorship, political populists, religious fanatics, moral majority, totalitarianism, consumerism, democracy, pacifism, state mafia, alcholohics, TV commercials, human race.
"

Paljon vihaa ja turhautuneisuutta yhdessä ihmisessä. Eihän viha paha asia ole, sotilaidenkin kuuluu olla vihaisia, mutta tämä oli enemmän kuin osiensa summa. Silti niin selkeitä ajatuksia (jopa valtion viritelmä), jotka ovat saaneet jopa kannatusta muilta ihmisiltä ennen välikohtausta.

Toisaalta, samoja ajatuksia on esitetty aiemminkin. Silti lukenut mies, omaksunut paljon lukemaansa, poiminut oikeat palaset maailmankatsomukseensa. Suhtautui vain hieman ikävästi elämään. Liika tieto voi sekottaa sun pään, mutta tällä kertaa se ilmeisesti vain tuki tunteita.

Minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, mikä ajoi tuohon masennukseen, jonka keskeltä yhteiskunnassa ei näkynyt mitään hyvää. Tuohon masennukseen, jota seurasi tuo asioiden pohtiminen ja lukeminen, syvä viha ja historia.

"Monet ihmiset tulevat hylätyiksi, eivätkä silti syyllisty murhiin. Hän teki mitä teki sen takia, kuka hän oli."

Voiko sitä paremmin sanoa? Eikö tuo oletettu Auvisen entinen naisystävä kiteytä kaiken.

7. marraskuuta alkoi Lokakuun vallankumous. Monet pitävät sitä pahana asiana. Monien mielestä se taas aloitti uuden ajanjakson maailman historiassa. Samaan tapaan koulukeskuksen tapahtumat avasivat ihmisten silmiä, vaikka vallankumous ei alkanutkaan. Auvisen ajatukset saivat julkisuutta vaikka kukaan ei niitä oikein ymmärtäisikään, niin ainakin se sai ihmiset ajattelemaan ja pohtimaan. Maailma on täynnä Auvisia, mutta hän oli vain sopivasti karksi ja sopivasti herkkä, väärä/oikea mies, oikeassa/väärässä, paikassa väärään/oikeaan aikaan.

Auvinen hävisi sotansa, tajusi sen panssariautojen lähestyessä ja päätti hävitä arvokkaasti pitäen huolta, ettei joutuisi vihaamiensa arvojen riepoteltavaksi ja holhottavaksi.

Kysymys kuuluukin, entä muut Auvisen kaltaiset yhteiskunnasta syrjäytetyt, joita ei hakattu tarpeeksi/hakattiin liikaa lapsena? En vaadi asiantilaan itse muutosta, tätäkin odotin eli osaan varautua. Silti yhteisen hyvän puolesta, ehkä?