10.3.2008

Eeppiset taistot 6/41

Raportti eeppisestä taistosta jotka johtivat ylennykseni SS-Sturmscharführeriksi. Myöskin aikaisemmin evätty toisen luokan rautaristi palautettiin.

25.6.1941

Uljaat saksalaiset eliittijoukot kohtasivat hämmästyksekseen kevyttä vastarintaa, nimittäin komppanian verran bt-5:sia ja kaksi raskaampaa T-34 m.41 tankkia.

Vaikka yksi kolmesta SS-joukkueesta olikin aikaisemmissa taisteluissa menettänyt puolet miehistään niin konekiväärien ja kevyiden heitinten tukemana nämä etenivät nopeasti taktisesti edulliseen asemaan.

Vaikka tilanne saattoikin näyttää ulkopuolisen mielestä toivottomalta täytyy ottaa huomioon, että saksalaisten tukena oli neljä SdKfz. 231-mallin panssariautoa. Myöskin onnekkaana sattumana, vastustajan tankkien tukena ei ollut nimeksikään jalkaväkeä.

Loistavalla jalkaväen yhteispelillä ja vastustajan heikkouksia hyödyntämällä saksalaiset saivat pidettyä asemansa vain lähes mitättömillä tappioilla, vain 50 miestä ja yksi panssariauto vastustajan menettäessä 13 tankkia ja 90 miestä.


30.6.1941


Urheat Neuvostokansan sotilaat kohtasivat sateen peittämällä taistelukentällä fasistien eliittijoukot. Waffen-SS:san plutoonat tukenaan kaksi rynnäkkötykkiä saivat lähes pelottoman Neuvostoliittolaisen nostoväen perääntymään. Onneksi urheat konepistoolein varustetut, Siperiassa koulutetut eliittiyksiköt saivat työnnettyä vastustajan takaisin, menettäen tosin kaikki tukena olleet panssariautot.

Tappioista tai tykistötulesta huolimatta naapuriheimot juoksivat metsän siimeksessä varmaan tuhoon yhä uudelleen ja uudelleen. Lopulta kun jäljellä oli enää vain muutamia vajaita ryhmiä molemmat puolet joutuivat miettimään taktiikkaansa uudelleen.

Fasistien muodostelmat olivat hajonneet ja heitinten ammukset loppuneet, mutta edelleen rynnäkkötykki oli metsän keskellä vaanimassa. Ovelasti neuvostojoukot olivat onnistuneet pitämään muodostelmansa ja saaneet vallattua osan tavoitteistaan. Kuitenkin uhkarohkeus koitui toisen T-27 kohtaloksi, jättäen miehet lähes ilman panssaritukea.

Työväen ystävät perääntyivät ja puhdistivat selustansa sinne eksyneistä fasisteista. Natsisiat tekivät kuitenkin ovelan koukkauksen ja kaksi johtoryhmää jäi yllätyshyökkäyksen alle. Tästä huolimatta tappiot olivat kohonneet niin suuriksi, että molemmat puolet joutuivat vetäytymään. Tarkkaa tietoa kaatuneista ei ole.

Olen tajunnut asioita. Minä en ole pätevä strategi. Minä en voita sotia tai opiskelua. En osaa suunnitella pitkiä suunnitelmia. Puolan pystyn valtaamaan, ehkä Ranskankin mutta siinä se. Tämäkin onnistuisi vain ylivoimaisella tekniikalla.

Minä olen taktikkoa. Minä olen erityisen hyvä sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, tekemään vastahyökkäyksiä, toimimaan intuitiolla ja ennen kaikkea tuomaan miehet hengissä kotiin. Suunnitelmat ovat vain keveitä runkoja, joskus eivät sitäkään.

Toisaalta minulla on ongelma. Minä en koskaan halua voittaa helposti. Minä haluan aina antaa tasoitusta kaikille jos epäilen, että tilanne on epätasainen. Minulle peli on voittoa tärkeämpää vaikka voittoon pyrin.

Ei kommentteja: