15.5.2007

Kustannustoimittaja

Kenraalimajurin mietteitä

Kenraalimajuri sytyttää piippunsa aavikon paahteessa
Viittoo alemman upseerin luokseen
Kenraalimajuri polttaa piippuaan
Virkkoo kuitenkin
Jotain epämääräistä mössöä

Saisiko saman englanniksi?
Tiedustelee britti sakemannilta
Ymmärrän, olet uusi täällä

Sinä näet aavikon
Minä näen pelilaudan
Hitaasti murahtelevia kissapetoja
Puhjenneita vesipulloja kraattereissa

Ethän sinä haistakaan mitään
Minä haistan bensiinin, öljyn ja rikin katkun
Unohtamatta palavaa tuoksua
Muodottomaksi sulaneen metallin päällä

Kuulet hiljaista jatsia
Mutta entäpä konekiväärin nakutus
Joka peittyy ulinaan ja voivaukseen
Tärähtelevään tantereeseen


Saksalainen vetää viimeiset savut piipustaan
Britti tarjoaa teetä
Tajuamatta sanaakaan
Kenraalimajuri huokaa raskaasti
Peittää auringon hattunsa lipalla ja ottaa nokoset

Olet vapaa


***


Kustannustoimittajan mielestä tuossa oli liikaa löysyyttä. Runo ei myöskään ole kieleltään tarpeeksi desprektiivisia ja se on myös liian stereotypinen. Ehkä hivenen liikaa toistoa.

Hmm, hieman sääli. Minä alunperin pidin tuosta, vaikka se olikin kirjoitettu viidessätoissa minuutissa steel panthersista saadun inspiraation vallassa Rommelin kunniaksi. Hmm, ehkä minun pitäisi sanoa, että se on laulu, tai runoproosaa. Lähinnä minua ärsyttää, se että Emmareetta on muka parempi kuin tämä.



Ei kommentteja: