26.12.2009

Valkee musta, tykkään animusta

Eksyin jälleen Teknokekon musiikkikalenteriin ja ärsyynnyin kun en osaa animua enkä kanjeja. Hankalaa löytää animukielellä laulavia idoleita. Ehkä pitäisi lähettää joku Japaniin hakemaan musiikkia joka kuulostaa hyvältä.

Päätin myös perustaa runoblogin taustalle nörttiblogin pelaamisesta ja viimeinkin keksin sille nimen (liittyen Megatokyo). Vuodenvaihteen jälkeen ajattelin sen laittaa pystyyn.

20.12.2009

Hereillä

Hereillä

Kello on taas neljä
täytyy jatkaa
chilitahnaa ja schweppesia
pitäisi keittää kahvia
aurinko nousee
Baldurin portit ovat edelleen lukossa

19.12.2009

Järjetön toiminta

En oikeastaan tiedä haluanko olla tekemässä protulehteä. Kirjoittamista vastaan ei mitään ole, mutta kun sisäinen kommunikaatio on vain pirun heikkoa. Ajankohtaista tietoa aiheesta kuin aiheesta joutuu kiskomaan torahampailla. Tästä seuraa toki se, että matkojaan on mahdotonta saada korvatuksi. En välttämättä haluaisi kuluttaa neljäsosaa opintotuesta siihen, että kokoustan lauantain stadissa.

Vuoden loppuun mennessä olisi kiva saada korvauksia, mutta ei ole mitään tieto onko näitä laitettu eteenpäin vai ei. En välttämättä jaksaisi tapella aiheesta joka kerta ensi vuonnakin.

10.12.2009

Riisi, kvinoa & amaranti

Aika paljon kovaa ruuanlaitto asiaa tullut nyt esiin. 70-luvulla Otavan julkaiseman "Leivotaan leipää" kirjan lisäksi sain lainaan myös "Luomuleipojan käsikirjan". Ihan julmetun kovaa kamaa. Reseptien lisäksi myös melko mielenkiintoista juttua jauhoista sekä viljakasveista.

Amaranti ja kvinoa ovat etelä-amerikkalaisia tuhansia vuosia vanhoja carophyllales-lahkoon kuuluvia kasveja, eivät siis ole viljakasveja. Ravintoarvot ovat huikeita ja amaranti sisältää viljasta puuttuvaa lysiiniä. Siementen lisäksi kvinoan lehtiä voidaan käyttää pinaatin tapaan (1800-luvulla kvinoaa kutsuttiinkin Perun pinaatiksi).

Kasvien tarina muistuttaa kuitenkin hamppua. Kvinoa oli inkojen kasvi. Amaranti taas liittyi kiinteästi meksikolaiseen kulttuuriin ja uskontoon. Lähetystyön helpottamiseksi kristityt valloittajat kielsivätkin amarantin viljelyn, joka melkein lakkasikin kokonaan.

Nykyään amarantin ja kvinoan sijaan Amerikka tuottaa maissia ja Aasia riisiä. Ravintoarvoiltaan köyhiä. Logistiselta kannalta ei ole väliä syökö kvinoaa vai riisiä, joten en riisi taitaa mennä boikottiin.

Ekologisempiakin vaihtoehtoja toki on, nimittäin ohra ja tattari. Molemmat ovat kotimaisia ja omaavat erinomaiset ravintoarvot. Valkoista monopolia on koko ajan helpompi vetää daijuun. Tattari iskee muhun ainakin kuin Clintin leffat.

Ps. Höpötyksestä huolimatta couscousia on mulle ihan turha ruveta syöttämään. Siitä on traumoja.

7.12.2009

Pimpom (Kunnianosoitus Jan Johanssonille)

Pimpom

pim pim pim pom pim
pi-mm pi-m pom po
m plimplom pimpimpim
bo-bo, bim
pim pim pim pom pim
plim plom
plim
plom
LePetitBonBon

2.12.2009

Et tes yeux ne voient pas le bleu

Et tes yeux ne voient pas le bleu

non, la vie n'est pas triste et le bonheur existe
tu n'as rien compris?
et tes yeux ne voient pas le bleu, ne voient pas le ciel, ni les amoureux
j'te embrasse
oh mon dieu
ei rakkaudentunnustuksia.
Ei
Oliko tuo sellainen?
sähän sen tiedät.
olet maailman ihanin tyyppi eikä voida olla ystäviä.
ne me quitte pas

"Kasvoillani on märkää suolalitkua"

Sydämessä osteoporoosi

mutta huomenna pääsen hammaslääkäriin

enkä enää ikinä halua keksejä tai juustoa jos siitä seuraa tällaista

jäädyn tähän ja pakastuneena säilyn ikuisesti eikä mikään lopu aikanaan

kyläilllä epäonnistuneesti

pyörtyä pudota raiteille ja juna ajaa ylitsen ilman että edes näen sitä

olin taas liian lyhyessä hameessa

hammaslääkäri repi huuleni auki

en halua hammaslääkäriin.

ehkä pitäisi mennä nukkumaan

mutta kuinka selitän sen ystävälleni, joka haluaa avautua ripulituskistaan.

pidätkö rintsikoista?

(harmi että olit nälkäinen ja halusit keksejä
hymyilen vienosti kuin uistin

Ajatuksesi eivät ole pitkästyttäviä)



Tapauksia joita tapahtuu aina

Elisan setä kusetti.

1.12.2009

Digiajan henki

Länsimaat
Itäblokki, kolmannet maat
Sekä Suomi.
Miksi ei
ensimmäiset maat
toiset maat, kolmannet maat
sekä Suomi
jossa Talvisotaa on käyty jo 70 vuotta
Eikä vieläkään ole saatu sotaa jokaiselle valtakunnalliselle muistomerkille

19.11.2009

Tapauksia joita ei koskaan tapahdu

Sain Elisalta asiakaspalvelua. Oikeesti. Sain myös Ebaysta tilaamani kännykän maanantaina, paketti tuli Kiinasta alle kahdessa viikossa.

12.11.2009

Fasifisti

Fasifisti

keskiyöllä kusen loristessa hangelle
haikaan
Ukkosta, lentokoneiden jylinää
teräspanttereiden telmintää Kurskin pelloilla
ELOA joka syntyy
panssarivaunussa kuunnellen
hevosentappometallia

Julkinen liikenne

Minähän matkustan paljon, erityisesti junalla, noin 30 000 kilometriä vuodessa eli melkein seitsemän päivää vuodessa. Omistan myös kolmen paikkakunnan julkisen liikenteen matkakortit. Helsingissä en saa opiskelija-alennusta koska en opiskele Helsingissä. Tampereella olen juniori. Jyväskylässä opiskelija. Tämä pisti miettimään.

Entä jos suurissa kaupungeissa olisi yhteinen matkakortti? Kortti johon tallentuisi käyttäjälle kaikkialla validi status: opiskelija, juniori jne... Kaupungit voisivat hinnoitella bussinsa vapaasti, mutta älykortti kävisi kaikkialla ja vähentäisi statuksen mukaan kortilta arvoa. Seuraava uutinen onkin siksi mieleeni:

"Uuden lippujärjestelmän tavoitteena on ollut löytää asiakkaan kannalta oikeudenmukainen ja helppo tapa matkojen maksamiseen. Suunnitelmassa varaudutaan yhtenäisen lippujärjestelmän laajentamiseen kehyskuntiin, noin 80 kilometrin säteelle Helsingin keskustasta."
-Lähde YTV

Ehkä jonain päivänä meillä on koko valtakunnan kattava vuoden mittainen kausikortti.

11.11.2009

"Ja me tienataan miljoonia!"

Selvitettiin miten voitaisiin varmistaa (toivottavasti) tulevaisuus 20 vuoden kuluttua. En kerro enempää, mutta jos haluatte osille niin hankkikaa jalansijaa Metsäliitosta. Pankinjohtaja olisi myös hyvä kaveri ja jos kaverina on vielä metsuri niin sekin passaa. Hyvästä kiinteistönvälittäjästä olisi myös varmasti hyötyä.

9.11.2009

Okkusenman 2

Megaman 2 on hieno peli ja Wily Part one/Okkusenman yksi parhaita pelimusiikkikipaleita. Tosin tytöt ei innostu kun kuulevat totuuden kappaleesta. Ajateltiin että voisi perustaa bändin joka soittaisi Megaman biisejä pelaamalle peliä emulaattorilla, jolloin kaikkea kikkailua saisi nopeuttamalla ja hidastamalla peliä ja tuhoamalal vihollisia jne... Ehkä joskus.

Okkusenman versiointeja löytyy youtubesta kymmenittäin. Seuraavat esitykset kuitenkin vetivät minut sanattomaksi.



Ainakin tuo pinkki mie-na-öö-ninja tanssii paremmin kuin Matt.



Siis mitä? Ismo Laitela soittaa ilmakitaralla Okkusenmanin!? Kun Spede esitti Hitleriä luulin että kaikki on nähty, mutta väärässä olin.

Vaalitappio

Kävimme Matin kanssa protun syyskokouksessa ja seminaarissa. Matti lupasi tarjota neljä olutta jos pääsee hallitusvaaleissa läpi. No ei tietenkään päässyt. Seuraavalla kerralla tilanne saattaa kuitenkin olla jo toinen koska aktiivinen kokkaus tulevana vuonna mainostaa persoonaa tehokkaasti. Sitten pitäisi saada tutut äänestyspaikalle jäsenmaksumaksettuna. Saa nähdä olenko myös itsekin hajonnut sen verran pahasti Protun epäkohtiin että lähden ehdolle.

Sain kuitenkin vihdoinkin maksun kirjasta "Tieliikennelait vuodelta 1990", jonka olin myynyt huuto.netissä olutpulloa vastaan. Tosin hiilihappovesi jossa on alkoholia ja mustikka-aromia ei kyllä ole mitään olutta vaikka siinä olisi ohramallasta. Rautatieasemalla ei pullon kanssa montaa askelta ehtinyt ottaa kun tyhjästä ilmestyi moraalisen krapulan demoni joka totesi: "Pojat kävelee ton kanssa sitten suoraan ulos" Onneksi oli munkkipussi.

Lisäksi tykkään käyttää termiä "teinihallitus".

28.10.2009

Sensuuri

Tiedän erään joka oli aikoinaan rauhanturvaajana Jom Kippur-sodassa. Kirjoitti siitä yhdenkin kirjankin, mutta enempää ei saanut kertoa vasta kuin vuosikymmenten kuluttua. Nyt olisi paljon kirjoitettavaa, muttei julkaistavaa. Venetsianaamiot.

PS. 200 tekstin raja meni rikki jokunen aika sitten.

23.10.2009

Protu on kaunis hutsu...

...Ruma mutta mukava. Mutta liika on liikaa. Klaus on seonnut täysin leirinsä jälkeen, eikä naiseen kuten terveet ihmiset vaan politiikkaan ja aktivismiin. Guevaran käytöstä tulee mieleeni eräs tarina:

Eräs vanha mestari oli jättänyt luostarin ja lähtenyt vuorille mietiskelemään. Eräänä päivänä yksi luostarin munkeista vaelsi hänen luokseen ja vietti jonkin aikaa hänen opetuksessaan. Lopulta munkki kuitenkin palasi luostariin mukanaan mestarin lähettämä kirje luostarin mestarille.

Mestari avasi kirjeen, joka paljastui kolmeksi tyhjäksi sivuksi.
"Tällä hän kertoo että, vaikka olemme monen päivän matkan päässä toisistamme, niin meihin puhaltaa silti sama tuuli."
Myöhemmin munkki palasi vuorille ja kertoi vuoren mestarille luostarin mestarin sanat.
"Jumalauta, eikö se jätkä vieläkään ymmärrä milloin hän menee liian pitkälle?"

Onhan nuori idealismi toki kaunista, mutta jos suunnittelee vallankumousta pitäisi ymmärtää vallan todellinen olemus. Ei riitä myöskään, että näkee mihin suuntaan maailma menee vaan miksi. Minä en ole valinnut puoltani, sillä en olevarma onko meillä varaa vapauteen.

22.10.2009

Ruuanlaittoa

Ne jotka eivät ole vielä kuulleet: niin me todellakin Matin kanssa olimme kesällä viikon ajan kokkeina protulla. Viikon ajan vegaaniruokaa parillekymmenelle teinille, melkoinen kokemus. Kirjoitimme aiheesta lehteenkin ja tykästyimme hommaan sen verran, että lähdimme parin päivän varoitusajalla palauteseminaariinkin ruuanlaittajiksi. Viikonloppuna on taas pieni 35 hengen keikka.

Ruuanlaitto on kyllä kehittävää puuhaa. Sitä kehtaa kokeilla ja tehdä ihan oikeitakin ruokia kun on hyvät välineet ja jonkun toiset rahat kyseessä. Käsien käyttö ja konkretia pisti jälleen miettimään että mitä minä lukiossa teeen, ehkä pitäisi perustaa pitopalvelu tai kahvila. Enemmänkin tätä tekisi, joten laittakaa toki viestiä jos tarvetta ilmenee

PS. Matti rupesi pelaamaan Nethackia ja nyt on pistekilpailu päällä. Tiedätte mitä tästä seuraa...

Retro-uni

Retro-uni

Näin unessa perussuomalaisten voittaneen vaalit,
serkkuni äänesti unessa Mitroa
Aloimme varoa unia
viime yönä näin kauniin vahakasvoisen tytön sairastavan anoreksiaa bussipysäkillä

16.10.2009

Life on Mars?

Life on Mars?

Vietän yhä enemmän aikaa Kuussa
radio kohisee,
löysin tasoiseni pelaajan pasianssista
hänellä ei ole menetettävää
minulla mitään saatavaa

Maa etääntyy pikku hiljaa
navat vaihtuvat
tuijotamme muuttumatonta maisemaa

Toki, kitkeryyttä ja kärsimystä
mutta minulla on aikaa
ei paikkaa
ja tiedämme mistä pelaamme

12.10.2009

Se olit sinä Brando

Löysin vanhoja runoja. Kärsikää ja nauttikaa.


Se olit sinä Brando

Elokuvatuottaja oli oikeassa
vaikka löysikin hevosenpään
Narrit eivät profetoi

minäpä en ole tuottaja
puhuin tylyä puhetta
joka saa miehenkin kyyneliin
Pidätän havainnoivaksi pesäpallomailan

Oliiviöljyn seassa hevosia
kiikarikivääri väkijoukossa
karkotamme vain ornitologit

henki, moraali
hyvitän fyrkkasi
kunhan poistut lopullisesti
Kalaretkellä

8.10.2009

Verhojen toisella puolella Jeesus levittää kätensä maan ylle!

Verhojen toisella puolella Jeesus levittää kätensä maan ylle!

Jeesus liftasi eilen illalla Mäntyharjullta Mikkeliin
hänen oli mentävä Jerusalemiin
Muumiperheeseen tullessaan hän oli kokonaan näkymätön,
the Beatles-yhtye on todella suositumpi kuin Jeesus
koko tarina miehestä on hyvin epävarma

6.10.2009

Suomalainen unelma

Nuorempana sitä unelmoi monista asioista ennen kuin oppi ymmärtämään maailmaa. Sitä kuvitteli pelastavansa maailman politiikankeinoin tai vallankumouseklla. Unelmia omakotitalosta, opettajan urasta, eläkepäivistä, lapsista, avioliitosta, yhteisöistä ja aatteista.

Sitten sai kuulla mitä tapahtui Allendelle, Guevaralle ja Kongolle. Sai tietää realiteetit: kuinka pienellä ymmärryksellä maailmaa oikein hallitaan. Kuinka kaikki nuo haaveet olivat menneisyyden näkyjä, tulevaisuuden yleellisyyksiä joihin harvoilla olisi varaa.

Silti tunnen niin monta jotka vaihtavat lakitieteellisen taiteeseen. Se pistää ajoittain pohtimaan. Kun niin moni jahtaa unelmiaan olenko voittaja vai häviäjä kun tottelen realiteetteja?

30.9.2009

Vartijat

En pidä vartijoista yleisesti. Ammatti vetää puoleensa liikaa munapäitä jotka haluavat päästä pamputtamaan tai muuten vaan näyttämään maailmalle. Tapaus jolta serkkuni osti haarniskan, ei ollut sääntöä vahvistava poikkeus. Ircissä kuitenkin linkitti tämän. Asiallista luettavaa.

Minähän en ole...

hirveän isänmaallinen. Sen verran että kotimaista musiikkia kuuntelen, hyville kavereille armeijaa suosittelen ja vihaan Keskustapuoluetta. Nyt minua sapettaa että olen nykyinen pääministeri on syntyisin samasta kaupungista kuin minä. Eihän Vanhasen niljakkuus ole mitenkään uutta. Kansan olisi jo Jäätteenmäen kohdalla pitänyt tajuta että jokin tuossa puolueessa mättää. Turha toivo.

Minä en vaadi uusia vaaleja, kunhan vain kepulaiset savustettaisiin ulos hallituksesta. Vanhanen tekee itsestään melko säälittävän pitäessään kiinni paikastaan koska "legimeettejä syitä eroon ei ole". Vastahan täällä erosi ministeri kehnon naismaun takia(jotta tilalle saataisiin eurooppalaismielinen ulkoministeri). Euroopassa on erottu vähemmästäkin ja itämaillä hirtetty.

Haluaisin tietää miten on mahdollista että Vanhanen pystyy yhdistämään sanan "hyvämaineinen" itseensä tai muihin kepuleihin?

14.9.2009

Kekkonen & Mannerheim

Kekkonen & Mannerheim

1. Näytös. Kekkosen mausoleumi.

Kekkonen kääntyy haudassan Mannerheimin päälle.
Mannerheim kääntyy haudassaan.

1. Näytös päättyy.


2. Toinen näytös. Mannerheimin hauta.

Mannerheim kääntyy Kekkosen päälle.
Kekkonen pyörii haudassaan. Tuskaisena.
Kynttilät lepattavat.
Kekkonen kääntyy Mannerheimini päälle.

2. Näytös päättyy


Loppunäytös

Taivaalle ilmestyy Paasikiven haamu.

28.8.2009

Kemppinen

Huomasin tällä viikolla että Kemppisen nimi pyörii otsikoissa Paavo Haavikon jutun yhteydessä. Vähään aikaan en ole blogia lukenut, mutta nyt kävin lukemassa Kemppisen vastineita ja muistin jälleen miksi mies on idolini. Käykää lukemassa, Haavikon juttu on mielenkiintoisinta pitkään aikaan.

PS. Proosa tai lyriikka tekstini dialogi ei tietenkään ole sisällä muiden ihmisten dialogia. Tai kielikuvia, tai mitään muutakaan todellisuudesta poimittua.

21.8.2009

Maailman herra

Luin tänään erästä blogia. Nauroin ja tunsin itseni maailman herraksi, sillä olen vain kuolevainen.

20.8.2009

Minähän...

En ole kielimies. Englantia osaan kohtuullisesti ja suomea vielä huonommin, peräti kehnosti. Espanjasta opin alkeita kun sitä oli tarjolla. Nyt jälleen vaativat että saisin ruotsista jotain merkintöjä. Peräti hankalaa, kirjatkin on suomeksi-svenkaksi.

16.8.2009

Liituraitapuku

Ostin hivenen vaatteita, liituraitapuvun, valkean kauluspaidan ja silkkihousut. Hinnasta tuskin kannattaisi puhua, mutta euro-per-tunti kaavalla tulos on luokkaa alle sentin per tunti. Melko edullista.

28.7.2009

Ne on kaikki laivoja!

Käyn absinttipullon kanssa taistelun
häviän
nostan nenäni olutlasista
ja laivat karkaavat

26.7.2009

Tuttavuutemme alkoi sillä, kun laitoin käytetyn teepussin hänen lautaselleen

Sain lapion kaivaakseni meinneisyyteni
päädyin hautaamaan tulevaisuuttani
Nyt seison jälleen lapio kourassa
nykyisyyden kohdalla
täyttämässä menneellä tulevaisuuden kuoppaa

17.7.2009

Kotiinpaluu - Jotenkin

Alunperin minun olisi pitänyt olla vielä tämä viikko Helsingissä. Olisi ollut kaikenlaista, syntymäpäivätkin. Joskus kohtalo kuitenkin tekee järjettömiä päätöksiä. Joskus se pakottaa juomaan punaviiniä tai ajattelemaan "Minun puolestani voitte painua vaikka hornaan". Kuitenkaan se ei pakota sanomaan sitä ääneen.

Nyt unesta herännyt. Tämä udun peittämä puolivuosi on ohi, jälleen voi alkaa muistaa asioita ja nähdä.

8.7.2009

Anna vettä hukkuneille

Anna vettä hukkuneille

Olimme Turun kiviseikkailupuistossa
Kun pyysit
syötä minulle tomaatti
Poimin sen maasta ja tungin kurkkuuusi osaamatta
aavistaa
Tukehtumiskuolemaa?

7.7.2009

Ruusujen Sota

Ja tapahtui niinä päivinä että, Henry Tudor, Richmondin jaarli ja oikeutettu kruununperijä saapui joukkoineen Walesiin kukistamaan valllananastaja Richard III. Punaisen ruusun sotalippu oli kerännyt alleen uusia toivoja, vanhoja veteraaneja ja unohdettuja sankareita jotka olivat pitkästä aikaa palanneet kunnian kentille tähän viimeiseen taistoon.

Vaikka Lancasterin joukot joutuivatkin ensimmäisessä taistelussa perääntymään, niin voittamaan he olivat tulleet. Kulkien voitosta voittoon Tudor keräsi puolelleen yhä uusia liittolaisia jotka tahtoivat syöstä tyrannin vallasta. Lopulta Richardin viimeisetkin joukot lyötiin tiukassa taistelussa. Englannissa oli vihdoinkin oikea kuningas.

Tälläistä oli tämän vuoden Sotahuudossa. Keskisuomalaisten ja Savolaisten armeija kuritti pääkaupunkiseudun isoimpia porukoita olan takaa. Viimein tuli se kauan kaivattu ja ansaittu voittokin. Sain myös veikkaamani tavoitteen 15 tappoa keihäällä yhdessä skenaariossa, tosin paras suoritus oli ~20 tappoa.

Kuvan voittajista otti Larcency (Äänekosken Aracos-nimisestä porukasta)

21.6.2009

Sinkkiämpäri jota on ammuttu haulikolla ei pidä vettä

Sinkkiämpäri jota on ammuttu haulikolla ei pidä vettä

Ärsytithän sinäkin minua
Mutta niin minäkin sinua
kun tapa
aika
tai paikkaa
ontuu ei mikään Onnistu
Olen pahoillani (jos se on tarpeen)

20.6.2009

Kurkotus

Moi oon lomalla. Laitoin tän kuitenkin ku löysin.


Kurkotus

Radomir Sevastyan istui kerrostalon katolla ja joi votkaa pullon suusta. Puoli pulloa juotuaan hän sytytti savukkeen.

Radomir Sevastyan istui kerrostalon katolla, joi votkaa pullon suusta ja poltti savuketta.

Poltettuaan savukkeen Radomir sytytti uuden. Samalla hän huomasi, että vastapäisessä talossa nuori nainen vaihtoi vaatteita ja oli unohtanut vetää verhot ikkunan eteen. Radomir joi hivenen votkaa ja tarkensi katsettaan. Nainen paljastui oikein kauniiksi kevyen kesämekon valahdettua lattialle.

Radomir Sevastyan istui kerrostalon katolla, joi votkaa pullon suusta, poltti savuketta ja katseli kun kaunis, nuori nainen riisuutui.

Nainen alkoi avata rintaliiviensä lukkoa. Radomir käveli lähemmäs reunaa nähdäkseen paremmin. Nainen riisui rintaliivinsä. Radomir imaisi savukettaan ja otti askeleen lähemmäs. Nainen kääntyi. Radomir horjahti ja putosi reunan yli.

21.5.2009

Gomorra

Luen lahjaksi saamaani Roberto Savianon Gomorraa. Pistää miettimään: Kuinka paljon eroa on ylikansallisilla yhtiöillä ja järjestäytyneellä rikollisuudella?

Suosittelen.

11.5.2009

Huolettoman veitikan päiväkirja

Hetki jota monet ovat odottaneet, ja vielä useammat pelänneet. Huolettoman veitikan päiväkirjan julkaisu. Nämä muotoilut tosin eivät ole ihan optimaaliset, 1,5 rivivälillä olisi helpompaa lukea. Viittaukset todellisuuteen ovat sattumaa.


Huolettoman veitikan päiväkirja


Heräsin. Katsoin silmiin vaunusiivoojaa, joka oli juuri ravistellut minut hereille.
-Häh?
Pyörittelin silmiäni.
-Pääteasema
-Mis mää sit olen?
-Lahdessa.

Ei hyvältä näyttänyt. Päätä särki ja muutenkin sekava olo. Jostain oli lähdetty jossain vaiheessa jonnekin, mutta milloin ja kenen kanssa. Muistin vain tupakkavaunussa viskin voimin selittäneeni kyllästymiseen asti ranskalaiselle taiteilijalle Suomen politiikkaa englanniksi.

Laahustin ulos junasta asemalaiturille. Edessä avautuva kaupunki näytti autiommalta kuin Kouvola. Liikennevalojen lisäksi kaduilla ei näkynyt minkäänlaista elämää ja kylmä tuuli tuiversi. Menin puhelinkopin suojiin inventoimaan omaisuuteni. Lompakko löytyi, mutta rahaa ei ollut muutamaa kolikkoa enempää, kortisto oli sentään mukana.

Päätin soittaa kotiin ja selvittää tilannetta. Asia oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, puhelinkoppi nimittäin ei täyttänyt määritelmäänsä tai ainakaan direktiivejä. Härpäke eihyväksynyt kolikoita, vaan kirkkaat tarrat muistuttivat ahkerasti puhelinkortin tarpeesta ja huumeiden vaaroista. Edes puhelinluuri ei ollut fyysisessä yhteydessä muuhun puhelimeen

Ulkona sää ei ollut parantunut, mutta lähellä näkyi DNA-kaupan mainoskilpi, kaiken järjen mukaan sieltä saisi puhelinkortteja. Puoti oli pieni huone ja tiski, jonka takana istui vapunjälkeistä teekkaria muistuttava myyjä.

-Puhelinkorttia?
-Valitettavasti en voi auttaa, on vain kännyköitä.
-Myönnyn, yksi kännykkä.
-No sehän järjestyy. Mutta millainen kännykkä sitten olisi mielessä?
-Sellainen jolla voi heti soittaa.
-Se onnistuu kätevällä prepaid-liittymällä.
Myyjä poimi tiskin alta puhelimen. Ojensin hänelle pankkikorttini ja myyjä vilautti sitä kassakoneelle.
-Hmm, tämä ei kyllä nyt oikein toimi.
Myyjä pyöritteli punaisia silmiään.
-Ei vieläkään.
-No siinä tapauksessa, ojentakaa puhelinluettelo.
-No sehän järjestyy.

Myyjä paukautti luettelon tiskille. Pikalainoja tarjoava yritys löytyi nopeasti. Otin testimielessä kännykkäni ja tekstasin sillä itselleni saman tien pari sataa euroa lisää käyttövaraa.

-Kokeillaanpa taas.

Rahaa ja puhelin, mitä muuta sitä ihminen muka tarvitsisi? Nälkä tosin alkoi tulla ja armeija marssii vatsallaan. Ruokakauppoja ei vain missään näkynyt. Vastakkaisella kadulla oli vierekkäin kolme pornokauppaa ja yksi baari. Niitä vastapäätä oli kolme baaria ja vakuutusliike. Vakuutukset eivät innostaneet, mutta olut voisi parantaa mielialaa, siispä lähimpään baariin pohtimaan tilannetta uudemman kerran.

Olutravintolassa ei ollut mitään erityisen mainittavaa, pöytiä, tuoleja ja tiski. Pubi oli luultavasti pysynyt samanlaisena 80-luvulta lähtien, ainakin nurkassa oleva jukeboksi oli siltä vuosikymmeneltä, ja keskikaljaa lipittävät lihavat, keski-ikäiset miehet olivat päässeet Saimaa-ilmiön aikoihin kanta-asiakkaiksi.

Nurkkapöydässä istuva armeijan vihreään lomapukuun pukeutunut kalju mies näytti oudon tutulta. Oluella on tapana irrottaa kielenkannat, joten liityin seuraan:

-No Terve.
-No terve.
Ei noista etuhampaista voinut erehtyä, sehän oli serkkuni.
-Mitä ihmettä sinä teet Lahdessa?
-Juon kalijaa, entä sinä?
-Kohta sitä samaa.
-Hienoa, käyn hakemassa.

Serkkupoika, nimeltään Ratamo, palasi pian kahden oluttuopin kanssa.
-Rahat on loppu. Löytyi vain 20 markan seteli ja Sampopankin electron.
-20 markan seteli? Aikamoinen saavutus siihen nähden, että olit silloin vielä siviilissä.
-Jeh. Pois pitäisi kuitenkin päästä, et viitsisi lainata?
-Hädässä ystävä ja velassa suku tunnetaan.

Kaivoin lompakkoni esiin. Serkkuni avasi omansa ja pöydälle putosi röykkiö suttupaperia ja kuitteja.

-Eihän täällä ole enää pankkikorttiakaan!
-Toveri, älä huoli. Minulla on kännykkä.
Ojensin puhelimen Ratamolle.
-Soitanpa pankkiin ja kuoletan kortin saman tien.
Joimme oluet ja hain toiset.
-Mitä sinä oikein teet Lahdessa?
-Nukuin aseman ohi.
-Tuttu juttu.
-Turha sitä on stressata, sain huomiseksi lomaa kirjoituksia varten.
-Ylioppilaskirjoituksia?
-Jep.
-Hitto, nehän on myös minulla. Nyt olisi varmaan hyvä aika lähteä baariin-eikun siis junaan pohtimaan tilannetta.
-Juostaanko?

Lipunmyynti oli jo kiinni, mutta asemataulusta näimme viimeisen junan lähteneen tunti sitten. Lisäksi se olisi kiertänyt Kouvolan kautta.

-Ei sille mitään sitten voi, totesin.
-Jeh.
-Nyt kun kerta Lahdessa ollaan, niin pitäisi varmaan ottaa ilo irti. Tunnetaanko tyttöjä tai museoita?
-Lahdesta? Ei-Eikun, se yksi tyttö rakkauden kesältä 2006. Minulla on sen numero varmaan edelleen lompakossa.

Annoin puhelimeni Ratamolle ja toivoin parasta. Aika kului kuin Huuliharppukostajassa, mutta viimeinen serkkuni ilme kirkastui sitruunamaiseen hymyyn.

-Moi, Ratamo täällä. Häh? Miten niin et muista. Ei, ei se kasvi eikä edes Jyrki vaan, minä, mutta älä huoli en tyrki. Dodi, sellaista vaan että asutko edelleen Lahdessa? No hieno homma, mekin ollaan Lahdessa. Ketkä me? Öh. Siis minä ja minun toispuoleinen serkku. Ollaan täällä asemalla, että et miten olisi, haluatko pelastaa meidät pahalta? Arvostan.
-Homma taisi mennä putkeen?
-Paremmin kuin me uraputkeen. Tulee hakemaan meitä ja käski olla menemättä minnekään tai räjäyttämästä pankkia.
-Kestääkö pitkään?
-Lähemmäs puoltatuntia.
-Hmm, minulla on täällä jossain taskussa varmaan toscanolainen sikari, ei sinulta löytyisi viskiä? Otin taskustani kärsineen, lähes mustan pötkylän.

Aika kului rattoisasti sikaria poltellen. Pilvet leijuivat taivaanrannassa ja aina välillä asemalamppujen loisteessa ohut savukiehkura nousi hiljalleen ylöspäin. Sitten näimme kauempaa lähestyvän tytön. Ensimmäisen koko Lahdessa, jos siivoojaa ei lasketa. Toisin kuin siivooja, tämä tyttö oli perin sievä, pitkät vaaleat hiukset, siniset silmät ja tyylikäs merenvihreä takki.

-Tuo se varmaan o.
-Moi, mä olen Sakariina.
-No terve, minä olen Tarvo.
-Ja sinut minä varmaan muistankin.
-En välttämättä halua tietää yksityiskohtia miksi te olette täällä, mutta.
-Ruoka olisi poppista.
-ja yöpaikkakin olisi plussaa.
-Suihkukaan ei olisi varmaan pahitteeksi.
-Ok, asia ymmärretty. Lähdetään meille. Muuten, teitä varmaan kiinnostaa että isä polttaa sikareita.
-Hmm... Sikareita polttava isä. totesimme serkkuni kanssa yhteen ääneen.
-Se on kyllä plussaa, ei ole mikään turha tyttö tämä.
-Sikareita polttavat isät ovat kyllä isiä minun makuuni.
-Kuten myös lääkärit.
-Kävellessähän ei voi syödä joten näytä tietä, meillä on appi tavattavana.

Asiat eivät kuitenkaan menneet odotetusti. Meitä ei johdatettukaan sisälle vanhaan puutaloon vaan sivustan autotallille.

-Hetkinen, mitäs peliä tämä on?
Talli olisi kuitenkin kelvannut vaikka Jeesukselle: prinsessasänky, nojatuoli, seinällä kokoomuksen vaalijulisteita ja pöydällä kirjoituskone.
-Melko keskiluokkaista. Jotain syötävää?
-Ja missä ne sikarit on?
-Tupakansavu on kaameaa. Ette polta yhtään mitään ennen kuin lähdette.
-Vainiin, no jäähyväissikari, kyllähän sekin on kokemus. Missä on vessa?
-Talossa. Pikkusiskolla on jalka poikki ja se ei muutenkaan pidä vieraista, joten älkää vittuilko sille.

Palasimme autotalliin. Ympärillämme leijui veitsellä leikattava hiljaisuus, jota leikkasi vain mahojemme kurina. Sitten sisäpuhelin soi. Sakariina vastasi.

-Moi. Täh? Täh?
Tyttö laski luurin.
-Kuulkaas pojat, teidän taitaa olla parasta lähteä.
-Ööh, mitä me ollaan nyt tehty?
-Ette te nyt kovin hyvin ole käyttäytyneet. Vessa kuulemma tulvii.

Pyörittelimme silmiämme lähes puolitoista kierrosta. Sitten purskahdimme nauruun. Sakariinan kasvot alkoivat punehtua vaarallisesti.

-Soitan jollekulle kaverille, ehkä ne voi majoittaa. Sakariina totesi työntäessään meitä ulos. Pihaan oli ilmestynyt auto, josta nousi partainen mies hivenen hämmentyneen näköisenä.
-Mitä täällä tapahtuu?
Sakariinan selitettyä tilannne isälleen tämä alkoi nauraa.
-Hei pojat, minä olen Markus, Sakariinan isä. Ottakaa tästä sikari niin ei jää paha mieli.

Sakariinan kaverikin saapui pian. Arjalaisen näköinen nainen nimeltään Laura. Hän lähti johdattamaan meitä kohti uutta auringonlaskua. Päästyämme muutaman korttelin päähän Ratamo pysähtyi.

-Hetkinen, missä minun baretti on? Taisi jäädä tuonne.
Laura palasi etsimään kadonnut barettia meidän jäädessä odottamaan.
-Mitä ihmettä oikein tungit sinne pönttöön?
Ratamo naurahti.
-Jääköön se ikuiseksi mysteeriksi.
Kymmenen minuutin päästä bussi ajoi ohi. Pian sen jälkeen Laura juoksi takaisin kiroillen. Ilman barettia.

Seuraavan bussin lähtöön oli aikaa leppoisat 50 minuuttia. Laura puhisi hyvin merkitsevään sävyyn. Serkkuni hieroi leukaansa.
-Hetkinen, minulla taitaa olla ässä hihassa.
Ratamo laittoi kätensä lomapuvunhihaan ja veti sieltä esiin baretin.
-Tadaa!
Pienen veljellisen nujakoinnin jälkeen pysäkin eteen pysähtyi corolla.
-Tarvitsetteko kjyytiä? paikallinen Sergei kysyi vahvalla korostuksella.
-Kjymmenelä eurolla keskustaan.”
Kun lopulta pääsimme perille, kello läheni yhtätoista.
-Ok, huomenna on kirjoituksia. Minä menen varmaan nyt nukkumaan. Olohuoneessa on sohvia. Tehkää miten parhaaksi näette.

Laura kavuttua yläkertaan ryöväsimme välittömästi pientä iltapalaa jääkaapista.
-Täällä on mäyräkoira karhua.
-Kalijaa! Minulla on vielä Markuksen sikari.
-Jeh, eiköhän tämä loppuyö ole nyt aika selviö.

Heräsin. Katsoin silmiin tuntematonta naista, joka oli juuri ravistellut minut hereille.
-Häh?
Pienet vieteriukot pomppivat päässäni.
-Kouluun, kirjoitukset alkaa, kiljui tyttö. Illan tapahtumat syöksyivät mieleeni.

-Jääkäri Nieminen ilmoittautuu palvelukseen. Ratamo ilmoittautui koulunaulassa rehtorille.
-Lisäksi myös sivari Lintunen.
-Mistäs tässä nyt oikein on kysymys?
-Ehkä olisi parempi että mennään, toimistoon ottamaan kupilliset kahvia, yö oli pitkä kuin tarinammekin.
Kello tikitti uhkaavasti, mutta tarpeeksi venkoiltuamme tilanne alkoi selvitä rehtorille.
-No yrittää voin järjestää, soitetaan lautakunnalle ja teidän koulujen rehtoreille.
Rehtori naputteli puhelimeen numeroita ja me maistelimme kahvia. Seuraavan ryhmän kuuntelut lähestyivät.

-Kyllä teidät tunnetaan, arvasivat toisessa päässä heti, ketkä veitikat olivat kyseessä. Lautakunta myönsi ja tarvittavat paperit tulee kohta faksilla. Oltiin muuten Kekkosen aikoihin intissä teidän rehtorin kanssa. Hieno mies.
-Samaa voisi sanoa sinusta, kyllä me sinulle samppanjat tästä hyvästä vielä tarjotaan.

Jälkeenpäin istuimme puistonpenkillä juomassa olutta.
-Ihan nappiinhan se meni.
-Ei tehnyt tiukkaakaan.
-Mitäs te nyt aiotte?
-Väsyttää, voitaisiin mennä vaikka teille nukkumaan.
-Ok.
Idea meni yllättävän helposti läpi ja palasimme Lauralle rojahtaaksemme tämän vanhempien jättikokoiseen sänkyyn.

Heräsimme raukeina.
-Hetkinen, paljonko kello on?
-Neljä kuusi.
-Perse & Käsi, tänäänhän pitää palata varuskuntaan.
-No äiti voi ehkä heittää asemalle niin ehditte.

Pakkasimme vähät tavaramme ripeästi. Lomakassin pohjalta löytyi samalla myös Ratamon pankkikortti.
-Me kyllä maksetaan äitis kaljat, mutta jos pari kymppiä voisit heittää, niin pääsisin kotiin ennen kuin koko kaupunki hajoaa.
Serkkuni nyökytteli. Laura huokasi.
-Onko teidän kanssanne aina tälläistä?
-Millaista? totesimme yhteen ääneen.

Nousimme autosta asemalla. Junan lähtöön oli muutama minuutti. Jonottamisen välttämiseksi juoksin lipunmyyntiin ja serkkuni osti omansa junamaatista. Sain lippuni ja juoksin laiturille. Serkkuani ei näkynyt missään. Konduktööri oli jo sulkemassa pikajunan ovia.

-Odottakaa, pitää päästä kyytiin.
Tungin itseni oven väliin ja kaivoin kännykkää taskuistani soittaakseni Ratamolle kunnes muistin, ettei serkullani ole puhelinta. Samassa Ratamo olikin jo junan ovella.
-Pankkikortti ei toiminut.
-Unohdit myös lomakassisi.
Konduktöörin jäätävä katse porautui takaraivoomme.
-Minne te olette menossa?
-Jyväskylään, minulla on lippukin.
-Tämä juna menee Helsinkiin. Lisäksi juna on täynnä ja tämä on ykkösluokan vaunu.
-No ei sitten varmaan auta muu kuin jäädä tänne ensimmäisen luokan vaunuun. Voit heittää meidät sitten Riihimäellä ulos.

Serkkuni viittoi kohti vaununtakaosaa.
-Istutaanko tuonne? Tuttua porukkaa varuskunnasta. Näyttäisi olevan viskiäkin matkassa.

3.5.2009

Tässä kuussa...

Ja viime kuussa on tullut kirjoiteltua melko vähän. Ensiksikin se johtuu siitä, etten vieläkään osaa tehdä ajoitettuja tekstejä vaan joudun manuaalisesti julkaisemaan kaiken. Toiseksikin se johtuu suuremmista projekteista. Yksi niistä ilmestyy tänne lähipäivinä.

Vappu meni perinteisesti Tampereella, harmi että paikalle tullut ainoa söpö tyttö oli pilannut ulkonäkönsä patukoilla ja metallinpaloilla. Tänään taas heräsin aikaisin matkustaakseni Helsinkiin kokoustamaan ja katsomaan elokuvia. Che - Sankari oli hyvä, mutta väsyneenä ja aurinkolasit päässä nautinto ei ollut täydellinen. Muita katselijoida oli kaksi. Neljä päivää oli aivan liian vähän reissaamiseen. Ihan hyvät improt tuli kuitenkin Tampereella vedettyä.

Hesarista luin myös, että Raja 1918 oli floppi ja Tali-Ihantala menestys. Pisti vihaksi ja punaisen liekin roihuamaan.

16.4.2009

"Tekniset vempaimet eivät anna mun kommunikoida sulle"

"Tekniset vempaimet eivät anna mun kommunikoida sulle"

kerro minulle tarina
joka olisi totta
ei valheella varastettua kielikuvaa
Onnellisuudesta,
joka ei vaatisi perinpohjaista tutkimusta




6.4.2009

Ylijääneet maljat

Ylijääneet maljat

Rakkaus,
äyräidensä yli kuohuva olutuoppi
Vihaa taas tarjoillaan shottilaseissa
ääriään myöten täynnä
eikä koskaan lähdetä vain yhdelle

naiseni käveltyä kadun yli ikkunasta
jäljelle jäi vain pullot

2.4.2009

Kuka sitä venettä oikein souti?

Tämän vuoden aikana olen ollut noin neljä viikonloppua kotona. Sellaista se järjestötoiminta ja elämä on. Viime viikonlopunkin vietin pääkaupunkiseudulla, Tuusulassa eräässä leirikeskuksessa. Olin vetämässä ohjelmaa Protun kevätseminaarissa. Teemana oli leikki. Seuraava seminaari on yllättäen Jyväskylässä, joten paikka sille pitäisi löytyä. Ehdotuksia otetaan vastaan. (hyvien kulkuyhteyksien päässä, noin 50 ihmistä ja mahdollisuus yöpyä)

Ensiviikolla pitäisi sitten lähteä Helsingiin pelaamaan lautapelejä ja järjestää jollain tasolla Soihtufestia. Sitten edessä onkin jo paikallisryhmien tapaaminen. Siellä on kuulemma taas lisää nakkeja mihin voi itsensä solmia. Kiinnostusta kyllä riittää kaikkeen, aikaa vain ei. Mutta minähän en sano koskaan ei.


1.4.2009

Kutsu

Kreivi Alexander Adlercranzin seikkailu/elämä jatkuu. Jälleen on juhliin käynyt kutsu ja ennakkoluuloinen ylpeys lähtee jälleen matkaan. Vaan kuinka myrskyinen avioliitto on kuluttanut miestä? Onko valtava omaisuus ja maine mennyttä? Olen kiinnostunut siitä, kuinka paljon tosielämä on vaihtoehto-elämässä toistunut.

Te muut saatte sitten olla kiinnostuneita pian seuraa eeppinen "Huolettoman veitikan päiväkirja", joka kertoo erään tuttavani [nimi muutettu] seikkailuista.

24.3.2009

Talouden realiteetit

Talouden realiteetit

Johtaja saapui paikalle
Kertoi nimensä
ammattinsa ja
missä oli
Puolituntia puhetta. Matkat korvattiin.
ilmaista olutta ja jäätelöä

18.3.2009

PS.

PS.

Ah sitä draamaa,

Kirjoitin valkoisen kerrostalon seinät täyteen huopakynällä
Älä tee noin
sanoit
osta muistikirjoja lähetä kortti
- Minä pidän sinusta
kirjoitin
-enkä muista enää uniani

27.2.2009

Kuinkas sitten kävikään?

Ihminen. Henkilö. Olento. Joku jota en tuntenut pitkään, kuitenkin tarpeeksi ollakseni shokissa. Auto-onnettomuus. Rikkoutuvan läsin helinä. Kirkaisut. Musertuva pelti. Taittuvat luut. Verta. Kuolema.

Siitä on jo muutama päivä, mutta vasta nyt iski käsitys siitä mitä on tapahtunut. Sitä elämää ei enää ole

"So tonight I'll sing
a song to all my friends.
Also to those we won't be seeing again.
To those I knew and those I still adore
and I want to see once more."
-Jean-Jacques Burnel

24.2.2009

Pois Babylonista

Näkemys on sellainen asia, että sitä tuppaa olemaan kun vasta kun on iätön tai kaksi tuhatta vuotta vanha. Iättömyys antaa perspektiiviä. 2000 vuotta vanhana ylimääräinen vuosi lukiota on täysin samantekevä. Tämän takia nuorison stressi, kiire ja panostus oravanpyörään tuntuu aivan käsittämättömältä. Minulla ei ole kiire.

En ole kuitenkaan lähtenyt mukaan mihinkään hitausliikkeisiin tai vastaaviin. Tapaamani slow-ihmiset ovat, hassua kyllä stressanneet ja kiirehtineet vielä enemmän asioita, ilmeisesti ehtiäkseen tehdä asioita hitaammin. Ilmeisesti olen enemmän irti Babylonista kuin moni muu, sillä tunnen vain yhden joka arvostaa ystäviä yhtä korkealle kuin minä. Meiltä löytyy aina sikarit, gin-tonicit ja yösijat, ja kaikkein tärkeimpänä, aikaa tarjottavaksi. Jos ajankohta on epävarma siitä tulee varma kun kysytään.

Kun emme ole tekemisissä jonkun kanssa niin harvemmin siinä on kyse rahasta tai kiireestä. Yleensä ne ovat kehno selityksiä, sillä rahaa ja aikaa löytyy jos sitä todella tahtoo. Vanhan mafiasananlaskun mukaan niistä ei ole hirveämmin väliä, sillä rehellisyys ei ole pienet kolikot ja setelit.

18.2.2009

Tähtiakatemia

En ole jostain syystä julkaissut tätä täällä aiemmin. Ei ole kyllä erityisen laadukas. Valmiin idean pohjalta kirjoitin. Tässä myös esiintyvät yleisimmät ongelmani: lause kerrallaan kirjoittaminen sekä viimeistelyn ja oikoluvun puute. Jäänsilta on sentään edes oikoluettu. Siitä voisi myös tulla melko hyvä uudelleen kirjoituksen jälkeen, ideoita aina palaa kirjoituksen jälkeen mieleen. Tosin kuukauden päästä pidän sitä liian heikkoarvoisena kehitelläkseni sitä eteenpäin. Varsinkin kun ei siitä mitään hyödy.

Tästäkin saisi pidempäja viimeistellympänä ihan Portti-tasoista kamaa. Lystikäs yksityiskohta, novellissa mainittu it-konsultti on eräs tosi maailman ihminen.

Tähtiakatemia

Wonder if he'll ever know
He's in the best selling show.
Is there life on Mars?

David Bowie – Life on Mars


”Maksim, 29 %, Vera, 16 %, Yakov, 17 %, Ivan, 8 %, Galina, 30 %. Olemme pahoillamme Galina, hyvästi”, Metallinen ääni lakkasi puhumasta ja kilpailijoiden moniruutuun heijastui kuva tyhjyyteen putoavasta Galinasta. Muutaman minuutin kuluttua kaukana maassa miljoonat ihmiset sammuttaisivat televisiovastaanottimensa.

Yakov ryysti rauhallisesti votkaansa. Hänen lisäksi moduulissa oli Maksim, 31 vuotias insinööri ja Vera, 24 vuotias sairaanhoitaja. Kuusi viikkoa sitten heitä oli ollut aluksella kymmenen: Maksim, Vera, Yakov, Ivan, Galina, Yulia, Mark, Nina, Anna ja Vadim. He olivat Tähtiakatemian tähdet. Heille kaikille oltiin luvattiin avaruuslento Marsiin, ja kilpailun voittajalle avaruuslento Marsista Maahan.

Ensimmäinen viikko oli ollut helpoin. He pitivät itseään sankareina, matkasivathan he avaruuden halki kohti Marsia. Kaiken lisäksi Ivan, Yakovin vanha armeija kaveri Tšetšenian ajoilta oli myös aluksella. Ketään ei myöskään näyttänyt häiritsevän kun ensimmäisessä ilmalukosta ammuttiin avaruuteen kuivakas it-konsultti Mark.

Toisella viikolla pelin henki muuttui kun kilpailijat joutuivat katsomaan kuinka joukon ilopilleri Anna putosi hysteerisenä nyyttinä pimeyteen. Sitten Vadim, Yulia, Nina ja viimeisimpänä Galina.

Ivan asteli moduuliin nauraen votkatölkki kädessään: ”Minä tiesin että se olisi Galina. Minä tiesin. Täytyy myöntää, hän oli kaunis ja mukava”, Ivan piti dramaattisen tauon ottaessaan pillin tölkkiinsä, ”ja henkisiltä lahjoiltaan kuin leivänpaahdin!” Yakov ja Ivan purskahtivat nauruun. Maksim tarttui votkatölkkiin ja paiskasi sen kohti Ivania. Ivan kuitenkin torjui tölkin ja se jäi miehen eteen leijumaan. Maksim käveli ulos oleskelumoduulista Vera perässään.

Yakov ja Ivan eivät välittäneet moisesta pikkumaisuudesta, humala aiheutti draamaa ja draama piti heidät hengissä.

”Mitä minä sanoin, elämässä ei pärjää jos ei osaa ottaa iloa irti”, Ivan sanoi teennäisen hilpeästi. Kymmenen minuuttia sitten Vera oli äänestetty heikoimmaksi lenkiksi. Aluksella oli enää Yakolev ja Ivan. ”Viikko”, totesi Yakolev, ”No kukapa täällä olisi enää halunnut ollakaan kun votkakin loppui.” ”Niin,” vastasi Ivan. Miehet eivät katsoneet toisiaan silmiin. ”Se on joko sinä”, Ivan aloitti, ”Tai minä”, Yakolev lopetti.

Miehet istuivat ja odottivat. ”Me selvittiin Tšetšeniasta, me selvitään tästäkin,” Ivan sanoi pukuunsa radioon. ”Niin”, vastasi Yakolev. Alus tärähti laskeutuessaan Marsin pinnalle. ”Ivan.” ”Mitä?” ”Jos lainaat Armstrongia niin mä hakkaan sut.” ”Ok” Nauru katkesi ilmalukon oven auetessa suhahtaen. Miehet astelivat Marsin pinnalle.

”Ensimmäistä kertaa punaisella planeetalla”, lausui Yakolev. ”Ja toivottavasti myös viimeistä”, Jatkoi Ivan. Hitaasti avaruuspukuihin pukeutuneet miehet kävelivät kohti televisiokameroita. Niiden viereen oli sijoitettu moniruutu missä komeili molempien nimet. Hitaasti kiihtyvällä vauhdilla nimien alla olevat numerot alkoivat kasvaa kunnes pysähtyivät: Ivan, 31 prosenttia ja Yakolev 69 prosenttia.

”Onnittelumme Ivan, voit nyt palata alukseen”, kuului radiosta. Ivan heilautti kättään kameroille sekä Yakoleville, kääntyi ja astui kohti alusta. Samalla hetkellä Ivanin puvun ilmaletkut repeytyivät ja Ivan kaatui punaiselle hiekalle. Yakolev ryntäsi Ivanin luo ja alkoi vetää tätä kohti alusta. Painavasta puvusta huolimatta hän sai Ivanin liikkeelle. Matkaa oli vain kymmenen metriä, he selviytyisivät.

”Mitä te oikein teette? Menkää alukseen”, kuului käsky radiosta. Yakolev ei välittänyt, vaan veti Ivania perässään pitkin Marsin punaista hiekkaa. Kahdeksan metriä. Seitsemän ja puoli. ”Rikotte sääntöjä!”, kuului radiosta. Samassa aluksen ilmalukko sulkeutui. Maanpinta alkoi tärähdellä kun valkea alus käynnisti moottoreitaan.

Kaukana Maassa miljoonat ihmiset katselivat vielä hetken, ennen television sammuttamista, kuinka Blue Danube-valssin tahdissa kamera hitaasti etääntyi Marsin pinnalle jääneestä kaksikosta.

11.2.2009

Jäänsilta osa 3

Jatkoa Jäänsillalle.

Savun täyttämässä tornikammiossaan Linnanherra makasi divaanilla ja tuijotti lasittunein silmin kattoon. Ovelta kuului koputus mutta Linnanherra ei reagoinut. Hetken päästä joku koputti uudelleen ja Sitriina astui sisään.

"Emma, Reetta?", kuiskasi Linnanherra kääntyessään kohtaamaan tulijan.
"Emmareetta?", kysyi Sitriina. Savun keskellä makaava Linnanherra ei näyttänyt läheskään yhtä uhkaavalta kuin haarniskoineen valtaistuimella.
Linnanherra tarkensi katsettaan: "Arvon vieras, mitä asiaa?"
"Teitä ehkä kiinnostaa että Jäänsilta etenee. Teidän pitäisi nähdä perustukset tuosta ikkunasta."
"Vainiin." Linnanherra sanoi ja imaisi vesipiippuaan. Huomattuaan keskustelun olevan ohi Sitriina kääntyi lähteäkseen mutta Linnanherra jatkoi: "Sinä tulet kaukaa."
"Niin."
"Kerrohan minulle, tapasitko koskaan Ryynästä?"
"Ei, kertomanne nimi on täysin vieras minulle."
"Vainiin. Minua väsyttää, lähtekää."

Myöhemmin Sitriina hämmästyi kun Linnanherra kutsui hänet kanssaan päivälliselle. Jäänsillan aloittamisesta lähtien Linnanherra oli entistä enemmän vetäytynyt omiin oloihinsa ja Sitriina oli ruokaillut yksin.

Tällä kertaa pöydät oli katettu suureen saliin. Herkkuja oli monenlaisia: turskanmaksalla ja luuytimellä täytettyjä pasteijoita, kamelia kermakastikkeessa, lohikakkuja, salvialla maustettua kananpoikaa ja tällä kertaa tarjolla oli myös kasvisruokaa: juustolla ja valkosipulilla täytettyjä herkkusieniä, hernemuhennosta ja hunajaporkkanoita ja sahramilla maustettua parsaa puhumattakaan erilaisista viineistä.

Sitriina katsoi kukkuroillaan olevia pöytiä silmät ammollaan. "Jäänsillan kunniaksi", virkkoi Linnanherra. "Mutta ruokaa on pienelle armeijalle ja meitä vain kaksi."
"Linnanherran hovissa juhlat eivät ole juhlijoista kiinni. Enkä minä turhaan omista näiden läänien maaorjia."

Sitriina kertoi tietoja Jäänsillan edistymisestä mutta toisen ruokalajin kohdalla hän arastellen kysyi: "Kuka on Ryynänen?"
"Ryynänen on minun veljeni", Linnanherra käsi puristui tiukemmin pikarin ympärille, "Vuosia sitten minä lähetin hänet etsimään luvattua maata."
"Luvattua maata?" Sitriina alkoi kiinnostua.
"Niin. Luvattua maata. Merten takaista maata jossa aurinko lämmittää vuodet läpeensä koskaan sammumatta, maata missä ruoho on aina vihreää ja-ei!"
Linnanherra paiskasi pikarin lattialle: "Meidät on petetty! Veljeni ei koskaan palannut. Hän on löytänyt tiensä sinne muttei palannut tai sitten hän piileksii jossain kaukaisen rannikonkaupungeissa kooten armeijaa jolla valloittaa maani! Vartijat! Salamurhaajat! Kuulkaa kaikki minä haluan tuon miehen hengiltä!"

Linnanherra oli huutaessaan noussut seisomaan ja vihan laantuessa laskeutui raskaasti tuolilleen.
"Matkat ovat pitkiä ja vaarallisia. Ehkä hän ei löytänyt etsimäänsä tai ehkä hän kuoli." Sitriina yritti ääni hivenen vapisten.
"Minun sukuni ei sammu! Kukaan ei tapa minun veljeäni! Ateria on päättynyt." Linnanherra totesi ja marssi huoneesta rengashaarniska kilisten.

Myöhemmin Sitriina kysyi Raittiilta Linnanherran veljestä saadakseen vain tylyn mutta ynseän vastauksen: "Linnanherra lähetti hänet vuosia sitten etsimään luvattua maata, siinä kaikki.

Siamilaiskissa raapaisi maassa makaavaa, suurta ja mustaa koiraa. Koira ei edes raottanut silmiään. Huoneessa oli täysin hiljaista, mutta sitten kissa raapaisi koiraan uudelleen. Koira avasi silmänsä, muttei tehnyt elettäkään kohti härnäävää kissaa. Kissa hypähti eteenpäin ja sylkäisi koti koiraa. Koira tuijotti kissaa suoraan silmiin.

Hitain tassutteluin siamilaiskissa perääntyi ja sähähti. Koira nousi pystyyn ja murisi matalalla kurkkuäänellä. Kissa kissan karvat nousivat pystyyn. Se pinkaisi huoneen verhoihin. Koira haisteli ilmaa ja raskain askelin se alkoi kiertää pitkin huonetta.

Ilma väreili kissa ympärillä. Se sähisi ja hyppi verhotangon päällä. Koira ampaisi syöksyyn. Verhot repeytyivät ja verhotanko putosi kolisten alas. Huoneen seinät alkoivat lähestyä ja ovi sulkeutui kolahtaen. Linnanherra heräsi.

Suitsukkeiden lempeä tuoksu väreili ilmassa mutta siitä huolimatta hän pystynyt enää nukahtamaan. Uni oli tuntunut olevan niin lähellä. Se oli sitonut itseensä eikä hän ollut päässyt pois. Kuin huomaamatta Linnanherran huulien välistä suhahti yksi, lähes äänetön sana: "Emmareetta"

6.2.2009

Konstrasteja

Historian tunnilla puhuttiin YK:sta ja mutkan kautta esille nousi Eddie Cochranin Summertime blues (Kesäduuni blues). Päätin kuunnella muutaman muunkin käännösbiisin alkuperäisen version. Biisin nimi pysyi samana mutta juutalaiset ohjasivat aina uuden esittäjän luo Eddie Cochran > Elvis > U2 > Sid Vicious. Tämä herätti lystikkyyttä melkoisesti, vaikka Elviksen biisi olikin eri.

Tästä se alkoi:


...ja tähän päädyttiin:


Niin, se Jäänsilta tulee sitten kun joku oikolukee.

19.1.2009

Jäänsilta osa 2

Viime viikko meni syntymäpäivälahjojen askarteluun ja ostamiseen. Siksi tämä tulee näin myöhässä. Jatkoa siis Jäänsillalle.


Jäänsilta osa 2

Seuraavana päivänä Sitriina tutustui linnaan palvelija Raittiin opastuksella.
"Ja täältä pääsee yrttitarhaan", Raitis sanoi pysähtyessään kierreportaiden juurelle.
"Kuulostaa perin sievältä", vastasi Sitriina. Raitis nyökkäsi ja viittoi Sitriinaa seuramaan. "Mitä, emmekö menekään yrttitarhaan?"
"Valitettavasti se ei ole mahdollista, palvelijoilla ei ole lupaa mennä sinne."
"Vai niin", Sitriina nyökkäsi.

Keskipäivällä Linnanherra ja Sitriina lounastivat Linnanherran yksityisessä ruokasalissa. Sitriina istuutui Linnanherran vasemmalle puolelle ja tarkasteli pöydän antimia. Paahdettua kanaa kaneli-appelsiinikastikkeessa, rapuja viinissä, vasikanleikettä, makkaraa, savulohta, luuydinpiiraita, omenoita, rypäleitä, pähkinöitä, kirsikoita. Lähes kaikkea mitä kuvitella toivoi.

"Syökää, sitten puhumme Jäänsillasta", sanoi Linnanherra. Käsi täristen Sitriina poimi lautaselleen haudutettuja herkkusieniä ja muutaman sämpylän. Linnanherrakin alkoi pinota ruokaa lautaselleen kehottaen naista ottamaan lisää. Sitriinan katse vaelsi pitkin pöytää ja lopulta hän poimi kullankeltaisen omenan. Sitriina puraisi hedelmästä palan pudottaen sen lähes saman tien kurkkuaan kakoen.

"Mitä?", Linnanherra kysyi välittömästi.
"Anteeksi, mutta minä en voi syödä lihaa", Sitriina vastasi. Hän oli luullut omenaksi taikinakuoren sisään leivottua lihapullaa.
"Ai, teillä on sellainen tauti", Linnanherra sanoi ja viittoi Raitiksen luokseen. "Tuokaa kokki tänne."

Kokki saapui. Linnanherra istui ja tuijotti. Lopulta kokki ei enää kestänyt, vaan avasi suunsa. Samassa Linnanherra nousi ylös ja kaatoi ruokapöydän. Astiat ja kristallit särähtivät sirpaleiksi. Huoneessa olijat jähmettyivät ja Linnanherra veti miekan vyöltään.

"Miksi? Miksi sinä saatat vieraanvaraisuuteni naurunalaiseksi?"
Kokki mutisi jotain mutta Linnanherra karjahti: "Hiljaa kun puhut minulle! Minä tapan sinut! Vieraani vaativat arvonsa mukaista kohtelua."
"Te ylireagoitte, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut", Sitriina virkkoi. Nainen katsoi miestä silmiin.
"Ehkä olet oikeassa. Hyvä on, menkää. Te kaikki, minun täytyy levätä", Linnanherra laittoi miekan takaisin huotraansa.

Kokki ja Sitriina lähtivät, mutta Raitis jäi vielä hetkeksi.
"Laittakaa joku tappamaan kokki", kuiskasi Linnanherra viittoen Raitista lähtemään.


Sitriina heräsi keskiyöllä. Hän sytytti kynttilän sormenpäänsä kosketuksella. Nainen puki ylleen paksun villaviitan, otti kynttilän ja katosi käytävien hämärään. Sitriinalla oli hyvä suuntavaisto ja pian hän seisoi tutun kierreportaikon juurella. Ketään ei näkynyt, joten Sitriina kiipesi portaat ylös.

Portaikon päässä oleva ovi oli raollaan. Sitriina puhalsi kynttilänsä sammuksiin ja lähti etenemään askel kerrallaan. Ovi aukesi narahtamatta paljastaen kuunvalossa lepäävän vehreän maiseman. Sitriina jatkoi matkaansa kelmeässä valossa.

Yrttitarha oli isompi kuin Sitriina oli odottanut, mutta hän ei ollut vielä nähnyt etsimäänsä. Sitriina värähti. Se ei ollut tuuli, vaan ääni. Sitriina hiipi suuren koristepensaan taakse. Mukulakiveys kääntyi sen jälkeen vasemmalle päätyen pienen tekolammen eteen.

Linnanherra oli polvillaan läheisessä kukkapenkissä. Hän hyräili hiljaa, näytti istuttavan jotain. Hänet oli nähty, Sitriina tiesi. Hän käveli lammen reunalle. Linnanherra raskaasti nousi raskaasti kuin vanha mies ja käänsi katseensa Sitriinaan.

"Sinä sitten löysit tänne", Linnanherra virkkoi.
"Niin, se vain tuntui oikealta."
"Tämä on Keskiyön puutarha. Jos tarvitset kasvia, se kasvaa yön täällä." Hiljaisuus, kumpikaan ei virkannut mitään.
"Jäänsillasta."
"Niin?" Sitriina kysyi.
"Te saatte rakentaa Jäänsillan. Jos tarvitsette sitä varten jotain, pyytäkää, valtakuntani on käytettävissänne", Linnanherra huokaisi. "Minä menen nyt. Yritän unohtaa tämän välikohtauksen. En kiellä teitä käymästä täällä, mutta jos näen teidät toistamiseen täällä niin en vastaa seurauksista."

Sitriina odotti, että Linnanherra oli varmasti lähtenyt. Sitten hän kumartui katsomaan istutuksia, joiden ääressä Linnanherra oli työskennellyt. Mullassa kasvoi hulluruohoa pienen kummun ympärillä. Nainen poimi niistä muutaman ja kiinnitti sitten huomionsa kumpuun. Multa oli vielä märkää, vastakaivettua.

Sitriina katseli ympärilleen etsien lapiota. Työkaluja ei näkynyt lähettyvillä, joten hän alkoi kaivaa kumpua paljailla käsillään. Lopulta vastaan tuli jotain kiinteää. Työstämätöntä puuta oleva pieni arkku. Sitriina kaivoi hivenen lisää multaa pois laatikon ympäriltä, mutta pysähtyi samassa. Jostain kuului vauvan itkua.

Itku koveni koko ajan ja lopulta muuttui hirveäksi kirkunaksi, kun Sitriina oli saanut nostettua laatikon kokonaan pois mullasta. Samalla kaikki kummun ympärillä kasvaneet kasvit alkoivat silminnähden lakastua ja nuokkua. Hän ei välittänyt, vaan avasi laatikon.

Sitriina ei kirkunut. Hän päästänyt ääntäkään. Hän vain tuijotti laatikon sisään ja kuin transsissa laski sen takaisin maanpoveen. Sitriina levitti vähän multaa laatikon päälle ja huuto hiljeni. Pieni suolainen pisara valui pitkin kuvankauniita kasvoja.

18.1.2009

Rytmittämätön

Rytmittämätön

Samba saa minut melankoliseksi
kuin viulumusiikki
vaihtoehdoista jotka joku toinen teki jossain
jatkavat kulkuaan
Jaskan auto ei starttaa, lupasin vähän katsoa moottoria

16.1.2009

Valkee musta

Olikohan se Mussolini joka sanoi, ettei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin. Kyllähän minä sen tiedän, jos suunnitelmalle ei ole vaihtoehtoa, se on huono suunnitelma. Silti usein sellaisia suunnitelmia tulee tehdyksi. Kyllähän sitä kokeilumielessä myös saattaa ottaa myötämän lyönnin vastaan, varsinkin jos kyseessä on serkku on. Sellaista yleensä näes sattuu sukulaisten kanssa.

Raja on lähinnä vereen piirretty viiva ja kun se samenee niin minua ei ala ns: "vituttamaan". Sen sijaan minua rupeaa sapettamaan, sillä minä en unohda niin kauan kun muuta voin. Kun sapettaa minun mustavalkoinen etiikkani herää ja haluan hyvitystä, kostoa. Ihmiset ei opi ellei niitä lyö takaisin. Niin on tehtävä, ennemmin tai myöhemmin.

15.1.2009

Jos saisin kolme elämää

Olen ajatellut että minulla on vastuu valintojeni seurauksista. Valintatilanteissa olen aina elänyt yhden valinnan ja sen seuraukset. Se ei kuitenkaan ole riittänyt vaan olen myös yrittänyt elää ja kuvitella sen toisen valinnan elämän. Olen yrittänyt elää kaikki valinnat, elämät ja persoonat mitä minulle on annettu, jopa sellaisia mitä minulle ei ole annettu. Pidin sitä velvollisuutena.

Ikuisuuden takakannessa lukee: "Annoin elämäni tullakseni siksi mikä nyt olen. Oliko se sen arvoista?" Kirjassa oli myös idea. Idea siitä että valinnat ei sulje toisiaan pois vaan ne jäävät elämään omaa elämäänsä. Itse ajattelin että valinnat ja elämät kuolevat kun päästämme niistä irti. Jos asiat ovat toisin minä olen nuorempi. Minun ei tarvitse elää jokaista lainaelämää ja valintaa loppuun ja kuolla niissä, ne voivat elää itse.

Toisaalta parikymmentä vuotta sinne tai tänne, ei sillä niin väliä.

Yksi elämä oli kuitenkin ylitse muiden, kreivi Alexander Adlercranz. Kuva 1800-luvun parista herätti minut flegmaattisesta unesta pohtimaan mitä Alexanderille oikeastaan lopulta tapahtui. Se kaunis tarina ja minun täytyy kertoa vielä joskus. Ei siksi että olisin ollut paikalla, vaan koska minä olin kreivi Alexander Adlercranz.

Sen jälkeen voin antaa valitsettomien valintojen elää yksin.

11.1.2009

Huurto

En ole kovin iskussa nykyään.

Huurto

Kun maailma ja valurauta vääntävät kättä

lopulta rauta taipuu
maailmaa taivuttaa vain
jalometallit sekä
halla

10.1.2009

Juomapeli

Joulun alla tuli ostettua uusi taskukello. Neuvostoliittolinjalla pysyn edelleen, sillä kyseisen nauriksen kellotaulu on koristeltu Leninillä. Olen melko tyytyväinen, arkikäyttöön erittäin sopiva vedettävä kello. Kaupantekijäisiksi sain myös toisen, hyvin tyylittömän, kalastajakellon joka kaiken lisäksi toimii pattereilla. Yritys päästä siitä eroon on kova.

Uusi taskumattikin tuli ostettua, neuvostohenkinen luonnollisestin. Joskus käy niin että pitäisi päästä baariin pohtimaan tilannetta mutta Tillikka ei ole lähettyvillä. On siis hyvä pitää taskumattia povarissa. Seuraava idea ei lähtenyt kuitenkaan taskumatista vaan julkisista liikennevälineistä.

Minuahan ei kännykkä keskustelut häiritse. Lähinnä on viihdyttävää kuulla kun joku kertoo panneensa naapurin anopin koiraa. Sen sijaan nykynuoret jotka kulkevat ympäriinsä luurit korvilla ovat raivostuttavia. Yleinen trendi tuntuu näes olevan se, että musiikkia soitetaan korvalapuillakin niin lujaa että koko bussi kuulee. Eivätkä ne yleensä edes kuuntele musiikkia, vaan jotain niin kutsuttua "raskasmetallia" ja muita lisäaineita.

Olenkin ajatellut että aina kun sellainen jäpikkä kävelee bussiin niin voisi ottaa vähän huikkaa. Parempi vaihtoehto olisi tietenkin hiipiä taakse ja pamauttaa vintti pimeäksi. Helppo homma kun eivät kuitenkaan pysty havainnoimaan lähiympäristöään, mutta siitä voisi tulla sanktioita.

9.1.2009

Smokki

Luin pitkästä aikaa hieman filosofiaa. Se kannattaa, joten suosittelen vilpittömästi. Kävin myös lukemassa ihmiskunnan uusimmat uutiset. Sivusto taas linkitti minut seuraavaksi lukemaan Kemppista ja kommenttien kautta päädyin lukemaan miesten pukeutumista käsittelevää blogia.

Myönnän että meinasin lopettaa lukemisen siinä vaiheessa kun farkkujen suositeltiin käytettäväksi muuallakin kuin peltotöissä. Peltotöitä minun on kommentoitava sen verran, että itse tein niitä nuorempana kauluspaidassa ja suorissa housuissa. Farkkuja en kehdannut käyttää joten kulutin sitten yhden puvun. Pieni hinta.

Niinhän se on, kun asiat ylittävät tietyn rajan niin täytyy jatkaa. Jotain perverssimpää olisi varmasti löydettävissä. Sanallisesti en kuitenkaan pysty ilmaisemaan niitä tunteita, mitä smokin kuvailu sanoilla "cool" minussa herätti.

Muutaman kerran olen smokkiin törmännyt. Serkkuni käytti niitä siskonsa ristijäisissä ja vanhojen tansseissa. Kanadalaisessa bordellissa eräs rekkamies taas kävi kerran smokissa.

Itse olen olen parhaani mukaan onnistunut välttelemään smokkia. Eräässä enemmän casual-tyyppisessä juhlassa esiinnyin helppona ratkaisuna aikoinani smokissa. Lähitulevaisuudessa tosin teen sen varmaan uudelleen.

En minä nyt suoranaisesti paheksu smokkia, pois se minusta. Yleensä smokkimiehet vain tuppaavat olemaan agentteja, basisteja tai amerikkalaisia.

Isoisääni Johannes Harmageddonia lainatakseni: "Tässä maassa ei ole sivistyneistöä, vain valkoista roskaväkeä"


6.1.2009

Jäänsilta

Elämäni aikana olen kirjoittanut kaksi fantasiatarinaa. Siitä on noin viisi vuotta, jonka ajan olen kirjoittanut yhtä ja samaa tarinaa uudelleen ja uudelleen. Ajattelin nyt tappaa kaksi lintua yhdellä kivellä ja viimen kirjoittaa sen pois mielestä. Tämä on myös ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) jatkotarinani.

Luultavasti tämä herättää joissain satunnaisissa menneisyyden hahmoissa huvitusta tai ärsyyntymistä.

Jäänsilta

Esinäytös


Huone oli pieni ja silmin nähden ränsistynyt, gobeliinit olivat repeilleet ja ikkunalasit pölyttyneet. Takassa loimusi vielä muutama halko ja suitsukkeet täyttivät huoneen eksoottisilla tuoksuilla. Linnanherra makasi silkkisellä divaanilla keskellä huonetta, ottaen aina välillä pitkän imaisun lattialla olevasta vesipiipusta.

Ovelta kuului hiljainen koputus. Linnanherra puhalsi ulos savupilven joka lähti hitaasti nousemaan ylös ennen hajoamistaan. "Sisään", sanoi Linnanherra. Ovi raottui hieman ja kyyristynyt kamaripalvelija astui sisään. "Herra, teille on vieras." "Vieras?", kysyi Linnanherra. "Niin herra, vieras. Hän odottaa portilla ja pyytää tapaamista."

Linnanherra laski imukkeen piipunvarrelle ja nousi ylös. "Vai niin", hän sanoi pitäen pitkän tauon sanojen välissä, "Lähettäkää hänet suureen saliin." "Kyllä herra", vastasi kamaripalvelija ja peruutti katsettaan nostamatta huoneesta.

Suuren salin ovet avautuivat. Nainen käveli sisään. Hän oli pitkä mutta iholtaan epätavallisen vaalea. Hiukset taas olivat pitkät ja tummat, mutta sidottu kiinni huivilla. Vaikka hän olikin pukeutunut yksinkertaiseen ratsastushameeseen, niin tuota epätavallista näkyä pystyi silti helposti kuvaamaan kauniiksi.

Nainen käveli sirosti kohti Linnanherran valtaistuinta ja niiasi. Sitten hän nosti päätään ja tarkensi siniset silmänsä Linnanherraan. Linnanherra oli suuri mies, tätä korostivat entisestään turkikset ja rengaspaita johon hän oli pukeutunut. Vyöllään hänellä oli huotrassa lyömämiekka. Hiukset ja parta näyttivät siltä kuin hän olisi viettänyt viime viikot taistelukentillä.

"Iltaa hyvä Linnanherra", nainen totesi. "Iltaa teille myös matkalainen. Mikä on syynne tänne eksymisellenne", vastasi Linnanherra. "Suokaa anteeksi mutta minä en millään muotoa eksynyt, vaan tulin varta vasten tapaamaan teitä", "Hmm, vai niin. Esittäkää siis asianne", "Kuten tahdotte, mutta saanen esittäytyä ensin. Olen Sitriina Koski ja olen tullut rakentamaan tänne Jäänsillan."

Linnanherra oli hiljaa ja pui partaansa. "Jäänsilta?" "Niin", vastasi Sitriina. "Minun täytyy miettiä asiaa. Sillä välin voitte olla vieraanani. Annan käskytettäväksenne lähimmän palvelijani, hän järjestää teille kaiken mitä haluatte."