31.8.2008

Maitomiehen kuolema

Jotenkin onnistuin välttämään osallistumiseni Suureen runokilpailuun. Olen katkera, mutta ei kahdeksalla miehelläkään linjaa pidetty. Nanokin ilmeisesti menee ohitse kun harjoittelen taiteilijana oloa. Pidän sitä kuitenkin ehkä positiivisena, erokin on melko pieni.


Maitomiehen kuolema
En halunnut tuntemattoman miehen käskevän
minua tappamaan vihollisia
hekin olivat vain tuntemattomia miehiä

Kaupungissa yläluokalla ei ollut vihollisia

Vain tuttua joista ystävät käskivät päästä eroon
No, erään liikematkan jälkeen
herätessäni siihen kuinka vieras mies leipoo kakkua keittiössäni

24.8.2008

Fetakoski

Fetakoski

Fekofekofekofeko
Fekofekofekofeko
Fekofekofekofeko
Fekofekofekofeko

20.8.2008

Okkusenman



Olen katsonut tämän nyt viikon ajan lähes päivittäin. Tämän tietyllä tapaa niin kaunis, varsinkin tuo laulajan äänen murtuminen tuo tuohon jotain sanoin kuvaamatonta.

Löydän tästä itseni, sekä muutaman tutun.

18.8.2008

Sateenvarjotyttö

Päätin olla säästämättä tätä sunnuntaille, vanhaa kamaa kun kerta on.

Sateenvarjotyttö


Tyttö katseli muuria. Tytöllä oli harmaa väljä villapaita ja harmaa vekkihame. Itseasiassa kaikki hänessä oli lähes yhtä harmaata kuin muuri. Sylissään hän puristi rakkainta aarrettaan, kirjaa; Maija Poppanen avaa oven. Tyttö katseli muuria ja puristi kirjaa tiukemmin rintaansa vasten.

Maija Poppanen oli ollut ennen muuria. Muurin jälkeen Maija Poppasta ei enää löytynyt, eikä montaa muutakaan asiaa. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa ajasta ennen muuria. Ihmiset kuitenkin sanoivat, että asiat olivat olleet paremmin ilman muuria. Kai he olivat oikeassa, eihän heillä ollut syytä valehdella. Toisaalta, television uutisissa sanottiin, että muuri oli hyvä asia. Ehkä asia olikin niin.

Tyttö pudisti päätään, ja lähti kävelemään takaisin kotiin. Hän ei tiennyt tarkalleen miten maailma erosi muurin takana, mutta siitä hän ottaisi vielä selvää. Jonain päivänä hän lentäisi muurin yli kuin Maija Poppanen.

Yöllä tyttö mietti muurin takana olevaa maailmaa. Hän ei ajatellut vehreitä kukkuloita tai sukulaisia, hän kuvitteli mielessään pojan. Pojan nimeksi hän oli antanut Aladdin, se oli erikoinen ja vieras nimi. Aladdin oli hänen suuri rakkautensa, jonain kauniina päivänä he kiipeäisivät muurin yli ja suutelisivat. Auringonlaskun varjossa he istuisivat muurin päällä ja katselisivat, molemmille puolille.

Herättyään tyttö puki harmaat vaatteensa ja meni keittiöön. Hänen setänsä Henrik istui pöydän ääressä, edessään kahvikuppi. Henrik tuijotti seinäkelloa, kyyneleitä tipahteli hitaasti kahvikuppiin. ”Se on pysähtynyt”, tyttö sanoi. ”Pysähtynyt”, totesi Henrik, ”Pysähtynyt.”

”Saanko minä lainata sateenvarjoasi?”, tyttö kysyi. Henrik käänsi katseen pois kellosta. He katsoivat toisiaan suoraan silmiin. Lopulta Henrik huokasi: ”Hyvä on, tuskin sillä enää on väliä.”
Tyttö käveli eteiseen ja poimi mustan sateenvarjon naulakosta.

Tyttö katseli muuria. Se oli korkea ja harmaa. Toisella puolella oli hänen rakastettunsa. Tyttö hymyili ja avasi sateenvarjon. Hitaasti hän alkoi nousta kohti taivasta.

Sateenvarjotyttö leijui muurin yläpuolelle. Sitten kajahti ensimmäinen laukaus.


****



Minä en oikeastaan tiedä mistä tämä lähti. Toisaalta tämä sijoittuu omaan maailmaani, mikä on täynnä Linnanherroja, lentäviä makaroneja ja Raittiia Aulis Juudaksia. Sateenvarjotyttö oli siellä aiemmin. Tosin minä olen hukannut sen tarinan.

Toisaalta minä halusin kirjoittaa Sateenvarjotytöstä jo paljon aiemmin. Hän on hyvin kaunis, ja älykäs. En sanoisi suoranaisesti sympaattiseksi, mutta ainakin runollinen. Arkienkelin ja Sateenvarjotytön kohtaamisesta ei tullut mitään joten hautasin idean.

Kuitenkin, interaktiivisuus ja se, että pääsin koskettamaan palasta eräästä muurista yhdistyi päässäni kokonaisuudeksi. Yann Tiersen taustalle, ja Kennedyn lasten mustavalkoisuus antoi vielä tyyliä. Kaikki loksahti uskomattoman hyvin paikoilleen.

Oh, ensimmäinen oma tarinani, josta oikeastaan pidän. Harmittaa vain, että nyt viime vuosiani olen ruvennut kirjoittamaan selkeämmin. Kaikki loksahtaa lukijalle liian helposti paikoilleen.

17.8.2008

Novellisi

Novellisi
Sekava ja repalainen
kukaan esi.raad jäs. ei löyt. järj. häiv.
Kankea kieli
ristiriitaisuuksia
kankeita virkkeitä.

Esiraadin puolesta

PS. epä.sel. ota toki yht. niin. sel. kant.

10.8.2008

Profiili

Ainiin, keskiviikko. Tuotanto jatkuu taas säännöllisesti.

Profiili

Kun minä olin nuori, niin Pluto oli vielä planeetta.


Kun minä olin nuori, niin Pietari oli vielä Leningrad.

Kun minä olin nuori, Juice oli hengissä ja kova sana.

Kun minä olin nuori, ihmisillä oli aikaa istua ja kuunnella musiikkia yhdessä.

Kun minä olin nuori, Beatles oli britti-invaasion kärkinimi.

Kun minä olin nuori, niin ihmiset nukkuivat yksin ja pystyivät puhumaan puhelimessa aamuyöhön.

Kun minä olin nuori, niin viikonloput olivat yhtä loputonta biletystä.

Kun minä olin nuori, niin ei katsottu hyvällä jos lyyrisessä tuotannossa käytettiin ulkomaanpellejen kielestä väännettyjä sanoja. Niinkuin vaikka televisio tai stadi

Kun minä olin nuori, niin Jääskeläisellä, Martikaisella ja Yrjänällä oli jalat maassa.

Kun minä olin nuori, Anssi Kelasta tuli hitti.

Kun minä olin nuori niin, yhdeksän rivin proosalla pystyi saamaan kolmetoista asiaa sisältävää kommenttia.

Kun minä olin nuori, niin ei seurusteltu vaan pidettiin epämääräisiä juttuja ulkomailla.

6.8.2008

Oikolukijaako nyt tarvitaan?

Loma näköjään loppuu Ropeconin jälkeen. Sitten alkaa olla kiire. Viisi larppia tulossa ja oikolukija sekä muusa pitäisi löytää jostain. Itseasiassa muutama vaihtoehto onkin, tosin tällä hetkellä yhteydenpito toimii hyvin kuin serkkuni kanssa.

Muuten, aivan loistava levy tuo U 96:sen Das Boot.