30.10.2008

Matkoja

Kävin Tampereella pelaamassa korttia ja kahviloissa. Neljän hengen porukalla kerrostaloasunnossa pelattiin korttia ja juotiin giniä ja kookosrommia. Taustalla soi vinyyliltä KOM-Teatteria ja Puna-armeijan kuoroa. Edes The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars ei saanut minua uskomaan että elin nykyajassa, olihan kysesentään Tampereesta.

Viime aikoina on myös tullut istuttua saunassa olutta ja vastaavia juoden. Ei siinä mitään outoa, mutta siinä että samalla laulettiin porukalla työväenlauluja. Toisen porukan kanssa alkuperäisiä ja toisten kanssa uusia sanoituksia. Itseironiamme on epäisänmaallista. Mannerheimin ei ole kuitenkaan annettu pyöriä haudassaan vaan myös uimassa on käyty. Kaikesta huolimatta hämmentää tämä seura ja nämä ihmiset.

Helsingissäkin kävin. Samaa vanhaa sielläkin, ikuinen draama ja syvyyksien terrori. Imagoni tosin parantui, se on hyvä. Markkuakin kävin tervehtimässä ja tuli uusia kuviakin otettua. Saa nähdä jossain vaiheessa minkälaisia niistä muotoutui.

Turussa taas imagoni ilmeisesti kärsi rankasti. Turku on paha kaupunki talvella, pitäisi varmaan pikku hiljaa pitää tästäkin periaattesta kiinni. Saa nähdä pystyykö käymään siellä ennen kevättä. Vaikka olihan minulla mielenkiintoinen keskustelu kunnallispolitiikasta ja kääpiöpornosta. Vihreät onnistuivat yhdistämään molemmat.

Kohta on taas uuden seikkailun aika. Varustauduin siihen ostamalla uudet kengät. Vanhat olivat nahkaa eli kolmen sotahuudonkin jälken loistavassa kunnossa ulkopuolelta, mutta sisäpohjat ja vuori oli kärsinyt. Eikä ruskeillä kengillä nyt oikein kehtaa kaupungeihin lähteä.

Kengillä oli siis kaksi kriteeriä, olla mustat ja nahkaa. Sain sitten halvalla nilkkurit, tosin vetoketjuilla mutta kaikkea ei voi saada, eikä tällä hinnalla valittaa. Näiden olettaisi kestävän melko pitkään, varsinkin kun soveltuvat vain talvi ja syyskäyttöön. Jos vielä muutaman uuden puvunkin saisi.

Tämän jäi nyt vähän kyseenalaiseksi. Pointti unohtui, tosin se taisi olla se että kahteen viime kuukauteen en ole kuin yhden viikonlopun elänyt nykyajassa. Tosin nykyaika ei välttämättä tarkoita 2000-lukua...

Ei kommentteja: