29.3.2007

Olen rauhan ja aatteen mies

Ilmeisesti valitsin ensimmäisellä tasolla itselleni traitit Chem resistant ja Bloody mess. Ensimmäisen päättelin siitä, etten saa krapulaa. Jälkimmäisen siitä että usein ihmiset hyppivät junien alle läheisyydessäni. Perkit ovat kuitenkin ilmeisesti bugittaneet ja olen napannut käänteisen Cult of personalityn.

Loppujen lopuksi minä en ole tehnyt mitään pahaa kenellekään. Ihmisillä on vain tapana ottaa asioita niin tosissaan. Käänteinen Cult of personality saa kaiken sanomani herättämään vahvoja tunteita, kaikkiin suuntiin. Ihmiset ovat söpöjä kuin saunakiukaat, höyryävät kun saavun paikalle.

Ehkä ei pitäisi suhtautua huumorilla kaikkeen. Kukaan ei vain tajua että minun on hankalaa ottaa enää mitään tosissani. Sitten ne suuttuvat sanon tarkoittamatta mitään olemassa olevia stereotypioita.

Sitten asiaan.

Minä vaihdan aatteita useammin kuin sukkia. Sukkia vaihdan kuitenkin usein (siis talvella kun niitä käytän), ensin vaihdan sisä- ja ulkopuolen, sitten vaihdan oikeasta jalasta toiseen. Näistä neljästä elementistä saa lähes lukemattoman määrän yhdistelmiä.4x3x2x1?

Melkein jokaista lippua olen kantanut ja univormua käyttänyt. Roolit on käytetty, mutta mikään ei ole sopiva. Ja mitä ihmettä minä voin käyttää enää potkiaisissa?

Aatteiden vaihto sujuu niin vaivattomasti koska ne ovat kaikki kuolleet. Ei ole enää hippiliikettä tai kommunismia. Samaten niistä on kadonnut kirkassilmäinen viattomuus. Vihdoin on nähty mihin asiat johtavat. Yksittäisen ihmisen kommunismi päättyy omakotitaloon ja henkilöautoon.

Eniten masentaa se aina olemassa ollut ristiriitaisuus ja pakonomainen sokeus. "Älä, usko kuulopuheisiin, ota selvää." Niin laulettiin, mutta kuinka moni todella otti selvää? Kuka kertoi totuuden Neuvostoliitosta? Eikö Bulgakovin arvostus ole ristiriidassa Neuvostoliiton kanssa? Eikä edes yksi punainen paita riittänyt, nekin revittiin kahtia, uudelleen ja uudelleen. Sinipaidat olivat vielä pirun epämukavia, puhumattakaan mustapaidoista.

Silti jossain tuolla minun olisi pitänyt olla mukana. Jokin kommunismissa kiehtoo, onko se ajatus taistelusta? Vai maailman pelastuksesta ja veljeydestä, vahvasta yhteisöstä? Vai tunne että todella tekee jotain? En tiedä. Tiedän ja tunnen ainoastaan sen voiman, ja se voima on yhtä mahtava kuin se voima joka löydettiin Nürnbergissä 1934.

Mutku, en minä ole työläinen. Enkä oikeastaan porvari tai akateemikkokaan. Puoliksi kaikkea. En minä kuulu mihinkään tiettyyn yhteisöön. Olen syntynyt väärään paikkaan väärän aikaan. En koskaan pääse taistelemaan kenenkään puolesta tai ketään vastaan. Kyynisyyden aikakausi. Voimme vain muistaa toveri Viljasta.

Ei kommentteja: