Aika paljon kovaa ruuanlaitto asiaa tullut nyt esiin. 70-luvulla Otavan julkaiseman "Leivotaan leipää" kirjan lisäksi sain lainaan myös "Luomuleipojan käsikirjan". Ihan julmetun kovaa kamaa. Reseptien lisäksi myös melko mielenkiintoista juttua jauhoista sekä viljakasveista.
Amaranti ja kvinoa ovat etelä-amerikkalaisia tuhansia vuosia vanhoja carophyllales-lahkoon kuuluvia kasveja, eivät siis ole viljakasveja. Ravintoarvot ovat huikeita ja amaranti sisältää viljasta puuttuvaa lysiiniä. Siementen lisäksi kvinoan lehtiä voidaan käyttää pinaatin tapaan (1800-luvulla kvinoaa kutsuttiinkin Perun pinaatiksi).
Kasvien tarina muistuttaa kuitenkin hamppua. Kvinoa oli inkojen kasvi. Amaranti taas liittyi kiinteästi meksikolaiseen kulttuuriin ja uskontoon. Lähetystyön helpottamiseksi kristityt valloittajat kielsivätkin amarantin viljelyn, joka melkein lakkasikin kokonaan.
Nykyään amarantin ja kvinoan sijaan Amerikka tuottaa maissia ja Aasia riisiä. Ravintoarvoiltaan köyhiä. Logistiselta kannalta ei ole väliä syökö kvinoaa vai riisiä, joten en riisi taitaa mennä boikottiin.
Ekologisempiakin vaihtoehtoja toki on, nimittäin ohra ja tattari. Molemmat ovat kotimaisia ja omaavat erinomaiset ravintoarvot. Valkoista monopolia on koko ajan helpompi vetää daijuun. Tattari iskee muhun ainakin kuin Clintin leffat.
Ps. Höpötyksestä huolimatta couscousia on mulle ihan turha ruveta syöttämään. Siitä on traumoja.
Mangá “Loveless” se tornará semestral
6 vuotta sitten
Tekstit
Puuroa teemme, ohraa pohjana ja sekään kvinoaa ja amarantia ja hamppua ja tattaria. Tavoitteena kamalin ekologisin terveyssotku koskaan.
VastaaPoista