Demokratiaa

Väkivalta on minusta luonnollinen osa elämää ja kieltä, kunhan se on harkittua ja asiantuntevaa. En kritisoi sitä kun karman laki toteutuu snagarin jonossa lauantai-iltana ja häirikkö herää krapulassa muutaman mustelman kera. Ensi kerralla sitten muistaa, että itsekin voi saada daijuun.

Ihmisten pitäisi tehdä oikein. Kaikki eivät siihen pysty, mutta meille jotka voimme tehdä jotain se ei ole mikään syy olla toimimatta. Voima tuo velvollisuuksia enemmän kuin oikeuksia. Niiden puolesta pitää puhua joilla ei ole omaa ääntä, joskus näiden puolesta pitää myös murtaa pari nenää ettei diktatuuri pääse valloilleen. Jos voi mennä väliin ja antaa lopettavan iskun se pitää myös antaa.

Ne ihmiset jotka eivät mene väliin ja antavat asioiden tapahtua ovat kaikkein pahimpia. Aina on riski saada satunnaiselta vastaantulijalta puukosta. Se riski kasvaa jos ei mene väliin kun joku saa.

Puukosta voi saada myös kun menee väliin.

Väliin meno on kuitenkin viesti. Viesti siitä, että tällaista ei hyväksytä. Pahimpia ihmisiä ovat ne jotka eivät mene väliin. Jokainen joka näkee pahoinpitelyä puuttumatta siihen hyväksyy sen, osallistuu siihen. Hänestä tulee rikoskumppani, pahoinpitelijä.

Pahimmillaan heikot iskevät vielä heikompia, lapsia. Kun minä olin Jyskän koulussa ala-asteella minua pahoinpideltiin säännöllisesti. Siihen ei oikeastaan koskaan puututtu, eikä sitä koskaan saatu loppumaan. Fyysinen muuttui henkiseksi, kun kiusaajani verta valui lattialle. Opettajat ja oppilaat, kaikki osallistuivat siihen hyväksymällä sen. Poikkeuksena oli internetin ja erämaiden mestari, opettaja joka otti luokan hoitaakseen kolmannesta luokasta eteenpäin. Hän kuitenkin yritti, vaikka yksin ei kaikkeen pystynytkään.

Vaajakosken koulussa (silloinen yläaste, nykyään yläkoulu) pahoinpitely oli säännöllistä. Opettajat olivat pahoinpitelijöitä koska eivät välittäneet tai puuttuneet siihen. Huonoin kuulemani argumentti oli: "Kiusataanhan sitä lukiossakin, siellä se on vielä pahempaa"

Vieläkin, sama meno vain jatkuu. Sitä minä en voi edelleenkään hyväksyä.