29.11.2018

Elin ja tarvike

Meistä ei ollut alkoholisteiksi
kun lopulta saimme pimeän pullon
myimme sen hagiksessa spugeille voitolla

Ei meistä ollut liikemiehiksikään
kun lopulta jotain liikevoittoa tuli
niin kaikki meni viinaan
mikä meni vikaan?

28.11.2018

Anna vettä hukkuneille

Tämä on alunperin kirjoitettu yhteistyössä Vehka Hakosen kanssa joskus vuonna 2008 tai niillä main.

Anna vettä hukkuneille

Kun olin lapsi, minulla oli tapana hiipiä autotalliin katsomaan nurkassa nököttävää samovaaria. Vanhemmat väittivät, että se oli kuulunut isoäidilleni, mutta itse uskoin, että se oli ryöstetty keisariperheeltä - niin kauniisti sen hopeanhohtoinen pinta kiilsi. Samovaari näytti epätodelliselta autotallin pölyisessä hämärässä - yksinäiseltä ja hylätyltä.

Silloin tapanani oli myös viettää koko talvi kesämökillä. Naarasin idyllisestä metsälammesta aina öisin muiden nukkuessa naapureiden kuolleita lemmikki-eläimiä. Lähinnä kaneja ja mäykoiria joita rotwailerimme oli hihnasta karattuaan käynyt tappanut. En ajatellut sitä juurikaan, se oli vain harratus.

Muistan yhä, kuinka kuunvalo peilautui niiden lasittuneista katseista. En jaksanut haudata niitä - heitin jokaisen vain hellästi takaisin järveen, sellaiseen pieneen poukamaan jossa kukaan ei koskaan uinut. En minä sentään uudestaan halunnut samaa yksilöä naarata - se olisi ollut liian makaaberia.

Se kaikki kuitenkin loppui äkisti kun kuukautiseni alkoivat. En pystynyt siihen enää. Koko ajatus oksetti minua, ja minähän oksensin. Joka kuun kolmantena torstaina siihen autotallin samovaariin. Siitä jäi jälki.

Oksentaminen tuntui hetkittäin sovitusteolta, joltakin, jolla maksoin vanhoja naarausvelkoja. Vanhempani eivät sitä ymmärtäneet, ja lopulta, eräänä kohtalokkaana toukokuun sunnuntaina, he passittivat minut psykiatrille. Itkin, joskaan en fyysisesti, astuessani sisään siitä ovesta, jonka karmit tuntuivat liian kapeilta, aivan kuin olisivat aikoneet lysähtää niskaani.

Sisällä kyyneleet kääntyivät itseeni ja käänsin ne pois, selviäisin tästä. Psykiatri oli mies jonka silmäkulmassa oli pieni sininen kyynel. Se oli tatuoitu ja sai minut pelkäämään. Joka kerralla enemmän. Päätin sammuttaa itseni kuin television.

En vain löytänyt virtanappulaa. Hain ja hain, kunnes lopulta päätin hukuttaa suruni vaaleanpunaiseen shampanjaan, jota myytiin kulmakioskeissa. Sitä vain täytyi juoda kammottavia määriä, ja kerta kerralta tulin surullisemmaksi, kun tajuntani loittoni siitä, mitä joskus olin ollut, mutta en enää koskaan olisi.

Asiaa ei myöskään helpottanut se että, kuukautiseni eivät näyttäneet loppumisen merkkejä. Se ajoi minut lopullisesti henkiseen pakoputkeen, aloin lukea psykologiaa. Halusin löytää vian ja korjata sen.

Lopulta löysinkin. Vika olin minä itse.

Olin purkkiananas, lilluin omassa liemessäni.

20.11.2018

Muistatko miten oltiin

Vietämme filmirullalisen pituisen hetken perheenä seepiassa.
 Kunnes katoamma harmaaseen ammeeseen missä räpiköimme. En saa hengeä. Hukutan sinua.
Ylpeänä kannan sinut läpi universumin ja lopulta olemme yksi¨
Nostamme toisemme pystyyn universumin tomusta
Hiekasta hahmohja hahmoista rakkautta.
Olen aina kanssasi. Anna minun vain olla vapaa.
Te ja muut olette yhtä.

Antiikin kreikan Helena
Jonka nimeä ei lausuta turhaan
ja vain pyynnöstä
saapuu
Kertoi mistä oikeasti on kyse
Kivitemppelin sydämessä
Puristat maailmaa sisintäsi vasten ja olet
Olet

Silmissäsi kyyneleet
Onko tämä ainoa keino
Nyökkkään
Kypärä päähän ja auto tuleen

En ole ilman sinua
Mutta olen sinun kanssasi yksin
Kaikkien kanssa
Ja sinun kanssasi vielä joskus yksin
Se riittää minulle
sillä yksin olen kaksin
mutta turvassa voin olla yksin sekä kaksin

ajan hampaan läpi pidätät naurua
Sitä joka aina ikuisuuden läpi rikkoontuu ja tuo sinut kasaan
Sitä naurua millä sfinksi heräsi eloon

Viimeinen hidas soi
osaat valssin askeleet yksin
Yksin astelet
yksi kaks (jalka)
yksi kaksi (jalka)
 jos nämä pienet onnen hetket
jaksaa kantaa läpi elämän
se on siinä
se työhuone
kellari
kirjoitsuhuone
salaiseurankokoontuminen
mietimme tulevaisuudessa omaa lapsuuttamme
Kuin koira
Kuussa
Kaiken jälkeen
Yksin ammuttuna avaruuteen
kiertää kiertoradalla  Painoton tila ja koira K,
Laika ja Jambo

Kiidämme kauas kuin M a numminen
ruja
neuvostotallinnasta
tarinat piipusta
kaikkia ei kerrota
eri kokemukset yhdistävät

rakkaimman kanssa kun on kokenut kaiken
säilöö sen jokaiseen hetkeen. johon ei

7.11.2018

Tession kylmä kyyti

Olenko jo haudannut valveilla olon
olenko jo häivähdys, hauras
Korkkeuksissa huuta
vain tuuli
silmät tummat sekä tuo
tuo kylmä puhuri
puree italialaisen villan läpi kuin holkeri
onpa tuulella hirmuhampaat
tuo kylmyys mitä se kantaa leuoissaan
aina marraskuussa harmaalta mereltä noustessaan


5.11.2018

...käytöksestä ja käytettävyydestä

Kolmetoista korkkimiestä
Istuu saimaan rannalla
satu tai paranna
esnimmäiset menevät aina
jaloimmat ja komeimmat pullat
kursailemattomat
Katkenneidein keihäiden miehet
keräävät
lippunsa
aina uudelleen
blood and brimstone
kovennetaan panoksia
kaivetaan ydinpommi
jalkapallokentän alle
eikä tuon huudon ja tulen ja liekin
tuhon ja pimeyden
keskellä ole muuta pistävää kuin
ohikiitävä kysymys
että jos niin
niin miksi sitten
täydellinen ase
on aina lopulta hävinneellä puolella?