Minulla on haave nimeltä itsemurha. Itsemurha tapahtuisi luonnollisesti koti-oloissa ilman häiriötekijöitä. Hyvin pukeutuneena laittaisin levyn pyörimään ja istuutuisin nojatuoliin. Koska Harakiriin on mahdotonta saada nykyään apulaisia, niin lopullinen toimenpide toteutettaisiin lähietäisyydellä aivoihin tähdätyllä laukauksella Luger parabellum pistoolilla.
En kuitenkaan usko, että minulla olisi tuohon tarpeeksi taitoa, moderneillakaan aseilla kuolema ei ole varma. Olenkin ruvennut pohtimaan vaihtoehtoisia tapoja, sillä tällaiset asiat pitää suunnitella kunnolla sillä mikään ei ole nolompaa kuin pieleen mennyt itsemurha.
Musiikiksi olen ajatellut Puna-armeijan kuoroa. Niitä harvoja omistamiani vinyylejä. Toisaalta eräs televisiosarja on saanut harkitsemaan myös David Bowieta, Life on mars on hieno ja hyvin sopiva kappale. Velvet Underground & Nico olisi myös vaihtoehto, Sunday morning on nostalginen. Fennomaanina minun pitäisi ehkä kuitenkin suosia kotimaista, Hectoria tai Juicea ehkä.
Kuten aikaisemmin totesin, harakiria ei ole mahdollista toteuttaa. Miekat ja veitset ovat siis poissa laskuista, vaikka onhan kylpyamme tietenkin perinne Roomasta. Sotkuista mutta jälkien siivoaminen olisi kuitenkin helppoa. Punainenkylpy ei kuitenkaan ole tule koskaan olemaan sopiva minulle joten jätän sen suosiolla vastustajilleni.
Itsemurhan tarkoituksena on olla halu olla häiritsemättä muita enää enempää tai joskus harvoin viimeinen sana. Ei minulla ole turhan takia mitään syytä häiritä muita sillä enempää kuin tarpeellista. Kirkonkatolta hyppääminen tai junan alle syöksyminen on turhaa huomion hakemista.
Olen päätynyt alkoholin ja opiaattien yhteisvaikutukseen. Hyvää musiikkia, pehmeä tuoli, pullo rommia ja opiaatit eivät kuulosta yhtään huonolta idealta. Varmintahan olisi vielä juosta järveen, mutta mieluummin jalostan tätä vielä hieman eteenpäin. Syanidia jos jostain saisi.
Näin siis siinä tapauksessa jos en satu kuolemaan ennenaikaisesti.
Mangá “Loveless” se tornará semestral
6 vuotta sitten
Tekstit
Ei se seppuku täysin mahdotonta ole, mutta voi vaatia vähän vaivaa löytää joku iaidoa tarpeeksi treenannut, jolla on terävä miekka ja joka joka suostuu avustamaan. Mutta vastaavasti niille on opetettu seppukun etiketti.
VastaaPoistaEhei, kyllä harakiriin/seppukuun apulaisia löytää. Uskoisin, että osaavan iaidokan löytäminen on ihan mahdollista, ja vaikkakin useimpien eettiset periaatteet ym. turhakkeet ehkä estävätkin heitä tappamasta, niin kyllä siellä joukossa joku innokas samuraiperinteiden vaalija varmasti on.
VastaaPoistaOlen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että niin viattomien kuin viallisempienkin kanssaihmisten häiritseminen itsemurhan kaltaisella kiusanteolla on kovin epäkohteliasta. Se vie myös kaiken tyylin hirttäytymisen kaltaisista keinoista; eihän se nyt ole ollenkaan ystävällistä jättää joku löytämään sininaamainen ruumis roikkumasta katossa.
Niin, ja Bowien kappaleista kaikki paitsi Hello Space Boy on turhia. Mutta se olisi melko tyylikäs. Oletko harkinnut Munavuoren munkkien herkkää ja kaunista teosta nimeltä Läskikojootti? Löytyy ainakin Mikseristä.
Näin kun jälkikäteen pohdiskelin niin totesin tuntevani ainakin yhden sensein jolla olisi miekan lisäksi taitoakin. Mielenkiintoista.
VastaaPoistaHirttäytyminen ei myöskään ole välttämättä kovin siistiä. Toisaalta vanhoilla päivillä tuollaisillakaan asioilla ei välttämättä ole väliä ja kyllä se aina letkut voittaa.
Hirttäytymisellä on kuitenkin pitkät perinteet, monet ovat varmaan huomanneet erilaisten adjutanttien univormuissa usein vasemmalla olkapäällä riippuvan symbolisen köyden. Sain vihdoinkin sen funktion selville: epäonnen tai kunnian mennessä, hirteen vaan.
Hamppuköysihän on luonnollisesti varattu vain herrasmiehille.