15.5.2006

Leipää

Viestinnän työnä piti kirjoittaa lehtijuttu, en jaksasanut tehdä sitä samaa copy paste työtä kuin muut joten kirjoitin leivästä.

Leipä, aikamme vitsaus

Monen oppilaan vapaa-aikaan kuuluu olennaisesti leipä. 80- ja 90-luvun vaihteessa J. Tilsan leipämainos nosti vihdoin leivän suurten massojen tietoisuuteen ja se nousikin muutoksen symboliksi.

Mitä leipä oikeastaan on? Ketkä siitä nauttivat ja miksi? Tule mukaamme kun sukellamme leivän jännittävään maailmaan!

Lönnrot opetti Suomalaisille pettuleivän tekemisen taidon, Ha-Notsrinkin kerrotaan kaupanneen leipää viattomille ohikulkijoille, maksaen siitä kuitenkin kalliisti myöhemmin. Yksi asia on kuitenkin varmaa, leipä on ollut ja leipää tulee aina olemaan.

Leivän suosioon on monia syitä, yksi on varmaan se että leipää voi syödä missä ja milloin tahansa. Kylpyammeessa, lentokoneessa, elokuvateatterissa, pyöräillessä ja jopa Venäjällä. Yritäppä tupakoida museossa, niinpä ei onnistu. Kukaan ei kuitenkaan välitä vaikka mässyttäisit leipää katsellessasi Mona Lisaa. Ensi treffeillekin monet ostavat kukkia, suklaata tai muuta turhanpäiväistä. Leipä on kuitenkin ainoa varma vaihtoehto, terveellinen, kiinteä ja romanttinen!

Leipääkin on monenlaista. Ruis-, ohra-, porkkana-, vehnä-, kääpiö-, monivilja-, unikko-, vähä rasvaista-, ja sokeri-leipää. Kymmenet eri valmistajat leipovat leipää eri kokoisena ja värisenä. Leipähyllyllä tavallinen tallaaja on aivan sekaisin, valinnanvaraa on aivan liian paljon. Asiantuntijat osaavat kuitenkin valita leipänsä huolella, he eivät sorru halpoihin jäljitelmiin jotka ovat kauniita päältä mutta silkkoa sisältä. Tosimiehen tunnistaa leivästä.

Leivällä on myös pimeä puoli. Siihen voi jäädä koukkuun. Vaikka seitsemänkymmentä prosenttai yli mediaanin olevista leivät käyttäjistä väittääkin että leipä ei aiheuta heille ongelmia niin leipä on usein ollut syynä perheväkivaltaan, eroihin ja rikoksiin. Kun huomaa että viikossa ei riitäkkään enää yksi leipä, on parasta ruveta seuraamaan omaa leivänkuluttamista. Leivästä tulee ongelma vasta sitten kun sitä ei saa. Fanaattisimmat leivänsyöjät syövätkin saman leivän moneen kertaan kun rahat ei riitä toisen leivän ostamiseen.

Ottaen huomioon ikä-jakauman niin yhdeksäs luokkalaisten keskuudessa leivän käyttö oli suosituinta perjantaisin, seitsemäs luokkalaisten keskuudessa taas keskiviikkona. Kahdeksas luokkalaiset syövät leipää tasaisesti ympäri vuoden, tyytyen kuitenkin lähinnä ruisleipään. Monet kertovat saaneensa leivän syöntiin virikkeen isovanhemmiltaan.

Tähän lopuksi vielä wanhan ajan leipäresepti.

Ota yksi osa soraa.

Kaksi osaa ohraa.

Kolme osaa vettä.

Yksi banaani (tai flamingo).

Sekoita ainekset keskenään, kuori kuitenkin banaani ensin (tai flamingo). Keitä noin viisi minuuttia noin kuudessakymmenessä asteessa. Älä hämmennä. Tarjoile puulautasilta kahvin kera.

Miikael Saaristo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti