24.4.2007

Sanottava toisin

Hmm, joku sanoi joskus, että jokainen ihminen saa eläessään viisitoista minuuttia julkisuutta. Jos julkisuudeksi lasketaan puolisivua täyttävä lähikuva kasvoistani, televisioesiintymiset ja erilaiset esitykset kirjamessuilla ja kirjastoissa, niin minä olen kerännyt sitä jo runsaasti enemmän kuin viisitoista minuuttia.

Kannattaa siis harrastaa kaikenlaista, maineen kasvu on suhteellista harrastukseen käytettyyn aikaan. Tietojen säilyttämisen suhteen olen tehnyt, kuitenkin samalla tavalla kuin vaarini eli minulla ei ole mitään. Paitsi se yksi aikido-lehden numero.

"Sanottava toisin -niminen videokokonaisuus koostuu kuudesta 13–18-vuotiaiden nuorten työstämästä videosta. Runovideo-projektin tarkoituksena on ollut totuttaa nuoret taiteen tekijät luovaan vuorovaikutukseen ja keskusteluun kahden eri taiteenlajin välillä. Videoiden konkreettisten sisältöjen lisäksi työskentelyn aikana on keskusteltu myös taiteenlajien yhteisistä ilmaisukeinoista.

Videoille kuvatut runot ovat kirjoittaneet Helena Hakkarainen, Anna-Minja Heikkinen, Reetta Kannas, Milka Luhtaniemi, Anniina Nirhamo ja Miikael Saaristo. Videoiden kuvauksesta vastaavat Rosa Hiekkanen, Laura Kangasmetsä, Annina Kasvi, Miia Löppönen ja Susanna Tallgren,

Valmiit runovideot tallennetaan Jyväskylän kaupunginkirjaston maakuntakokoelmaan. Videokokonaisuuden voi myös lainata Jyväskylän kaupunginkirjastosta."

Kuten huomaat minun nimeni on tekijälistalla. No, minähän tunnen kuvataidekoululaiset ja sanataidelaiset, oppilaat ja ohjaajat, olen käynyt videointi ja valokuvaus-kurssit ynnä muuta. Taitoa ja kokemusta löytyy kaikille taiteenaloille, paitsi musiikille jossa voin toimia vain tuottajana, en esiintyjänä. Eli hyvinhän tämä meni, katsojia oli yllättävän paljon.

Kokonaisuuden pisin runo, Emmareetta on käsialaani. Laitan sen tähän niitä varten jotka eivät tule näkemään videota.

Emmareetta


Linja-autossa hän rakensi tikapuut
Kerroin
kirjoittamisesta,
tyttöystävästäni,
sateesta

Hän kuunteli, hän ymmärsi
niin erilainen että luotin häneen
Lähtiessään hän kuiskasi minulle nimensä

span style="font-size:100%;">
Toisen kanssa ihmettelin
Miksi puhuin?
Miksi kerroin?

Junassa hän kuori sipulin
Kerroin
kirjastani,
vaimostani,
murheistani

Hän kuunteli, hän ymmärsi
Hän oli niin luottavainen että häikäisi minut
Lähtiessään hän kuiskasi minulle nimensä


Toisen kanssa ihmettelin
Kuka hän on?
Missä hän asuu?

Omenatarhassa hän antoi minun itkeä olkapäätään vasten
Kerroin
best-selleristä,
pirstoutuneesta kukkaruukusta,

jäisestä tiestä

Hän kuunteli, hän ymmärsi
lähtiessään hän ojensi minulle greipin, silloin minä unohdin
Hänen nimensä

****

Siinä teille tulkittavaa. Voin kertoa alun perin kirjoittaneeni sen #Risingshadow irc-kanavalla käydyn keskustelun jälkeen noin kolmelta yöllä 21. tai 22. helmikuuta 2005 tunnelmallisen musiikin vaikutuksen alaisena. Alkuperäinen aihe ja teema on kadonnut ja löytynyt uudestaan ja lopulta muodostunut tuollaiseksi. Minä en pidä siitä enää sitten yhtään.



5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuuluuko se runon ideaan, ett se näkyy windings-fontilla...?

Miikael Saaristo kirjoitti...

Kyllä, se erottaa sen muuten tylsästä blogin yleisilmeestä.

Anonyymi kirjoitti...

Lasketaanko julkisuudeksi se, että piponi on ollut paikallisuutisissa muutaman sekunnin ajan, samalla, kun se oli minun päässäni?

Anonyymi kirjoitti...

Sinun olisi pitänyt laittaa tuohon muutama tulkintaohje siitä, mitä kirjainta jotkut symnolit tarkoittaa.
Saanko nähdä videon?

Miikael Saaristo kirjoitti...

Jos maksatte postikulut.