Olen ajatellut että minulla on vastuu valintojeni seurauksista. Valintatilanteissa olen aina elänyt yhden valinnan ja sen seuraukset. Se ei kuitenkaan ole riittänyt vaan olen myös yrittänyt elää ja kuvitella sen toisen valinnan elämän. Olen yrittänyt elää kaikki valinnat, elämät ja persoonat mitä minulle on annettu, jopa sellaisia mitä minulle ei ole annettu. Pidin sitä velvollisuutena.
Ikuisuuden takakannessa lukee: "Annoin elämäni tullakseni siksi mikä nyt olen. Oliko se sen arvoista?" Kirjassa oli myös idea. Idea siitä että valinnat ei sulje toisiaan pois vaan ne jäävät elämään omaa elämäänsä. Itse ajattelin että valinnat ja elämät kuolevat kun päästämme niistä irti. Jos asiat ovat toisin minä olen nuorempi. Minun ei tarvitse elää jokaista lainaelämää ja valintaa loppuun ja kuolla niissä, ne voivat elää itse.
Toisaalta parikymmentä vuotta sinne tai tänne, ei sillä niin väliä.
Yksi elämä oli kuitenkin ylitse muiden, kreivi Alexander Adlercranz. Kuva 1800-luvun parista herätti minut flegmaattisesta unesta pohtimaan mitä Alexanderille oikeastaan lopulta tapahtui. Se kaunis tarina ja minun täytyy kertoa vielä joskus. Ei siksi että olisin ollut paikalla, vaan koska minä olin kreivi Alexander Adlercranz.
Sen jälkeen voin antaa valitsettomien valintojen elää yksin.
Mangá “Loveless” se tornará semestral
6 vuotta sitten
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti