6.1.2009

Jäänsilta

Elämäni aikana olen kirjoittanut kaksi fantasiatarinaa. Siitä on noin viisi vuotta, jonka ajan olen kirjoittanut yhtä ja samaa tarinaa uudelleen ja uudelleen. Ajattelin nyt tappaa kaksi lintua yhdellä kivellä ja viimen kirjoittaa sen pois mielestä. Tämä on myös ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) jatkotarinani.

Luultavasti tämä herättää joissain satunnaisissa menneisyyden hahmoissa huvitusta tai ärsyyntymistä.

Jäänsilta

Esinäytös


Huone oli pieni ja silmin nähden ränsistynyt, gobeliinit olivat repeilleet ja ikkunalasit pölyttyneet. Takassa loimusi vielä muutama halko ja suitsukkeet täyttivät huoneen eksoottisilla tuoksuilla. Linnanherra makasi silkkisellä divaanilla keskellä huonetta, ottaen aina välillä pitkän imaisun lattialla olevasta vesipiipusta.

Ovelta kuului hiljainen koputus. Linnanherra puhalsi ulos savupilven joka lähti hitaasti nousemaan ylös ennen hajoamistaan. "Sisään", sanoi Linnanherra. Ovi raottui hieman ja kyyristynyt kamaripalvelija astui sisään. "Herra, teille on vieras." "Vieras?", kysyi Linnanherra. "Niin herra, vieras. Hän odottaa portilla ja pyytää tapaamista."

Linnanherra laski imukkeen piipunvarrelle ja nousi ylös. "Vai niin", hän sanoi pitäen pitkän tauon sanojen välissä, "Lähettäkää hänet suureen saliin." "Kyllä herra", vastasi kamaripalvelija ja peruutti katsettaan nostamatta huoneesta.

Suuren salin ovet avautuivat. Nainen käveli sisään. Hän oli pitkä mutta iholtaan epätavallisen vaalea. Hiukset taas olivat pitkät ja tummat, mutta sidottu kiinni huivilla. Vaikka hän olikin pukeutunut yksinkertaiseen ratsastushameeseen, niin tuota epätavallista näkyä pystyi silti helposti kuvaamaan kauniiksi.

Nainen käveli sirosti kohti Linnanherran valtaistuinta ja niiasi. Sitten hän nosti päätään ja tarkensi siniset silmänsä Linnanherraan. Linnanherra oli suuri mies, tätä korostivat entisestään turkikset ja rengaspaita johon hän oli pukeutunut. Vyöllään hänellä oli huotrassa lyömämiekka. Hiukset ja parta näyttivät siltä kuin hän olisi viettänyt viime viikot taistelukentillä.

"Iltaa hyvä Linnanherra", nainen totesi. "Iltaa teille myös matkalainen. Mikä on syynne tänne eksymisellenne", vastasi Linnanherra. "Suokaa anteeksi mutta minä en millään muotoa eksynyt, vaan tulin varta vasten tapaamaan teitä", "Hmm, vai niin. Esittäkää siis asianne", "Kuten tahdotte, mutta saanen esittäytyä ensin. Olen Sitriina Koski ja olen tullut rakentamaan tänne Jäänsillan."

Linnanherra oli hiljaa ja pui partaansa. "Jäänsilta?" "Niin", vastasi Sitriina. "Minun täytyy miettiä asiaa. Sillä välin voitte olla vieraanani. Annan käskytettäväksenne lähimmän palvelijani, hän järjestää teille kaiken mitä haluatte."

Ei kommentteja: