16.9.2007

Suuri punainen johtaja

Tarinat kertovat suuren punaisen Johtajan saapuvan Jyväskylään ensi vuonna. Pitäisi varmaan alkaa lukea dialektista materialismia tai muuttaa Siperian aroille rakentamaan tuulimyllyjä. Saa nähdä.

Otsikoissa on ollut myös punainen komentaja. Pitkään olet vaiennut, mutta nyt järjetön provosointi sai minuun puhtia. Tosin minulla on ollut vain mahdollisuus tutustua tuohon videotraileriin. Nyt tosin on levyäkin tullut kuultua.

Ensinnäkin, haluaisin kysyä, kuinka kummassa scifistä on tullut itseisarvo? Laaja-alaisesti katsottuna spekulatiivinen fiktio on surkeinta roskaa mitä ihmiskunta on tuottanut. Miksi lukea fantasiaa ja scifiä kun voi lukea Jack Londonia ja Ernest Hemingwaytä? Sitä paitsi minä olen kyllästynyt voimahaarniskoihin, implantteihin ja ennen kaikkea pimeyden torneihin.

Toisaalta kysehän ei ole scifistä scifinä vaan scifistä Scifinä. Scifi nyt on vain tapa käsitellä syvällisiä asioita, tuoda tyylikkään näköistä taustaa tai välttää sensuuria. Avaruusooppera on sitten asia erikseen.

Toisaalta minä olen vanhemmiten siirtynyt melko rauhalliseen ja kauniiseen musiikkiin. Goaan ja Deep Purpleen erityisesti. Ärsyttää sen takia ihan pirusti nuo papatipapati-rummut. Toisaalta ne katoavat nopeasti taustalle.

Animaatio oli kylläkin aika tyylikäs, piirrosjälki muistutti hieman Piha ilman sadettajaa, mutta musiikki synkkasi paremmin videon kanssa. Tosin muutama kohta oli aika karsea, en minä nyt Talvikuninkaaseen suoraan viittaa, mutta silti. Punaisesta joukko-osastosta tosin tuli mieleen aika hyvin Fedaykit
tai Waffen-SS.

Eniten ihmettelisin kuitenkin sisältöä. En nyt suoranaisesti sen puutetta, vaan keveyttä. Sisältö on niin selkeää ja yksinkertaista, esittävät sanat taas ovat kauniita ja monimutkaisia.

No, ihan kivaa sanahelinää ja rytmiä. Voisi tätä lisääkin kuunnella. Itseasiassa ei, minä jaksoin kuunnella vain puoliin väliin. Se oli niin mekaanista, ei yhtään virhettä, mutta ei mitään tunnettakaan. Teknisesti loistava, mutta tylsä.

Onneksi tätä ei kuitenkaan ilmeisesti myydä kovin isossa paketissa, muistelen itse kauhulla järkyttäviä tuplakansilla varustettuja vinyylejä. Nojaa, kyllähän Suomessa puuta riittää.

Ei kommentteja: