8.11.2007

Järjen uni synnyttää hirviöitä

Minulle eilinen on historiallinen tapahtuma, enkä ota kantaa historiallisiin kysymyksiin.

Auvinen oli kuulemma syrjäytynyt hyvä kuuliainen koululainen, nettifilosofi eikä taiteilija. Kiinnostuksen kohteina, mainitaan:
"Eksistentialismi, itsetietoisuus, vapaus, oikeus, totuus, moraali- ja yhteiskuntafilosofia, persoonallisuus- ja sosiaalipsykologia, evoluutiotiede, poliittinen epäkorrektius, aseet, ampuminen, naisten alistaminen, BDSM, tietokoneet, internet, nopea ja aggressiivinen elektroninen sekä industrial rock- ja metallimusiikki, väkivaltaiset elokuvat, FPS -tietokonepelit, sarkasmi, ironia, musta huumori, makaaberi taide, massa- ja sarjamurhaajatapaukset, luonnonkatastrofit, eugeniikka"

Omasta listastani löytyisi ainakin puolet noista. Ymmärrän sinällään myös kommentin:
"se, kuinka paljon tiedostan asioita, on tehnyt minut onnettomaksi, turhautuneeksi ja vihaiseksi"

Tosin minä olen niin laiska ihminen, etten jaksa oikein vihata mitään tai ketään kunnolla nykyaikaisen suvaitsevaisuuden aikoina. Tästä listasta ei löydy mitään minulle;


"Equality, tolerance, human rights, political correctness, hypocrisy, ignorance, enslaving religions and ideologies, antidepressants, TV soap operas & drama shows, rap -music, mass media, censorship, political populists, religious fanatics, moral majority, totalitarianism, consumerism, democracy, pacifism, state mafia, alcholohics, TV commercials, human race.
"

Paljon vihaa ja turhautuneisuutta yhdessä ihmisessä. Eihän viha paha asia ole, sotilaidenkin kuuluu olla vihaisia, mutta tämä oli enemmän kuin osiensa summa. Silti niin selkeitä ajatuksia (jopa valtion viritelmä), jotka ovat saaneet jopa kannatusta muilta ihmisiltä ennen välikohtausta.

Toisaalta, samoja ajatuksia on esitetty aiemminkin. Silti lukenut mies, omaksunut paljon lukemaansa, poiminut oikeat palaset maailmankatsomukseensa. Suhtautui vain hieman ikävästi elämään. Liika tieto voi sekottaa sun pään, mutta tällä kertaa se ilmeisesti vain tuki tunteita.

Minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, mikä ajoi tuohon masennukseen, jonka keskeltä yhteiskunnassa ei näkynyt mitään hyvää. Tuohon masennukseen, jota seurasi tuo asioiden pohtiminen ja lukeminen, syvä viha ja historia.

"Monet ihmiset tulevat hylätyiksi, eivätkä silti syyllisty murhiin. Hän teki mitä teki sen takia, kuka hän oli."

Voiko sitä paremmin sanoa? Eikö tuo oletettu Auvisen entinen naisystävä kiteytä kaiken.

7. marraskuuta alkoi Lokakuun vallankumous. Monet pitävät sitä pahana asiana. Monien mielestä se taas aloitti uuden ajanjakson maailman historiassa. Samaan tapaan koulukeskuksen tapahtumat avasivat ihmisten silmiä, vaikka vallankumous ei alkanutkaan. Auvisen ajatukset saivat julkisuutta vaikka kukaan ei niitä oikein ymmärtäisikään, niin ainakin se sai ihmiset ajattelemaan ja pohtimaan. Maailma on täynnä Auvisia, mutta hän oli vain sopivasti karksi ja sopivasti herkkä, väärä/oikea mies, oikeassa/väärässä, paikassa väärään/oikeaan aikaan.

Auvinen hävisi sotansa, tajusi sen panssariautojen lähestyessä ja päätti hävitä arvokkaasti pitäen huolta, ettei joutuisi vihaamiensa arvojen riepoteltavaksi ja holhottavaksi.

Kysymys kuuluukin, entä muut Auvisen kaltaiset yhteiskunnasta syrjäytetyt, joita ei hakattu tarpeeksi/hakattiin liikaa lapsena? En vaadi asiantilaan itse muutosta, tätäkin odotin eli osaan varautua. Silti yhteisen hyvän puolesta, ehkä?

31.10.2007

Armeijan harmaat ja Tampere

Sain idean junamatkalla Tampereelle. Muokkasin sitä hieman, yhdistin Aki Kaurismäen kertoman vitsin elokuvassa Arvottomat
jonka pohjalta keksin toisen runossa esiintyvän vitsin ja kokosin lopuksi filosofian kurssilla kuulemallani Matti Vanhasen kommentilla.
Armeijan harmaat ja Tampere

Kaartilainen
matkustaa punaiselle Tampereelle
Laskemaan valkean ruusun
Lenin-museon portaille

Kaunis aate

Mutta, tosiasiassa
mies haluaa nähdä vain
heilansa! sekä
omakotitalonsa
Pääministeri on käskenyt siivota pihan

29.10.2007

Itsesensuuria

Argh.

Tajusin. Yksityisten asioiden kertominen julkisesti on mahdotonta. Ainakin siina tapauksessa, että jättää olennaisia faktoja kertomatta ihmisille. Nytkin on tapahtunut kaikkea mielenkiintoista, mutta siitä ei saa puhua, eikä myöskään siitä, tai siitä mitä tapahtui perjantaina 1504. Kuitenkin on olemassa riski, että joku asianomainen lukee tätä ja murhaa kirveellä.

22.10.2007

Blondivitsi

Yleisön pyynnöstä. Maailman hauskin Blondivitsi.

Aihetta sivuten: Facebookin käyttöliittymä on jotain aivan käsittämätöntä (mutta sen onkin suunnitellut insinööri), eikä minun lukioani ole vieläkään lisätty joten en voi liittyä sinne. Aikaakin on kulunut vasta puolitoista kuukautta. Järki.

Järki uudelleen. Olennaiseen panostetaan.

16.9.2007

A, B, C

Talvikuningas aiheutti riisissä aivan järjettömän sanahelinän ja angstauksen. Minä otin siitä ihan saatanasti hermoa ja annoin palaa. Siinä teille pohdittavaa mulkerot.

A, B, C

Kyllästyminen luo lannistuttavan laajoja mittasuhteita
maailman tavallisuuden sijoittaminen
toisen asteen yhtälöihin on typerää
kaikki virtaa ylös, alas, pohjaan, huippuun
lumoutuneena Pythagoras
ratkaisi maailman ongelmat
kolmella kirjaimella
merkitys jäi oudoksi kuten pavut
johtuen huonosta käännöksestä
Kukaan ei laskenut
maailman suorinta kulmaa
eikä minusta, rajan ylittäneestä
ole teille apua harmaudessanne

Suuri punainen johtaja

Tarinat kertovat suuren punaisen Johtajan saapuvan Jyväskylään ensi vuonna. Pitäisi varmaan alkaa lukea dialektista materialismia tai muuttaa Siperian aroille rakentamaan tuulimyllyjä. Saa nähdä.

Otsikoissa on ollut myös punainen komentaja. Pitkään olet vaiennut, mutta nyt järjetön provosointi sai minuun puhtia. Tosin minulla on ollut vain mahdollisuus tutustua tuohon videotraileriin. Nyt tosin on levyäkin tullut kuultua.

Ensinnäkin, haluaisin kysyä, kuinka kummassa scifistä on tullut itseisarvo? Laaja-alaisesti katsottuna spekulatiivinen fiktio on surkeinta roskaa mitä ihmiskunta on tuottanut. Miksi lukea fantasiaa ja scifiä kun voi lukea Jack Londonia ja Ernest Hemingwaytä? Sitä paitsi minä olen kyllästynyt voimahaarniskoihin, implantteihin ja ennen kaikkea pimeyden torneihin.

Toisaalta kysehän ei ole scifistä scifinä vaan scifistä Scifinä. Scifi nyt on vain tapa käsitellä syvällisiä asioita, tuoda tyylikkään näköistä taustaa tai välttää sensuuria. Avaruusooppera on sitten asia erikseen.

Toisaalta minä olen vanhemmiten siirtynyt melko rauhalliseen ja kauniiseen musiikkiin. Goaan ja Deep Purpleen erityisesti. Ärsyttää sen takia ihan pirusti nuo papatipapati-rummut. Toisaalta ne katoavat nopeasti taustalle.

Animaatio oli kylläkin aika tyylikäs, piirrosjälki muistutti hieman Piha ilman sadettajaa, mutta musiikki synkkasi paremmin videon kanssa. Tosin muutama kohta oli aika karsea, en minä nyt Talvikuninkaaseen suoraan viittaa, mutta silti. Punaisesta joukko-osastosta tosin tuli mieleen aika hyvin Fedaykit
tai Waffen-SS.

Eniten ihmettelisin kuitenkin sisältöä. En nyt suoranaisesti sen puutetta, vaan keveyttä. Sisältö on niin selkeää ja yksinkertaista, esittävät sanat taas ovat kauniita ja monimutkaisia.

No, ihan kivaa sanahelinää ja rytmiä. Voisi tätä lisääkin kuunnella. Itseasiassa ei, minä jaksoin kuunnella vain puoliin väliin. Se oli niin mekaanista, ei yhtään virhettä, mutta ei mitään tunnettakaan. Teknisesti loistava, mutta tylsä.

Onneksi tätä ei kuitenkaan ilmeisesti myydä kovin isossa paketissa, muistelen itse kauhulla järkyttäviä tuplakansilla varustettuja vinyylejä. Nojaa, kyllähän Suomessa puuta riittää.

Animea, jälleen

Animelarp palautti taas uskoni japanilaiseen animaatioon. No ei, oikeasti se oli Gankutsuou, tuo sanoin kuvaamaton aivan uskomaton tulevaisuuteen siirretty versio Monte-Criston. Siinä oli näkemystä ja taidetta, voisin jopa sanoa hieman eurooppalaisuutta. Edellisen jakson tapahtumat näes kerrattiin ranskaksi, samaten kirjeet, kirjat, sanomalehdet ja muut olivat ranskaksi. Guh.

Nyt aloitin kaksi uutta sarjaa ja jatkan kahta kesken jäänyttä.

Angel Heart pitänee katsoa jossain vaiheessa pois, kun se kerta täällä on. Hyvin kauniisti piirretty sarja jota suositeltiin Paranoia agentista tykänneille. Muuten hienoa, mutta juoni on tylsä ja henkilöt samoin. Oho, tätä on ilmeisesti tullut lisää aina 52:teen osaan asti.

Boogiepop Phantom jäi kesken jostain syystä. Hivenen ahdista, synkkä sarja joka linkittyy Serial Experiments Lainiin. Päähenkilön ääninäyttelijäkin on sama. Mukavan kaunis ja hehkeä.

Kimi Ga Nozomu Eien on saippuaooppera, muttei komedia.

Se ei ole Love Hinan kaltainen klassikko, vaan muistuttaa ehkä enemmänkin Shufflea. Shuffleen tuli sisältöä ja synkkyyttä loppua kohden, tässä taas jotain järkeä saattaa tulla jo toisessa jaksossa. Asioita oikeasti tapahtuu. Päähenkilöitäkin on onneksi vain neljä ja tyttöystävä saadaan jo ensimmäisessä jaksossa. Miten tämä on mahdollista? Loogisesti ajatellen neliö/kolmiodraama aikoo vaihtaa tyttö/poikaystäviään ilman mitään järkeä.

Kysyisin kuitenkin taas, miksi kaikissa sarjoissa joissa edes mainitaan koulu, poika pitää toista kättäkäsi taskussa ja toisella kantaa identtistä salkkua olkapään takana?

Tytöt joiden panostus keskusteluun on kyllä ei kehtaa valittaa. Niitä on oikeasti olemassa. Puhuvat vain sähköjohdoista ja pyytävät kaikesta tekemästään anteeksi.

Key The Metal Idol, tästä tuli mieleen Albert Monroen rakkaus Eva. Sivuosassa näyttää olevan tappajarobotteja, tiedemiehiä, suurvaltoja ja markkinataloutta. Pääosassa taas 13 vuotias androidityttö nimeltä Key. Hän ei ole mikään lahjakas herra Ripley. Key ei oikein hahmota ympäristöään ja sen suhteita, täydellinen tumpelo oikeastaan. Tässä ei ole kuitenkaan kaikki.

Key on robotti, mutta hänellä on mahdollisuus tulla ihmiseksi. Hän tarvitsee siihen vain 30 000 ystävää. Niin. 30 000 ihmistä jotka rakastaisivat Keytä. Aikaa puoli vuotta. Taisiisniinkumutkutäh. Aika reilua. Tältä odotan kyllä melko paljon.

No, siinä tämän kertainen raportti. Ghost in the Shell II Innocence tulee varmaan katsottua tänään.


30.8.2007

Kuolleen lehmän estetiikka

Minut on kukistettu. Serkkuni on totaalisen annihiloitu, hän pelaa Warlords 3 battlecryita. Minutkin on annihiloitu, aloitin pelaamana Hearts of Iron 2: doomsday:ta. Kakis vuorokautta takana, ja hyökkäys Neuvostoliittoon on vasta alkanut, vuosi 42. Tähän kuitenkin palaana myöhemmin.

Totesin myös että tänään on 31. elokuuta 2007. Toisin sanoen risingshadow.netin lyhytnovellikilpailu on ohi huomenna. Tästä olen hieman katkera, mutta ei voi mitään, oma vikanne kun ette antaneet ideaa jonka tuntisin.

Kirjoitin kuitenkin runon. Se ei ole kovin viimeistelty tai täynnä ideaa, lähinnä sisäpiiri- ja foorumi viittauksia.

Kuolleen lehmän estetiikkaa


Jälkikäteen ajatellen
suuri yö oli pettymys
liian äkillinen ja intohimoinen

Sittemmin
ego otti ylivallan
metalli kasvot suljettiin teräskypärään
haarniska taottiin
varrastettujen lahnojen suomuista

Minä olen viaton
aina siihen päivään asti kunnes
tapaan tytön jolla on
purkinavaaja tai korkkiruuvi

15.8.2007

Länsirintamalta ei mitään uutta

Jep, rintamalla on ollut aika hiljaista viime aikoina. Elokuvia on tullut katseltua ja ropeconissa käytyä. Suurena pelien ystävänä olin hieman pettynyt kun löysin itseni useimmiten boffoturnauksesta, livebloodbowlista tai tanssimasta (tosin se vuoropohjainen ff-larppaus oli ihan kool).

Tosin en minä kyllä muista yhtään mitään koko kesästä. Hyviä syitä kuitenkin oli olla kirjoittamatta. Esmes Länsirintamalta ei mitään uutta. Yläkoulusta lähtien oletin sen olevan Tuntemattoman sotilaan veroinen tiiliskivi, mutta kyseessä olikin mukavan kevyt pokkari.

Karua tekstiähän se oli, muistutti paljon tuntematonta, ainakin hahmojen osalta. Oli siellä Rahikaiset, Koskelat ja muut, jopa se kohta missä ihmeteltiin hevosten paikkaa sodassa. Eniten yhtäläisyyksiä löytyi kuitenkin sodasta, joka on aivan yhtä järjetöntä, satunnaista ja kaaoottista molemmissa.

War, war neve changes.

Oppikirjoissa on muuten oikeasti eroa, Galleri on huomattavasti helpommin omaksuttava kuin Kanal. Ainakaan se ei tartu niska-perse otteella kiinni, heitä katuojaan, hypi päällä ja totea ettet osaa.

Palataan asiaan, saatan kirjoittaa taas jotain ja kertoa salaisuuksia protun puistotapahtumasta. Kaikki kuitenkin alkaa jälleen alusta ja vanhojen tanssit tulevat taas (Kuten myös Higurashi). Onneksi on aikaa rentoutua Hotelli Harmoniassa ja Kuromarketin leivissä.


14.7.2007

Akvaario kävi ahtaaksi

Minua yritettiin valistaa. Tajusin, runon ei tarvitse olla tarina, se voi olla vain hetki tai kuva. Eikö se kuitenkin ole kauniiden sanojen hukkaan heittämistä?

Akvaario kävi ahtaaksi

Neito löydettiin viimein
hukkuneena
punaviinin värjäämiin lakanoihin

5.7.2007

1944

Niin kauan kun on voitolla faktoihin luotetaan ja totuus on helppo hyväksyä. Häviäjät tarvitsevat pumpulia ja toivoa.

4.7.2007

Kaarti kuolee muttei antaudu

Maahinkaiskaarti, Kuvan otti Jaakko Broström

Sotahuuto 2007 on ohi. Kyseessä ei siis ole larppi, vaikka niin voisi luulla koska paikanpäällä on aivan hirvittävä tunnelataus.

Kuolin kolme kertaa tapahtuman aikana. Sain hankittua itselleni mailin (chain mail, renhashaarniska) päivää ennen lähtöä. Kolme metrisen keihään sain tunnin ennen skenaarion alkua. Kypärä minulla olikin jo ennestään. Kolme korsto kilpineen oli määrätty aikaisemmin suojelemaan minua, kaveriksi sain vielä hilparimiehen ja jousinaisen.

Hauskaa oli. Maahinkaiskaarti on toimii realistisella asenteella. Joonas Kekkonen totesi bofferoinnin olevan sellainen laji, että siitä ei koskaan tulla järjestämään MM-kisoja tai ansaitsemaan rahaa. Toivotaan niin, kysehän on vain hauskanpidosta.

Myönnän, että Maahinkaisista saattaa puuttua tyyliä, siellä on sekaisin ties mitä hihhuleita ja kaikenmaailman haarniskoita ja kypäriä. Pointti on kuitenkin, että kaikilla on vähintään kypärä ja haarniska, ruma mutta toimii. Ryhmä Rämällä on aivan järjetön budjetti, ja sen mukainen yhtenevä varustus. Onhan siinä kyllä tyyliä, ja tunteettomilta teräspedoilta varmasti vastustajistakin näyttivät.
Mikon pienryhmä, minä toinen vasemmalta, kuva: Tutta Kesti
No, maahinkaiset aiheuttavat silti kauhua vastustajissaan, tai no, suurin osa on jo tottunut valkopunaisiin sotureihin. Ensimmäisen sijan vei tänäkin vuonna El Muerte, viron porukka eli Vishna-Ghrim tuli toiseksi ja Maahinkaiset kolmanneksi. Niin minulle ainakin kerrottiin, loppubrieffin missasimme koska piti pakata bussia. Pisteet tulevat kai myöhemmin.

Ensi vuonna taidan kuitenkin loikata joko Noin seitsemänä veljekseen tai Ruttoon. Molemmat ovat tietyssä muodollisessa mielessä maahinkaisia. Saan kuitenkin juosta vapaasti kuin taivaan lintu ilman haarniskaa.

Tänäkin vuonna tapahtumasta jäi ainakin viisi tuntia videomateriaalia ja sadoittain kuvia. Paikalla oli myös kymmenen virolaista ja yksi italialainen, ensi vuonna osallistujamäärä ylittää varmaan neljänsadan ja ulkomaalaisia on muutama enemmän. Miksi siis media ei huomioi tapahtumaa ollenkaan? Siksikö että rahaa tai MM-kisoja ei tule koskaan?

Rappiolla ei ole hyvä olla

Joku yksittäinen ja satunnainen olento on ehkä saattanut jopa "ihmetellä" minkä tekosyynvarjolla olen ollut kuukauden kirjoittamatta. Mäyrän lainatakseni: "Kyseenalaistatko epäpätevyyteni?"

Kaikki alkoi hyvin viattomasti. Suunnitelma oli yksinkertainen ja toimiva. Ensin viikoksi Tapsan mökille, sieltä kätevästi Helsinkiin Käpälämäkeen, josta sitten Tampereelle Risingshadowin Särkänniemi-miittiin, jonka sain kätevästi järjestettyä juuri kyseiselle ajankohdalle.

Pieleen meni Niilo. Mökkiviikko alkoi päivää aikaisemmin, ei siinä mitään. Pääsin käymään Seinäjoella ja Fantasialinnassa. Suosittelen, aivan uskomaton paikka. Voittaa jopa Hesan fantasiapelit. Tilava ja hyvin suunniteltu, hyvää seuraa ja mukava myyjä, joka mieluummin myy paljon kuin antaa vaihtorahoja. Sinne olisi voinut jäädä vaikka asumaan, Jauho (Myyjä): "jos hinnasta sovitaan, tuolla takapihalla olisi vaikka teltalle tilaa..."

Serkkuni soitti myös muutamaan otteeseen, sekoitti Kankaanpään Kirkkonummeen ja joutui siksi tekemään turhan reissun Iisalmeen.

Järkytys tuli poistuessa, kaikilla oli ajokortti, siis ihan kaikilla, hyvin hämmentävää. Helsingissä lähdin Ruoholahteen, protukoulutuksessa tapaamani tyttö oli luvannut yöpaikan, niin minulle kuin serkulleni. Kävimme Rööperin mormonien jäähyväisbileissä (Oli lähdössä lähetyssaarnaajaksi Turkuun), se oli ihan mielenkiintoista. Kotiin palattua minulle esiteltiin iso-veli. Muuten hyvä, mutta mehän sitten tunsimmekin jo toisemme, aikaisemmasta koulutuksesta.

Selvisi myös, että kyseinen veli oli myös Hässäkän kitaristi. Ilmeisesti myös hyvä shakinpelaaja, toisin kuin siskonsa. Rehellisesti sanoen, kun miehet pelaavat shakkia niin naiset ovat hiljaa.

Protujen isä Pentti oli kuitenkin hyvä tyyppi. Katsokaas, tapahtui niin, että larpin jälkeen päädyimmekin Suomenlinnaan jatkoille emmekä Särkänniemeen. Tämä johti myös siihen, että viivyimme Ruoholahdessa suunniteltua pidempään, aina tiistaihin saakka. Pentti hyväksyi asiat sellaisina kuin ne olivat. Muumitalo.

Lopulta päädyimme serkun kanssa siis Jyväskylään. Siellä ihmiset olivat hieman järkyttyneitä, "Täh? Te olitte Pentti Karvosen luona viikon? Eikös se ole vankilassa?" Hieno suku, monien sukupolvien tuntema.

Seuraavana päivänä komennettiin lähtö Kiuruvedelle. Sieltä matka jatkui Iisalmeen, ja paikalle saapui Juhannus. No, minusta ja minun serkusta oli susurta hupia ihmisille, tapasin kuitenkin uusia ihmisiä ja pääsin mukaan rakentamaan tornia toripöydistä.

Lopulta, kolme päivää ennen sotahuutoa pääsin kotiin. Mukanani oli edullisesti hankittuja MtG-kortteja ja neljätoista euroa hukkaan heitettyä rahaa, eli akselivaltojen aloituspaketti History of Warista. Mikä järki on toisen maailmansodan-aiheisessa keräilykorttipelissä? Varsinkin Saksalaisten tekemässä, voisivat jotain pientä krediittiä näes antaa Briteille, liittoutuneet kuitenkin voittivat sen sodan. Sanon siis, älkää ostako missään nimessä brittejä, niillä on huonommat lentokoneet, jalkaväki, tankit ja jopa huonommat laivat.

Tässä hieman selitystä, seuraavaksi kerron sotahuudosta, laitan muutaman runon ja arvostelen uusimman Aku Ankan.



Adios.

7.6.2007

Mies ja aurinkolasit

Hampaat ja nenä ovat kipeä. Sen siitä saa kun ei käytä umpikypärää boffatessa, itse en sellaista tuskin koskaan käytä, rajaa näkökentän. Sotahuutoon on kuitenkin vain 21. päivää, ja Maahinkaistkaartin harjoittelu on ollut aktiivista. Hyvin menee jos saan hilparin/keihään ja haariskointia.

Pelasin myös Deus Exen läpi, vaikka serkkuni taisi ehtiä ensin. Samassa päätin ruveta impressionistiksi. Toisaalta en ole vielä jaksanut keksiä kuinka muokata täällä asettelua.

Mies ja aurinkolasit

Kymmenen vuotta hän on kävellyt
Amerikasta tiibettiin
Laseja hän ei riisunut kertaakaan
huomattuaan mehiläisten kuolleen

päätti pelastaa maailman
kolajuoman, soijatiivisteen, suklaan
jälkeen
esiripun vetäimen alas ei tuntunut yhtään niin pahalta
Toisaalta
musta helikopteri ylirri meret nopeammin kuin kirjekyyhky

Netti toimii taas

Netti toimii taas. Mitä hitto sitä sitten oikein keksisi? Oikeastaan olen miettinyt, että ensin konetehojen kasvaessa ja sitten myöhemmin modeemin vaihtuminen kiinteäksi yhteydeksi on omannut negatiivisen vaikutuksen elämään. Minä muistelen, että ennen koneita oli paljon enemmän aikaa tehdä juttuja. Nyt kaikki aika menee vain tässä, eikä mitään saa tehdä.

Nojoo, katsoin Pirates of the caribbean: Dead man
's chest, lähinnä siksi että se uusi osa on tullut teatteriin. Olisi ehkä pitänyt katsoa se ensimmäinenkin uudestaan... Sen mitä elokuvasta tajusin oli kuitenkin positiivista. Epäkuolleista luuranko ja zombipiraateista oli päästy eroon. Näissä uusissa pahiksissa oli jo huomattavasti enemmän syvyyttä. Jack Sparrow muistuttaa myös Monkey Islandia, Guybrush jolla on selkärankaa ja karismaa, Tunner on lähempänä sitä typeryyttä.

Monkey islandissa ja pirates of the caribbeanissa on hyvin samanlaiset maailman lait ja asenne. Elokuva perustuu tosin lähinnä henkilöiden välisiin suhteisiin ja kolmiodraamaan, samaan tapaan kuin Hyvät, pahat ja rumat. Päähenkilöt kulkevat ympäriinsä draamanlakien mukaisesti, perässään pari epäonnistujaa jotka yrittävät lähinnä pysyä hengissä toimiessa samalla koomisina kevennyksinä ja selittävät absurdit juonenkäänteet katsojille.

Elokuva on pohjimmiltaan sitä, että kolmikko miekkailee keskenään ison viidakon läpi pyörivän vesipyörän päällä ja sisällä yrittäen saada pientä kangaspussia. Porukka rullaa Knightleyn ohi joka katsoo katsojan kanssa "ihan saatanan hämmentyneenä, että mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu". Sillä aikaa sidekickit pakenevat tyhjä arkun kanssa. Loppujen lopuksi kukaan ei tiedä missään vaiheessa, mitä tapahtuu tai miksi tapahtuu. Kaikki ovat ihan pihalla. En kyllä ihmettele miksi Jack on kokoajan kännissä, ja Turner näyttää olevan ihan ulkona.

Katsojan ja jokaisen elokuvan henkilön vedätys oli kyllä pirun viihdyttävää.

Sain myös hahmoni Käpälämäkeen. Se on täydellinen, uskomaton, paras. Lähin kuvaileva lause on: onghihihiihhihzzzxvzxlmslgu. En tajua, aivan liian nerokas. Haluan kyllä jatkohahmon jos tämä jatkuu. Ainoa miinus on kyllä, se että Pyry on syntynyt 91.


Sattumalta näin myös PMMP:en Matkalaulun musiikkivideon televisiosta. En ollut yllättynyt, se vain kuvitus kappaleelle. Onnistuneempi tosin kuin Nick Caven Where the wild roses grow. Muut Nick Caven videot olivat kyllä hyvinkin laatua, vaikka Henry Lee video ei toimi itsenäisenä kokonaisuutena ilman musiikkia. Opin samalla, että kannattaa lukea lyriikat.

Protulle en päässyt, se yksi lähti sinne viikon alussa, ja toinen lähtee ensi viikolla. Darn. Nakertaa. Eikai auta muuta kuin todeta sen olevan viherpunainen kommuuni.

Nah, ensi kerralla jotain järkevämpää.

15.5.2007

Kaksisataa metriä jokea

Blogini on jo vuoden vanha. Sen kunniaksi nörttiniksit katoavat ja tilalle tulee vähintään yksi runo kuukaudessao. Olkaa hyvät. Kyseisestä piti tulla viime vuoden puolella tarina, mutta se palasi mieleeni matkalla Haapamäelle.

Kaksisataa metriä jokea

Kolme intiaania
siemailee tervaa nuotion valossa
autiolla
hiekkarannalla

odotettuaan valkoinen mies
ilmoittaa
Olette yksityisalueella

kukaan ei kyseenalaista
nuotiokin
jää puhdistamatta
intiaaneille
käteen jää vian norjanarmeijan makuupussi,
Rantahietikolle putoava
kierrekorkki


***

Argh, tämä pilasi rytmityksen. No, täytyy perehtyä siihen kuinka saa tekstin koodattua niin, että se pitää valmiit sisennykset.

EU melkein protuilee

EU ja Kokoomus iskivät jälleen, vaikka luulin että eläisin elämäni puhumatta koskaan sanaakaan englantia.

Viime viikko oli taiga-viikko. Saimme vai-vieraiksemme lähes puolisataa oppilasta ja opettajaa euroopanmaista, eikä tietenkään tavallista koulua. Itse lähdin valokuvaamaan, toverinani Luxenburgilainen tyttö joka joi suojajuomaa. Olihan siellä muitakin, espanjalaisen tytön kanssa ei ollut kommunikaatiota hirveämmin, mutta unkarilainen on alkanut kirjoittaa minulle.

Tähän mennessä kaikki ovat sanoneet, että oli hauskaa. Lukuunottamatta juhlien jälkeistä, kahdeksalta heräämistä ja vaellusta sateisessa metsässä. Muthei, se on Suomi.

Viikko vei meidät myös Jämsänkosken metsäoppilaitokselle. Se oli yllättävän jännä paikka, semmoisia vempaimia ne koneet siellä. Yhtä kovaa kamaa kuin T-34:set. Ainoa miinus oli se kolme tyttö per vuosiluokka.

Matkalla Jämsänkoskelle totesin, että Tsekki on erillainen paikka. Tsekkiläiselle tytölle olikin astetta vaikeampi tehtävä selitettä Lenin ja Ernesto merkkejä. Pitäisi sille kirjoittaa.

Loppuhuipennuksena oli tietenkin perjantain jäähyväisjuhla (ööh, sitä ennen oli ollut tiistaina ja torstainakin juhlia). Siitä minä en kyllä sano yhtään mitään. Päivällä oli kuitenkin aika mielenkiintoista. Melkoista hippitoimintaa ja EU-propagandaa, mutta se oli ihan kivaa. Ja, eikös protu tee juuri tuota samaa, mutta huonommalla musiikilla?

Huomauttaisin kuitenkin, että suomienglanti on melkein hyvän kuuloista. Ongelma on lähinnä sisällössä. "Now. We. All. Humans. Are. Locked In. This. Room. For. Celebrating." Luxenburgilaisilla, ei tämän kaltaisia ongelmia, sitä paitsi niiden rehtori pääsi kaikkien joululahjalistalle pitämällä vain minuutin mittaisen puheen kolmella kielellä.

Kaikesta huolimatta, arvostan. Oli hauskaa, mutta niin yleensä käy kun laittaa samaan paikkaan viikon ajaksi saman tyylisillä tavoitteilla varustettuja ihmisiä.

Kustannustoimittaja

Kenraalimajurin mietteitä

Kenraalimajuri sytyttää piippunsa aavikon paahteessa
Viittoo alemman upseerin luokseen
Kenraalimajuri polttaa piippuaan
Virkkoo kuitenkin
Jotain epämääräistä mössöä

Saisiko saman englanniksi?
Tiedustelee britti sakemannilta
Ymmärrän, olet uusi täällä

Sinä näet aavikon
Minä näen pelilaudan
Hitaasti murahtelevia kissapetoja
Puhjenneita vesipulloja kraattereissa

Ethän sinä haistakaan mitään
Minä haistan bensiinin, öljyn ja rikin katkun
Unohtamatta palavaa tuoksua
Muodottomaksi sulaneen metallin päällä

Kuulet hiljaista jatsia
Mutta entäpä konekiväärin nakutus
Joka peittyy ulinaan ja voivaukseen
Tärähtelevään tantereeseen


Saksalainen vetää viimeiset savut piipustaan
Britti tarjoaa teetä
Tajuamatta sanaakaan
Kenraalimajuri huokaa raskaasti
Peittää auringon hattunsa lipalla ja ottaa nokoset

Olet vapaa


***


Kustannustoimittajan mielestä tuossa oli liikaa löysyyttä. Runo ei myöskään ole kieleltään tarpeeksi desprektiivisia ja se on myös liian stereotypinen. Ehkä hivenen liikaa toistoa.

Hmm, hieman sääli. Minä alunperin pidin tuosta, vaikka se olikin kirjoitettu viidessätoissa minuutissa steel panthersista saadun inspiraation vallassa Rommelin kunniaksi. Hmm, ehkä minun pitäisi sanoa, että se on laulu, tai runoproosaa. Lähinnä minua ärsyttää, se että Emmareetta on muka parempi kuin tämä.



6.5.2007

Ekologiaa

Loppujen lopuksi on vähän liian ekoistista puhua täällä aina vain itsestään. Joten kysyin itseltäni: "Kuinka voisin sekoittaa muita ihmisiä tänne?" Vastaus on pinkki puhelin, ei siis banaanipuhelin, eikä myöskään pinkit näppäimet.

Söin äsken ananasta, mutta juju on siinä jostain syystä uutta puhelinta seuraa uusi liittymä vaikka numero säilyy. Kuitenkaan tekstiviestit eivät säily. Luonnollisesti ne ovat olleet osatekijöitä erinäisissä runoissa ja inspiraation lähde joten laitan tänne niistä muutamia satunnaisesti valittuja.

Aloitan kaikkein vanhimmalla viestillä, vastaanotettu 22:45:08: 27.04.2005, juuri kun olin menossa nukkumaan.

"Rise and shine Mr. Freeman. Wake up and smell the dust of communism."

Vuotta nuorempi viesti samalta lähettäjältä.

"Ota lohi, ei mee elämä ohi"

Nyt vaihtuu lähettäjä, mutta viesti on paljon selvempi.

"KlaRa vappen! Homo perkele, PYGsy selvänä vaikka vaikka mikä olis."

Nämä kaksi seuraavaa ovat eri lähettäjiltä, mutta aika eroa on vain minuutti. Hieno osoitus murreeroista.

"Avari, kultaseni"

"Litsari"

Tästä minä en tiedä mitään.

"En tiedä mitä teen. Tai luultavasti tiedän, mutta en tunnusta. Kuinka niin? Missä edes on kuuluisa Rööperi?"

Hieman uudempaa mallistoa, ajalta IICON. Puhetta kermälikööristä.

"Naulitse se ristille. Eiku. Uhkaile sitä ristillä."

Ja eteenpäin lähetetty.

"Kermalikööri on perkele!"

Opetus siitä, kuinka yöllä ei pidä lähettää viestejä.

"Kuka upposi kaurapuuroon? Miten tehdään oikeita ihmisiä ja saadaan täysiä tietoja? Selitä hieman"

Tämä jäi ikuiseksi mysteeriksi.

"Minen sitten osta sinulle kaljaa."

Samoilla linjoilla, mutta ymmärrettävämpi.

"En aio ostaa sinulle valkeaa rautahepoa."

Loppuhuipennuksena:

"Mä en oo Frederik."

Epäolennaista, mutta sainpas sentään jotan kirjoitettua. Kirjoittakaa siis tekin pikku tursaat, noita saa vapaasti hyödyntää inspiraation lähteenä.

25.4.2007

Täältä tulee teini-ninjat!

Jos joku kysyisi minulta kenen joukoissa seisot vastaisin, että tänään ainakin neljän täysin satunnaisen ihmisen kanssa autiolla pihalla laulamassa taistolaisballadeja turtlesnaamaria käyttävälle pojalle. Ja vappu on vasta tulossa....

Tarkalleen ottaen, minähän en oikeastaan seiso kenenkään joukoissa. Pikemminkin istun keskustan vessassa ja nukun kokoomuksen kokouksissa. Minut myös ristiinnaulittiin kokoomusnuoreksi tänään, tuon uskomattoman lauluesityksen lisäksi.

Joskus. Joskus, minä selvitän mikä saa ihmiset tekemään tällaista. Vielä en sitä kuitenkaan ymmärrä. Luultavasti seinät, muurit ja vankilat.

24.4.2007

Sanottava toisin

Hmm, joku sanoi joskus, että jokainen ihminen saa eläessään viisitoista minuuttia julkisuutta. Jos julkisuudeksi lasketaan puolisivua täyttävä lähikuva kasvoistani, televisioesiintymiset ja erilaiset esitykset kirjamessuilla ja kirjastoissa, niin minä olen kerännyt sitä jo runsaasti enemmän kuin viisitoista minuuttia.

Kannattaa siis harrastaa kaikenlaista, maineen kasvu on suhteellista harrastukseen käytettyyn aikaan. Tietojen säilyttämisen suhteen olen tehnyt, kuitenkin samalla tavalla kuin vaarini eli minulla ei ole mitään. Paitsi se yksi aikido-lehden numero.

"Sanottava toisin -niminen videokokonaisuus koostuu kuudesta 13–18-vuotiaiden nuorten työstämästä videosta. Runovideo-projektin tarkoituksena on ollut totuttaa nuoret taiteen tekijät luovaan vuorovaikutukseen ja keskusteluun kahden eri taiteenlajin välillä. Videoiden konkreettisten sisältöjen lisäksi työskentelyn aikana on keskusteltu myös taiteenlajien yhteisistä ilmaisukeinoista.

Videoille kuvatut runot ovat kirjoittaneet Helena Hakkarainen, Anna-Minja Heikkinen, Reetta Kannas, Milka Luhtaniemi, Anniina Nirhamo ja Miikael Saaristo. Videoiden kuvauksesta vastaavat Rosa Hiekkanen, Laura Kangasmetsä, Annina Kasvi, Miia Löppönen ja Susanna Tallgren,

Valmiit runovideot tallennetaan Jyväskylän kaupunginkirjaston maakuntakokoelmaan. Videokokonaisuuden voi myös lainata Jyväskylän kaupunginkirjastosta."

Kuten huomaat minun nimeni on tekijälistalla. No, minähän tunnen kuvataidekoululaiset ja sanataidelaiset, oppilaat ja ohjaajat, olen käynyt videointi ja valokuvaus-kurssit ynnä muuta. Taitoa ja kokemusta löytyy kaikille taiteenaloille, paitsi musiikille jossa voin toimia vain tuottajana, en esiintyjänä. Eli hyvinhän tämä meni, katsojia oli yllättävän paljon.

Kokonaisuuden pisin runo, Emmareetta on käsialaani. Laitan sen tähän niitä varten jotka eivät tule näkemään videota.

Emmareetta


Linja-autossa hän rakensi tikapuut
Kerroin
kirjoittamisesta,
tyttöystävästäni,
sateesta

Hän kuunteli, hän ymmärsi
niin erilainen että luotin häneen
Lähtiessään hän kuiskasi minulle nimensä

span style="font-size:100%;">
Toisen kanssa ihmettelin
Miksi puhuin?
Miksi kerroin?

Junassa hän kuori sipulin
Kerroin
kirjastani,
vaimostani,
murheistani

Hän kuunteli, hän ymmärsi
Hän oli niin luottavainen että häikäisi minut
Lähtiessään hän kuiskasi minulle nimensä


Toisen kanssa ihmettelin
Kuka hän on?
Missä hän asuu?

Omenatarhassa hän antoi minun itkeä olkapäätään vasten
Kerroin
best-selleristä,
pirstoutuneesta kukkaruukusta,

jäisestä tiestä

Hän kuunteli, hän ymmärsi
lähtiessään hän ojensi minulle greipin, silloin minä unohdin
Hänen nimensä

****

Siinä teille tulkittavaa. Voin kertoa alun perin kirjoittaneeni sen #Risingshadow irc-kanavalla käydyn keskustelun jälkeen noin kolmelta yöllä 21. tai 22. helmikuuta 2005 tunnelmallisen musiikin vaikutuksen alaisena. Alkuperäinen aihe ja teema on kadonnut ja löytynyt uudestaan ja lopulta muodostunut tuollaiseksi. Minä en pidä siitä enää sitten yhtään.



18.4.2007

Pyhää kamaa

Mainostatko. Argh.

Puskaradio ilmoitti, että Irtiottoja on loistava sarja. Pääsin mukaan vasta nyt, neljännellä jaksossa ja olen hieman ulkona. Totean kuitenkin että, hyviä hahmoja, vahvoja näyttelijöitä ja tehokas leikkaus. Juonesta en tiedä mitään.

Kuitenkin, mieleeni muistu Lassi & Leevi strippi missä Lassin Isä katsoo televisiota. Räyhää keskimmäisen ruudun siitä kuinka television tunkeilevaisuudesta ja viimeisessa ruudussa päätyy katsomaan televisiota mahdollisimman kaukaa.

Hieman samankaltainen tunne. Irtiottoja tuntuu aivan liian henkilökohtaiselta seurattavaksi. Eikä se johdu, äkkinäisistä leikkauksista tai näyttelijöistä, vaan kokonaisuudesta. Pieniä Julmia tarinoitakin vaikuttaa vuosisadan hauskimmalta sarjakuvalta. Jos Sofi Oksanen saavuttaisi edes murto-ostan Irtiotoista niin hänestäkin tulisi kirjailija.

Argh, yhdistelmä Freukkareuden Kipee-biisiä ja Yksi lensi ylikäenpesän leffaa. Raastavaa mutta, koukuttavaa.

Näin innolla revitään maahan, poltetahan työmme kallista tulosta!

En ymmärrä, olin tunnin selaamassa risingshadowia ja kirjoitin samalla kolme lausetta "Leipä, aikamme vitsaus"-juttuun, jonka muokkasin aiemmin julkaistakseni sen koulunlehdessä. Jeps, olen lehden virallinen kommunistitoimittaja.

Tässä on kuitenkin moraalinen ristiriita. Puolet kirjoittamistani jutuista on kirjoitettu jo aikaisemmin (ja osa julkaistu täällä), joten niiden tekemiseen ei ole mennyt aikaa hirveämmin. Toistaalta, jos haluan kurssin tarvitsen vähintään 35 tuntia, siis 35 tuntia lehden tekoa. Tähän lasketaan se jos käyn painamassa kopiokoneennappeja painopäivänä.

Rehellisesti sanottuna, minulla on ehkä mennyt noihin neljään juttuun puolitoistatuntia. Ensimmäistä prosessoin päässäni aiemmin viikolla, kuten muitakin, ja ne kaksi olivat vanhoja. Tietenkin voisin lisätä tähän sen ajan, jonka käytin Civilzation kolmosen pelaamiseen kirjoittamisen siasta. Voisi olla myös hyvä tuplata se koska ne olivat yötunteja. Lisätään joukkoon se tunti joka meni niihin kolmen lauseen uudelleen kirjoittamiseen, sekä tietenkin lehtipalaverit. Eiköhän myös tämän voisi sijoittaa mukaan?

Se pyöristyy sopivasti varmaan johonkin kymmenen tunnin tienoille. Ymmärtäkää, minulla ei ollut vaihtoehtoja, kirjoittamiseen käyttämäni aika on suhteellista, eikä sitä voi mitata. Koneen ääressä istuminen on se pienin osa (ööh).

Muutamia vähäpätöisimpiä uutisia.

1. Laulukurssi on kasvattanut äänialaani noin puolitoistasenttimetriä. Ihanaa.
2. Porvarihallitus rahoittaa hippikommuuneja, siis minun serkku muutti. Eikä mihinkään opiskelijakämppään vaan ihan omaan taloon, jonka vuokran valtio kustantaa, ja jossa hengaa Iisalmen huonompi puoli.
3. Protu lähetti salamurhaajia kimppuuni. Selvisin voittajana.

30.3.2007

Second Sino-Japanese War

Oli vuosi 1937. Kiinalaisupseeri katseli taivaanrantaan. Hän tiesi Japanilaisten joukkojen lähestyvän hänen perääntynyttä armeijakuntaansa kaiken aikaa. Tykistöä vetäneet hevoset olivat kuolleet väsymykseen. Upseeri komentanut ruotsalaisilta ja saksalaisilta ostetut at- ja aa-tykit puolustusasemiin, viidakon kahtia halkaisevan kukkulan läheisyyteen.

Apein mielin hän katseli armeijaansa. Saksasta ja Venäjältä ostettuja konekiväärejä, halvalla ja mahdollisimman nopeasti tuotettuja hanyang 88 kiväärejä, kymmenittäin kranaatinheittimiä ja tykkejä, muutama vickersin tankki ja kotimainen panssariauto. Upseeri tuhahti, teoriassa hän pystyisi sitomaan Japanin joukot tehokkaasti. Käytännössä ei.

Kiinalaisten kasvot olivat täynnä pelkoa, miehet olivat väsyneitä ja nälkäisiä. Heillä ei ollut kokemusta modernista sodankäynnistä. Niinä harvoina kertoina kuin tykkimiehistöt osuivat niin ammus kimposi tehottomana japanilaistenpanssareiden etupanssarista.

Toisin kuin japanilaiset, kiinalaiset eivät taistelisi kuolemaan asti, lukuun ottamatta kenraalin kaartia. Mutta mitä väliä vaikka se heittäytyisikin kiväärinperineen lähitaisteluun kun japanilaiset kantoivat katanaa?

Viidakosta kuului jyrinää, taivaalta vihellystä. Miehet heittäytyivät maahan räjähdysten halkoessa rivistöjä. Vahva hermoisimmat nousivat keskityksen loputtua asemiin mutta suurin osa jähmettyi kauhusta.

Kenraali nosti kiikarit silmilleen. Aivan oikein, moottoripyöräjoukot lähestyivät savitietä pitkin. Konekiväärit aloittivat tulituksen, tästä huolimatta japanilaiset lähestyivät. Japanilaisten vain lähetessä sotilaat alkoivat hylätä konekiväärejä, mutta tällöin kenraali komensi ratsuväen hyökkäykseen. Hyökkäykseen joka päättyi viidakon reunaan ilmestyneihin tankkeihin.

Finreactor

Kävin tänään kirpputori-marketilla. Se oli oikea Finreactor. Joku myi yhdellä hyllyllä televisiosta nauhoitettuja elokuva. Niin, eihän se ylläpitäjän asia ole selvittää mitä käyttäjät myyvät tai jakavat. Voi tätä elämää.

Samalla tajusin että Yö on hellä ja hiljainen. Kuin Pate Mustajärven ja Nightwishin yhdistelmä. Nightwish nyt on vähän mitä on, mutta Pate Mustajärvi on rrrautainen tulkitsija. Yhdistelmänä Yö on kuitenkin melkein toimiva. Mahtipontista suomalaisen miehen sielunelämän raadollista tulkintaa. Se taitaa myös selittää sen miksi naiset vihaavat yötä, niiltä puuttuu kosketus- ja todellisuuspinta.

Yöllä on näköjään yllättävän paljon cover-biisejä. Olen hämmentynyt, mutten surullinen. Kuitenkin [i]Kollaa Kestää[/i]n esittämä [i]Kaupungin valot[/i] on parempi. Yöstä myös puuttuu se sama miehisyys kuin Pate Mustajärvestä. Popedassakin oli selkeä asenne.

29.3.2007

Olen rauhan ja aatteen mies

Ilmeisesti valitsin ensimmäisellä tasolla itselleni traitit Chem resistant ja Bloody mess. Ensimmäisen päättelin siitä, etten saa krapulaa. Jälkimmäisen siitä että usein ihmiset hyppivät junien alle läheisyydessäni. Perkit ovat kuitenkin ilmeisesti bugittaneet ja olen napannut käänteisen Cult of personalityn.

Loppujen lopuksi minä en ole tehnyt mitään pahaa kenellekään. Ihmisillä on vain tapana ottaa asioita niin tosissaan. Käänteinen Cult of personality saa kaiken sanomani herättämään vahvoja tunteita, kaikkiin suuntiin. Ihmiset ovat söpöjä kuin saunakiukaat, höyryävät kun saavun paikalle.

Ehkä ei pitäisi suhtautua huumorilla kaikkeen. Kukaan ei vain tajua että minun on hankalaa ottaa enää mitään tosissani. Sitten ne suuttuvat sanon tarkoittamatta mitään olemassa olevia stereotypioita.

Sitten asiaan.

Minä vaihdan aatteita useammin kuin sukkia. Sukkia vaihdan kuitenkin usein (siis talvella kun niitä käytän), ensin vaihdan sisä- ja ulkopuolen, sitten vaihdan oikeasta jalasta toiseen. Näistä neljästä elementistä saa lähes lukemattoman määrän yhdistelmiä.4x3x2x1?

Melkein jokaista lippua olen kantanut ja univormua käyttänyt. Roolit on käytetty, mutta mikään ei ole sopiva. Ja mitä ihmettä minä voin käyttää enää potkiaisissa?

Aatteiden vaihto sujuu niin vaivattomasti koska ne ovat kaikki kuolleet. Ei ole enää hippiliikettä tai kommunismia. Samaten niistä on kadonnut kirkassilmäinen viattomuus. Vihdoin on nähty mihin asiat johtavat. Yksittäisen ihmisen kommunismi päättyy omakotitaloon ja henkilöautoon.

Eniten masentaa se aina olemassa ollut ristiriitaisuus ja pakonomainen sokeus. "Älä, usko kuulopuheisiin, ota selvää." Niin laulettiin, mutta kuinka moni todella otti selvää? Kuka kertoi totuuden Neuvostoliitosta? Eikö Bulgakovin arvostus ole ristiriidassa Neuvostoliiton kanssa? Eikä edes yksi punainen paita riittänyt, nekin revittiin kahtia, uudelleen ja uudelleen. Sinipaidat olivat vielä pirun epämukavia, puhumattakaan mustapaidoista.

Silti jossain tuolla minun olisi pitänyt olla mukana. Jokin kommunismissa kiehtoo, onko se ajatus taistelusta? Vai maailman pelastuksesta ja veljeydestä, vahvasta yhteisöstä? Vai tunne että todella tekee jotain? En tiedä. Tiedän ja tunnen ainoastaan sen voiman, ja se voima on yhtä mahtava kuin se voima joka löydettiin Nürnbergissä 1934.

Mutku, en minä ole työläinen. Enkä oikeastaan porvari tai akateemikkokaan. Puoliksi kaikkea. En minä kuulu mihinkään tiettyyn yhteisöön. Olen syntynyt väärään paikkaan väärän aikaan. En koskaan pääse taistelemaan kenenkään puolesta tai ketään vastaan. Kyynisyyden aikakausi. Voimme vain muistaa toveri Viljasta.

Passiivista punarintaa

Ensin televisio teki meistä passiivisia vastaanottajia. Nyt tietokone on tehnyt meistä aktiivisia vastaanottajia. En arvosta.

Minä en halua olla passiivinen tai vastaanottaja. Vaikuttaja kuulostaa paremmalta.

Vaikuttaja tehtäväni on ilmeisesti vaikuttaa opintotukeen. Olkoon siis niin.

Opintotuki on täysin keinotekoinen keksintö. Suomi on niitä harvoja valtioita jotka sitä käyttävät ja mistä syystä?

Lönnrotin, Kekkosen ja Pellen takia. Ei sitä ennen vanhaan mitään opintotukia ollut, kouluun menivät rikkaat ja köyhät tekivät työtä. Pullamössösuomalaisten työmoraali on vain niin matala nykyään, ettei kestä käyttää viikonloppuja sekä iltoja töissä. Ihme pummeja odottamassa ilmaista lounasta.

Eikö teknologian aikakaudella ihmisten pitäisi pystyä tekemään enemmän kuin vanhoina traktori-aikoina? Olisivat tyytyväisiä siihen mitä on, ja pitäisivät huolen siitä että voisivat tehdä työtä (Siitä saa rahaa). Tietenkin voi kuulostaa irrationaaliselta että pitäisi tehdä työtä, jotta voi opiskella, jotta voi saada työtä.

Jeps, jeps, menneisyys on pop.
Hugo Pratt osui Aavikon Skorpioneissa asian ytimeen. "Tämä asia ratkaistaan myöhemmin." Sanovat riitaantunut arabi ja juutalainen toisilleen. "Israel torjuu arabien rauhantarjouksen." Sanoo Yle, vaikka toisesta maailmansodasta on kulunut jo monta kymmentä vuotta.



22.3.2007

Negatiivinen julkisuus on parasta julkisuutta

Huomaamatta julkaisen salaisesti hankkimani tiedot Homokiraffi-orkesteriyhtyeestä. Nauttikaa älkääkä kuunnelko.

Savolaiset yhtyeet, kuten esimerkiksi Punatähdet ja Kaytanhousuja ovat jääneet lähinnä marginaali ilmiöiksi ja pois suurten massojen tietoisuudesta. Tällä hetkellä suosituimmaksi savolaisyhtyeeksi onkin nousemassa Iisalmelainen Homokiraffi. Kyseessä on on Iisalmelaisten opiskelijoiden kristillisiä arvoja omaava uuden aallon yhtye. "
HOMOKIRAFFI sai alkunsa, kun arkeen kyllästyneet opiskelijat päättivät lyödä päänsä yhteen ja tuottaa jotakin elämää suurempaa" Bändin oma deskriptio osuu täysin nappiin. Ainoastaan kommentti: "ollaan luotu sanalle paska kyllä uus merkitys" Osuu lähemmäs.

Toisin kuin monet muut suomalaiset yhtyeet, Homokiraffi on alusta lähtien ottanut kappaleillaan kantaa yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin kuten Viinan, seksiin ja
tupakkan (Viinaa, seksiä, tupakkaa), kauneusleikkauksiin (Verta vuotava finni) ja myös äänestysjärjestelmään (Äänestysjärjestelmä on uusittava). Unohtamatta silti globalisaatiota (Happoja YKn takahuoneessa). Porukka on myös melko rauhallista ja vetää juissia viinan sijaan. Voiko parempaa esikuvaa keskustanuorille olla?

Tulevaisuudessa Homokiraffin tulevaisuus näyttää hyvin ruusuiselta, kaikki parhaat bändit ovat aina aloittaneet siitä etteivät osaa soittaa joten tässä asiassa Homokiraffi erottuu niin rankasti massasta että tulevaisuudessa mikä tahansa kasvu on huimaa. Homokiraffi on myös siirtymässä live-esiintymisiin, näin kertoi kitaristi Taavi. Nimettömänä pysyvä rumpali kertoo taas että tulevaisuudessa Homokiraffi on siirtymässä kantrilinjalle. Sisäisiäristiriitoja siis odotettavissa.

Jotain Homokiraffin suosiosta kertoo varmaan myös se, että irc-gallerian Homokiraffi-yhteisössä tyttöjen määrä on negatiivinen.

18.3.2007

Kadonneitä selityksiä

Mitäs ihmettä tämä on? Kirjoitin tämän eduskuntavaalien aikaan. Oletteko muuten huomanneet, että eduskuntavaaleilla oli paljon yhteistä hieman aikaisemmin ilmestyneen "Planar Chaos" MTG-sarjan kanssa. Molemmissa pantiin tutut tavatamerkit ja symbolit sekaisin. Löytyi keskustan ruusua kokoomukselta ja vihreitä ilmapalloja kaikilta. Täysin sama juttu MTG:ssä, jossa juttu toimi myös paljon paremmin.

Tiedän että sinä ainoa ja myös viimeinen lukijani olet katkera ja täynnä vihaa, koska blogi loistaa tyhjyyttään. Kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää. Viivästyksiin on syitä, joiden hyvyyden tai huonouden saat itse arvioida.

1. Minulla on
uusi kone. Niin, kannettava löytyy muttei kitaraa. Kuten huomaat sillä on ollut hyvin passiivinen vaikutus, vastapainoksi ostin tänään huuliharpun. Jos joku osaa soittaa tai antaa ohjeita otan ilolla vastaan.

2. Opiskelu (lopeta se nauraminen). Kyllä vain, koulu on vienyt aikaa. No, itseasiassa ilmeisesti kouluhommien välttely on vienyt eniten aikaa. Kuten myös vanhojen tanssit ja politiikka ja shakki ja lomat ja kaikki. Niistä on pitänyt kirjoittaa.

3. Sekaannukset. Osasta nykyisyyttä on tullut nyt historiaa. Minusta se on hyvä, toisista ei joten pidän matalaa profiilia. Myöskin Homokiraffin haastattelu on kadoksissa joten en voi postata sitä. Foorumeilla olen aktiivinen, joten miksi kirjoittaa tänne? No, tietenkin rahan vuoksi, Lordi Koppa foorumeilla elää.

Oikeastaan minun ei pitäisi enää julkaista tätä, mutta olkoon.

27.1.2007

Itseään etsimässä

Oli tylsää, ja yritin todistaa miksen vaihtaisi nimimerkkiäni. Se antoi idean tehdä tämä. Etsin siis itseäni googlella ja tämä oli tulos. Huom! Tämä voi vaikuttaa irrationaaliselta koska kaikki kontekstista irrotettua.

Ensinnäkin, aloitetaan
tutkimus alkutekijöistä. Kuka ihme on tuo salaperäinen "Miksu" joka esiintyy niin monen muun roolin takana?

Miksulla näyttää olevan myös monia kotisivuja. Laitetaan niistä kuitenkin se kuuluisin.

Miksu's World Featuring pictures and mp3 files of
Miksu's favorite rap artists.

"Teini-idoli Miksu Kova, kovempi, kovin! Miksu. harrastelijavalokuvaaja.
Miksu oli luonteeltaan mainio höppänä. Lisäksi, koska Miksu oli lyhyt ja tanakka, oli ulkonäkö aivan uskomaton. Näyttelykokemukset rajoittuivat pariin esittelynäyttelyyn, joissa Miksu vähästä näyttelykokemuksestaan huolimatta käyttäytyi mallikkaan rennosti. Miksu- ei ole minkään julkisen ryhmän jäsen. Vaikkei Miksu kai virallisesti yrittänyt vastaanottajana olla, niin ykkösbitin arvovalta kyllä teki hänestä sellaisen

Aluksi lääkitys näytti auttavan
Miksun uuteen alkuun, mutta helmikuussa tilanne meni uudelleen huonoksi ja Miksu menehtyi.

Miksulle kävi kuitenkin lopulta näin huonosti, voi raukkaa. Entäs mitä Miksu ajattelee? Omaako hän oikeita mielipiteitä?

Miksun viisauden sanat:

"Voittoputket ovat median luomaa illuusiot"
"Sen minkä voit tehrä ittelle, niin sen voit tehrä myös"
"
sa8is mennä hakee sukulaisilt siistimmät vaatteeet tai käydä ettimäs roskiksilt, tai sit..."
" nyt viimestään tulis fiilis, että pakko lähtä tänäkin vuonna...."
"hui! UNelmaA,,, menolia, arskaa ja kiva typy :)"
"Miksun mielestä kilta voisi panostaa GT:seen enemmän kuin aiemmin, koska killan resurssit ovat"

Tämä tältä erää, adios amigos och senjoras.