10.9.2008

Jakki

En saanut kirjoittaa kokemusperäistä sattumaa (runoni ei oikeasti kerro Neuvostoliitosta) Neuvostoliitosta, vaan piti tehdä mystillistä tilanne proosaa. Mitäköhän tuosta nyt sanoisi, ero on marginaalinen.


Jakki 


Mihail Konovovits istui pikajunassa suuren jakkihärän vieressä. Otus oli pitkän karvan peittämä ja se täytti lähes koko vaunun. Mihail katseli jakkia silmiin vedellen välillä vienoja sointuja huuliharpulla. Jakki tuijotti tuhisten takaisin. Ulkona aro vieri eteenpäin.

 

Mihail oli matkustanut jakin kanssa Vladivostokista asti. Kummallakaan ei ollut minkäänlaista yhdistävää tekijää tai katalyyttiä junavaunua lukuun ottamatta, tästä huolimatta jakki ja Mihail olivat tulleet erinomaisesti toimeen. Kumpikaan ei ollut häiriöksi toiselle, vaan molemmat olivat pysyneet omalla puolellaan vaunua.

 

Mihail laittoi huuliharpun taskuunsa ja poimi sieltä tulitikut sekä sikarikotelon. Olut oli jo juotu. Konovovits sytytti sikarin. Jakki tuijotti. "Voi tätä elämää", totesi Mihail. Jakki ei vastannut. Puolessavälissä sikarin maku muuttui liian kitkeräksi ja Mihail laittoi sikarin eläimen suuhun. Härkä pudotti tuhkat lattialle ja alkoi hitaasti rouskuttaa sikaria.   

 

Juna jatkoi eteenpäin.


Ei kommentteja: