Kerron salaisuuden. Alkoi ideat ehtyä joten keksin kierrätyken. Se tunnetusti pelastaa planeetan ja on hyväksi havaittu keino ainakin ihmisten, runojen ja kirjeiden kohdalla. Miksipä ei siis runojenkin. Jos joku on lukenut vanhempia teoksiani näistä löytyy tuttuja elementtejä jotka voivat aiheuttaa outoa levottomuutta.
Kyseessä ei kuitenkaan ole siltikään kierrätystä pienillä muutoksilla. Teemat ja aiheet ovat muutenkin olleet aina samoja. Tämä runo on itsesiassa vastaus, melkein jatko-osa. Ajattelen että kyseessä on kirjeenvaihto johon vastaan, samoja asioita vastakkaisesta näkökulmasta ja hivenen toisin. Tosin se mihin tämä perustuu on näköjänä jäänyt kirjoitamatta tänne.
Runo on kuin nainen. Ei ole väliä millainen kunhan se on tuttu & turvallinen. Näin totesi minulle eräs suomenruotsalainen upseerikokelas aikoinaan.
Haluutsa turpaas, pesäpallomailalla?
Okei, okei
myönnän että huonomminkin voisi mennä
Laske nyt vain se ase
matalanprofiilin ylläpitö on kallista
varsinkin kun hyvitin kaikille fyrkkansa
Jumalauta, puolueeton tuomioistuin totesi mut syyttömäksi
omaa tyhmyyttä hävisivät
pesäpallomailani on edelleen takavarikossa
vaikka kiikärikivääristä ei löytynyt sormenjälkiä
heitä lentoliput omenapuiden luo
ja jätetään se kalaretki väliin,
tekee mieli oliiveja
Mangá “Loveless” se tornará semestral
6 vuotta sitten
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti