25.4.2007

Täältä tulee teini-ninjat!

Jos joku kysyisi minulta kenen joukoissa seisot vastaisin, että tänään ainakin neljän täysin satunnaisen ihmisen kanssa autiolla pihalla laulamassa taistolaisballadeja turtlesnaamaria käyttävälle pojalle. Ja vappu on vasta tulossa....

Tarkalleen ottaen, minähän en oikeastaan seiso kenenkään joukoissa. Pikemminkin istun keskustan vessassa ja nukun kokoomuksen kokouksissa. Minut myös ristiinnaulittiin kokoomusnuoreksi tänään, tuon uskomattoman lauluesityksen lisäksi.

Joskus. Joskus, minä selvitän mikä saa ihmiset tekemään tällaista. Vielä en sitä kuitenkaan ymmärrä. Luultavasti seinät, muurit ja vankilat.

24.4.2007

Sanottava toisin

Hmm, joku sanoi joskus, että jokainen ihminen saa eläessään viisitoista minuuttia julkisuutta. Jos julkisuudeksi lasketaan puolisivua täyttävä lähikuva kasvoistani, televisioesiintymiset ja erilaiset esitykset kirjamessuilla ja kirjastoissa, niin minä olen kerännyt sitä jo runsaasti enemmän kuin viisitoista minuuttia.

Kannattaa siis harrastaa kaikenlaista, maineen kasvu on suhteellista harrastukseen käytettyyn aikaan. Tietojen säilyttämisen suhteen olen tehnyt, kuitenkin samalla tavalla kuin vaarini eli minulla ei ole mitään. Paitsi se yksi aikido-lehden numero.

"Sanottava toisin -niminen videokokonaisuus koostuu kuudesta 13–18-vuotiaiden nuorten työstämästä videosta. Runovideo-projektin tarkoituksena on ollut totuttaa nuoret taiteen tekijät luovaan vuorovaikutukseen ja keskusteluun kahden eri taiteenlajin välillä. Videoiden konkreettisten sisältöjen lisäksi työskentelyn aikana on keskusteltu myös taiteenlajien yhteisistä ilmaisukeinoista.

Videoille kuvatut runot ovat kirjoittaneet Helena Hakkarainen, Anna-Minja Heikkinen, Reetta Kannas, Milka Luhtaniemi, Anniina Nirhamo ja Miikael Saaristo. Videoiden kuvauksesta vastaavat Rosa Hiekkanen, Laura Kangasmetsä, Annina Kasvi, Miia Löppönen ja Susanna Tallgren,

Valmiit runovideot tallennetaan Jyväskylän kaupunginkirjaston maakuntakokoelmaan. Videokokonaisuuden voi myös lainata Jyväskylän kaupunginkirjastosta."

Kuten huomaat minun nimeni on tekijälistalla. No, minähän tunnen kuvataidekoululaiset ja sanataidelaiset, oppilaat ja ohjaajat, olen käynyt videointi ja valokuvaus-kurssit ynnä muuta. Taitoa ja kokemusta löytyy kaikille taiteenaloille, paitsi musiikille jossa voin toimia vain tuottajana, en esiintyjänä. Eli hyvinhän tämä meni, katsojia oli yllättävän paljon.

Kokonaisuuden pisin runo, Emmareetta on käsialaani. Laitan sen tähän niitä varten jotka eivät tule näkemään videota.

Emmareetta


Linja-autossa hän rakensi tikapuut
Kerroin
kirjoittamisesta,
tyttöystävästäni,
sateesta

Hän kuunteli, hän ymmärsi
niin erilainen että luotin häneen
Lähtiessään hän kuiskasi minulle nimensä

span style="font-size:100%;">
Toisen kanssa ihmettelin
Miksi puhuin?
Miksi kerroin?

Junassa hän kuori sipulin
Kerroin
kirjastani,
vaimostani,
murheistani

Hän kuunteli, hän ymmärsi
Hän oli niin luottavainen että häikäisi minut
Lähtiessään hän kuiskasi minulle nimensä


Toisen kanssa ihmettelin
Kuka hän on?
Missä hän asuu?

Omenatarhassa hän antoi minun itkeä olkapäätään vasten
Kerroin
best-selleristä,
pirstoutuneesta kukkaruukusta,

jäisestä tiestä

Hän kuunteli, hän ymmärsi
lähtiessään hän ojensi minulle greipin, silloin minä unohdin
Hänen nimensä

****

Siinä teille tulkittavaa. Voin kertoa alun perin kirjoittaneeni sen #Risingshadow irc-kanavalla käydyn keskustelun jälkeen noin kolmelta yöllä 21. tai 22. helmikuuta 2005 tunnelmallisen musiikin vaikutuksen alaisena. Alkuperäinen aihe ja teema on kadonnut ja löytynyt uudestaan ja lopulta muodostunut tuollaiseksi. Minä en pidä siitä enää sitten yhtään.



18.4.2007

Pyhää kamaa

Mainostatko. Argh.

Puskaradio ilmoitti, että Irtiottoja on loistava sarja. Pääsin mukaan vasta nyt, neljännellä jaksossa ja olen hieman ulkona. Totean kuitenkin että, hyviä hahmoja, vahvoja näyttelijöitä ja tehokas leikkaus. Juonesta en tiedä mitään.

Kuitenkin, mieleeni muistu Lassi & Leevi strippi missä Lassin Isä katsoo televisiota. Räyhää keskimmäisen ruudun siitä kuinka television tunkeilevaisuudesta ja viimeisessa ruudussa päätyy katsomaan televisiota mahdollisimman kaukaa.

Hieman samankaltainen tunne. Irtiottoja tuntuu aivan liian henkilökohtaiselta seurattavaksi. Eikä se johdu, äkkinäisistä leikkauksista tai näyttelijöistä, vaan kokonaisuudesta. Pieniä Julmia tarinoitakin vaikuttaa vuosisadan hauskimmalta sarjakuvalta. Jos Sofi Oksanen saavuttaisi edes murto-ostan Irtiotoista niin hänestäkin tulisi kirjailija.

Argh, yhdistelmä Freukkareuden Kipee-biisiä ja Yksi lensi ylikäenpesän leffaa. Raastavaa mutta, koukuttavaa.

Näin innolla revitään maahan, poltetahan työmme kallista tulosta!

En ymmärrä, olin tunnin selaamassa risingshadowia ja kirjoitin samalla kolme lausetta "Leipä, aikamme vitsaus"-juttuun, jonka muokkasin aiemmin julkaistakseni sen koulunlehdessä. Jeps, olen lehden virallinen kommunistitoimittaja.

Tässä on kuitenkin moraalinen ristiriita. Puolet kirjoittamistani jutuista on kirjoitettu jo aikaisemmin (ja osa julkaistu täällä), joten niiden tekemiseen ei ole mennyt aikaa hirveämmin. Toistaalta, jos haluan kurssin tarvitsen vähintään 35 tuntia, siis 35 tuntia lehden tekoa. Tähän lasketaan se jos käyn painamassa kopiokoneennappeja painopäivänä.

Rehellisesti sanottuna, minulla on ehkä mennyt noihin neljään juttuun puolitoistatuntia. Ensimmäistä prosessoin päässäni aiemmin viikolla, kuten muitakin, ja ne kaksi olivat vanhoja. Tietenkin voisin lisätä tähän sen ajan, jonka käytin Civilzation kolmosen pelaamiseen kirjoittamisen siasta. Voisi olla myös hyvä tuplata se koska ne olivat yötunteja. Lisätään joukkoon se tunti joka meni niihin kolmen lauseen uudelleen kirjoittamiseen, sekä tietenkin lehtipalaverit. Eiköhän myös tämän voisi sijoittaa mukaan?

Se pyöristyy sopivasti varmaan johonkin kymmenen tunnin tienoille. Ymmärtäkää, minulla ei ollut vaihtoehtoja, kirjoittamiseen käyttämäni aika on suhteellista, eikä sitä voi mitata. Koneen ääressä istuminen on se pienin osa (ööh).

Muutamia vähäpätöisimpiä uutisia.

1. Laulukurssi on kasvattanut äänialaani noin puolitoistasenttimetriä. Ihanaa.
2. Porvarihallitus rahoittaa hippikommuuneja, siis minun serkku muutti. Eikä mihinkään opiskelijakämppään vaan ihan omaan taloon, jonka vuokran valtio kustantaa, ja jossa hengaa Iisalmen huonompi puoli.
3. Protu lähetti salamurhaajia kimppuuni. Selvisin voittajana.