16.7.2006

Pakka sekaisin

Kömmi henkiin

Katsoin shufflen loppuun tällä viikolla. Alunperin odotukseni eivät olleet kovin korkealla, kuulemma hieman saman tyylinen kuin Love Hina, mutta vähemmän huumoria. Ensimmäiset jaksot olivatkin sitä "ARGH!"-pöydän hakkausta, tämähän on juuri tätä.

Puolivälissä kiinnostus nousi pirusti. Sarjaan alkoi tulla jotain järkeä ja ihmiset eivät poukkoilleet ympäriinsä. Synkkyyttä rupesi tässä vaiheessa ilmenemään (Sori vaan) Primulan ja muiden ihmisten sairastellessa. Sinä yönä menin nukkumaan kuudelta ja odotin innoissani seuraavaa jaksoa. Kaede-osuus olikin laatua.

Loppu oli vieläpä järkevä. Kaikki sujui niin kuin asioiden kuuluukiin, kasvoivat aikuisiksi. Viimeinen jakso ylttyi jopa melkein, hmm no enpä tiedä oikeastaan mitä paremmaksi, se vain vetosi.

Shuffle oli mukava virkistys "ranskalaiseen-taideanime"-linjaukseen. Paranoia Agent ja Serial Experiment Lain olivat aivan huippuja mutta niissä meinasi hajota pää. Love Hina taas on manga. Susiprikaatti oli taas aivan järjetön, paljon parempi kuin Metropolis jossa ei oikeastaan ollut muuta kuin se maailma.

Minä olen niitä oman sukupolveni elitistipaskoja jotka ovat aloittaneet aina asioiden edeltä. Aina tulee se tynnyrissä asumistunne kun huomaa ihmisten käyttävän lyhenteitä "Lol" ja "omg" joita on itse käyttänyt tietokone maailmassa vuosia. Tai huomata että: "Hei, mitä helvettiä? Ihmiset lukevat japanilaista sarjakuvaa? Sitä saa siis jo kaupoista helposti? Laatua.". Stam1nan kanssa kävi samoin Toistaalta on kivaa että asioista tulee suosittuja ja helposti saatavia, mutta lähtihän Guevarakin ensimmäisen vallankumouksen jälkeen tekemään seuraavaa.

Nyt kysyt mitä olen lukenut. Lähinnä Gekigaa ja Shojoa. Tietenkin hieman Seinenia ja muuta mutta nuo ovat päätyypit. Kaikki laadukkaat merkkiteokset tulisi kahlata läpi, Lone Wolf & Club... Toisin sanoen oman genrensa parhaita tai eniten julkisuutta saaneet, elistinä taas se kaikki paska mikä jaa huomiotta ja mitä on mahdotonta saada.

Tulipa tuosta mieleen että nyt kun Akiran suomentamista on alettu jatkaa (Viime ajoitus taisi olla hieman pielessä) niin jostain syystä Kiuruveden kirjasto on ehtinyt hommata ne jo hyllyynsä, kun taas Jyväskylässä niitä vasta "hankitaan". Ainiinjoo, tietoja Eaglen (The making of an Asian-American President) jatko-osista otan mieluusti vastaan.

Ero japanilaisen ja amerikkalaisen sarjakuvan välillä ei ole piirustustyyli vaan koneisto. Mikki Hiiri ja Aku Ankka ovat Walt Disney-yhtiön omistamia, vaikka alkuperäiset tekijät ovat kauan sitten kuolleet niin sarjoja tulee koko ajan lisää. Luonnollisesti tämän takia minkäänlaiset muutokset eivät ole mahdollisia. Kehää kuljetaan aina. Sandman taas on aivan päinvastainen.

Japanissa taas tehtään pitkiä tarinoita jotka oikeasti tarinan. Eagle alkaa tietystä pisteestä ja päättyy joko voittoon tai häviöön. Sitten se on loppu. Hahmot on luotu tarinaaa varten, tai toisinpäin, niillä on elämä, ne muuttuvat. Jos Love Hina olisi amerikkalainen sen teko jatkuisi edelleen, se on rakenteeltaan kehämäinen mutta japanissapa se tehtiin loppuun.

Keski-eurooppa on tässä kohtaa mielenkiintoinen. Piko ja Fantasio, Lucky Luke jne... Melkein kaikkien tekoa jatketaan (Hergea ja muutamia muita.). Ovathan ne rakenteeltaan sellaisia että niitä voi tehdä loputtomasti, mutta kyllä se on hienoa että Niilo Pielinen ja Tintti loppuivat kun tekijät kuolivat. Ei uusia Lucky Lukeja ja Asterixeja kestä (Nojaa uudet Asterixit ovat hauskoja edelleen mutta eivät historiallisesti).

Sumsassa (Suomalainen sarjakuva) esim: Praedorissa on kirjoitettu tarinan loppu, mutta albumeja on oletettavasti tulossa vielä. Sumsassa on yllättävän paljon kuitenkin strippi-sarjoja, paljon enemmän kuin pitkiä yhtenäisiä tarinoita. B.Virtanen, Pieniä julmia tarinoita, Wiivi ja Wagner jne.... Onko näiden arkipäivää kuvaava, välillä masentavankin realistisesti laajempia markkinoita?

Sumsaa on oikeastaan vähän, käännöksi löytyy aina yhtä kotimaista kohti kymmenittäin. Hienoimmat teokset jäävät usein vähälle huomiolle koska niille ei löydy kustantajaa. Onneksi on asioita kuten Kurpitsa albumit ja Kemin sarjakuvamessut. Fakta on kuitenkin se että suomessa sarjakuvan tekijöillä on melko kehnot olot.

Poikkeuksia löytyy aina ja kaikkialta, siitä on turha valittaa.

Ei kommentteja: