4.7.2007

Rappiolla ei ole hyvä olla

Joku yksittäinen ja satunnainen olento on ehkä saattanut jopa "ihmetellä" minkä tekosyynvarjolla olen ollut kuukauden kirjoittamatta. Mäyrän lainatakseni: "Kyseenalaistatko epäpätevyyteni?"

Kaikki alkoi hyvin viattomasti. Suunnitelma oli yksinkertainen ja toimiva. Ensin viikoksi Tapsan mökille, sieltä kätevästi Helsinkiin Käpälämäkeen, josta sitten Tampereelle Risingshadowin Särkänniemi-miittiin, jonka sain kätevästi järjestettyä juuri kyseiselle ajankohdalle.

Pieleen meni Niilo. Mökkiviikko alkoi päivää aikaisemmin, ei siinä mitään. Pääsin käymään Seinäjoella ja Fantasialinnassa. Suosittelen, aivan uskomaton paikka. Voittaa jopa Hesan fantasiapelit. Tilava ja hyvin suunniteltu, hyvää seuraa ja mukava myyjä, joka mieluummin myy paljon kuin antaa vaihtorahoja. Sinne olisi voinut jäädä vaikka asumaan, Jauho (Myyjä): "jos hinnasta sovitaan, tuolla takapihalla olisi vaikka teltalle tilaa..."

Serkkuni soitti myös muutamaan otteeseen, sekoitti Kankaanpään Kirkkonummeen ja joutui siksi tekemään turhan reissun Iisalmeen.

Järkytys tuli poistuessa, kaikilla oli ajokortti, siis ihan kaikilla, hyvin hämmentävää. Helsingissä lähdin Ruoholahteen, protukoulutuksessa tapaamani tyttö oli luvannut yöpaikan, niin minulle kuin serkulleni. Kävimme Rööperin mormonien jäähyväisbileissä (Oli lähdössä lähetyssaarnaajaksi Turkuun), se oli ihan mielenkiintoista. Kotiin palattua minulle esiteltiin iso-veli. Muuten hyvä, mutta mehän sitten tunsimmekin jo toisemme, aikaisemmasta koulutuksesta.

Selvisi myös, että kyseinen veli oli myös Hässäkän kitaristi. Ilmeisesti myös hyvä shakinpelaaja, toisin kuin siskonsa. Rehellisesti sanoen, kun miehet pelaavat shakkia niin naiset ovat hiljaa.

Protujen isä Pentti oli kuitenkin hyvä tyyppi. Katsokaas, tapahtui niin, että larpin jälkeen päädyimmekin Suomenlinnaan jatkoille emmekä Särkänniemeen. Tämä johti myös siihen, että viivyimme Ruoholahdessa suunniteltua pidempään, aina tiistaihin saakka. Pentti hyväksyi asiat sellaisina kuin ne olivat. Muumitalo.

Lopulta päädyimme serkun kanssa siis Jyväskylään. Siellä ihmiset olivat hieman järkyttyneitä, "Täh? Te olitte Pentti Karvosen luona viikon? Eikös se ole vankilassa?" Hieno suku, monien sukupolvien tuntema.

Seuraavana päivänä komennettiin lähtö Kiuruvedelle. Sieltä matka jatkui Iisalmeen, ja paikalle saapui Juhannus. No, minusta ja minun serkusta oli susurta hupia ihmisille, tapasin kuitenkin uusia ihmisiä ja pääsin mukaan rakentamaan tornia toripöydistä.

Lopulta, kolme päivää ennen sotahuutoa pääsin kotiin. Mukanani oli edullisesti hankittuja MtG-kortteja ja neljätoista euroa hukkaan heitettyä rahaa, eli akselivaltojen aloituspaketti History of Warista. Mikä järki on toisen maailmansodan-aiheisessa keräilykorttipelissä? Varsinkin Saksalaisten tekemässä, voisivat jotain pientä krediittiä näes antaa Briteille, liittoutuneet kuitenkin voittivat sen sodan. Sanon siis, älkää ostako missään nimessä brittejä, niillä on huonommat lentokoneet, jalkaväki, tankit ja jopa huonommat laivat.

Tässä hieman selitystä, seuraavaksi kerron sotahuudosta, laitan muutaman runon ja arvostelen uusimman Aku Ankan.



Adios.

Ei kommentteja: